Joululahjoja

Jouluviikolla meille saapui ylläripaketti pohjoisesta. Tuiken kasvattajat Liisa ja Ville koirapesueineen olivat pakanneet pakettiin huisin huvittavat jouluiset hupulliset villatakit, jotka näkyvät yläkuvassa. Yritin aamusella kuvata koiria takapihalla toiveissa saada napattua jopa ensi vuoden joulukorttikuva, mutta kaikki kuvat olivat tasaisen valjuja ja Bellaa paleli istuminen kylmällä lumella. Luovutin siis nopeasti ja tultiin kipinkapin sisälle. Kiitos kovasti sinne Keminmaan suuntaan!

Kahdessa alakuvassa yritin kuvata Tuiken ja Bellan uusia jouluisia hiuskoristeita, jotka tulivat pikkusiskoltani. Ihania nekin. Bellaa ei kuvaaminen juurikaan enää huvittanut ja salamakin otti silmiin...



Alakuvan pehmolelut mustekala ja littana haisunäätä olivat oma joululahjamme koiruliineille. Toistaiseksi mustekala on ollut hauskempi, ilmeisesti siksi, kun sillä on niin monta jalkaa, joista repiä. :) Mustekalan jalkoihin on kiinnitetty joulupinnit, jotka olivat myös pikkusiskon lahjapaketissa. Ne ovat myös Tuiken päässä tuolla ylimmäisessä kuvassa.

Joulutoivotus

Tuike ja Bella sekä perheen ihmiset toivottavat kaikille ystäville, sukulaisille, koirakavereille ja satunnaisille vierailijoille oikein rentouttavaa joulunaikaa ja paljon menestystä tulevalle vuodelle!

BUU Olli Saarela!

MTV3:n viihdeuutisissa (sillä viihdettähän tämä aivan ilmiselvästi on?!?) on tänään juttu, jossa kerrotaan ohjaaja Olli Saarelan amstaffin hyökänneen naapurin coton de tulearin kimppuun. Coton menehtyi vammoihinsa.

Verenpainettani kohottaa erityisesti Saarelan puolustelut: "kun koirat tappelevat, vahinkoja voi sattua. Sehän (naapurin coton) oli jo vanhempi koira" ja "Se (Saarelan amstaffi) ei ole vaarallinen koira. Se ei käy kiinni muihin koiriin". Haloo??? Jos koira on vanha, niin sen kimppuun voi huoletta hyökätä? Ja eikö Saarelan koira juuri olekin käynyt kiinni toiseen koiraan, jos se on tappelun seurauksena kuollut? Voihan kirosana.

Jaahas. Ja tässä oli kommentti Saarelan Tanja-vaimosta, mutta he ovatkin jo eronneet, joten poistinpa sen sitten. Kiitos Minnalle kommentista. :)

Tuikeko muka myynnissä?!?!?

Hämmästyin tänään, kun vilkaisin Apulan myytäviä rotukoiria (vissiin liian hiljaista töissä, kun tällaista ehtii tekemään). Siellähän oli myynnissä lhasa apso Tuike! Tarkemmin asiaan perehdyttyäni havaitsin sentään järkytykseltäni, että meidän Tuike se ei ole, vaan 2-vuotias apsonarttu Yarmilan kennelistä. Ilmoitus on jätetty tänään 20.12.2010.

Kun tekstasin miehelleni tästä hullusta yhteensattumasta, hän epäili, että myytävä koira saattaisi sittenkin olla meidän Tuike. Ja että ilmoituksen lähettäjänä olisi toiminut härnäämiseen kyllästynyt Bella. :D :D :D

Tuiken TOP 5

Tuiken TOP 5:n vuoro. Kuva on syksyn metsälenkiltä, kun en ole toistaiseksi pakkasessa tarjennut kuvia ottaa. Sitä paitsi valoisa aika on niin vähissä, että iltaisin ei oikein pääse ulos kuvailemaan. Ja jos pakkasta on -20, ei valokuvaus muutenkaan tule ensimmäisenä mieleen. Ei ainakaan minulla. Asiaan:

Sija 5: Sänky. Tuike on oikea lellivauva. Sen on päästävä nukkumaan emännän ja isännän väliin joka yö. Tältä paikalta se ei hevillä pois lähde. Ainoastaan kesäkuumalla se etsii viileämpää paikkaa lattialta, kun makuuhuoneen lämpötila yöllä lähenee kolmeakymmentä. Hassua, miten päivällä ulkona kylmää sietävä koira muuttuu ihan vilukissaksi yöllä. Ei se sentään peittoa ole toistaiseksi pyytänyt.

Sija 4: Huomionosoitukset. Vaikka Tuike ei ole varsinainen sylikoira - ainakaan samassa määrin kuin Bella - se rakastaa huomiota ja on myös mustasukkainen Bellan saamasta huomiosta. Työkaverini sanoo, että Tuike etsii aina paikkansa auringosta. Jos joku silittää Bellaa, se tunkee itsensä silittäjän ja Bellan väliin. Olen myös tullut siihen tulokseen, että turkinhoidosta se nauttii ilmeisesti siksi, kun sitä aina kehutaan ja ylistetään kauniiksi ja ihastellaan, kun turkki on aivan tiptop.

Sija 3: Bellan ärsyttäminen. Tämän lajin Tuike totisesti osaa. Pitää tietysti muistaa, että Tuike on vielä nuori, joten tämä ominaisuus toivottavasti iän mukana hieman laimenee. Lukemattomat ovat ne kerrat, kun Tuike on saanut Bellan innostumaan leikkiin urisemalla ja vinkumalla vaativasti sen korvan juuressa, kiskomalla sitä korvista ja tassuista tai varastamalla Bellan pehmolelun suoraan sen suusta. Muutamia kertoja Tuike on myös saanut Bellan hermostumaan niin, että rähinä on noussut sille tasolle, että minun on pitänyt viheltää peli poikki. Toisaalta Bella kyllä osaa maksaa samalla mitalla takaisin, mutta se harrastaa tätä takaisinmaksua ärsyttämällä ja hyökkäilemällä Tuiken kimppuun ulkona, kun ne ovat molemmat vapaana.

Sija 2: Langat. Tuike rakastaa lankoja yhtä paljon kuin minäkin. Harmi vaan, ettei se vieläkään osaa neuloa. Ainoa mitä se keksii, on lankakerien loputon repiminen. Voi sitä onnea, kun mami lähtee töihin ja unohtaa lankakerän sohvalle täysin vartioimatta! Pitäisiköhän Tuikelle antaa joululahjaksi yksi niistä myyjäisiin tekemistäni ja myymättä jääneistä lankatontuista? Toisaalta tuollainen sallittu repiminen saattaisi vain kannustaa sitä jatkossa kajoamaan lankakeriin entistä herkemmin.

Sija 1: Metsälenkki vapaana juosten. Kuten jo Bellan kohdalla totesin, tämän täytyy olla hauskinta kaikkien koirien mielestä. Kahden karvapallon juoksukilpailuja seuratessa ei voi itsekään koskaan olla huonolla tuulella. Olisipa oma elämäkin yhtä hauskaa ja yksinkertaista!

Bellan TOP 5

Tulipa mieleeni tehdä bloggaus koirieni TOP 5 -tekemisistä. Listan ykkönen on molemmilla koirilla sama, ja ikään kuin itsestäänselvyys, mutta ykkösen jälkeen koirissani on kyllä eroa. Tässä ensin Bellan lista. Tuike seuraa perässä, kunhan saan aikaiseksi.

Sija 5: Sylissä kököttäminen. En tiedä ketään muuta koiraa, joka jaksaisi istua/nukkua sylissä niin kauan kuin Bella. Äärimmäisen harvoin Bella itse haluaa lähteä sylistä pois, yleensä sen joutuu jossain vaiheessa siitä itse nostamaan pois, jos ei jaksa tuntikausia istua paikallaan.

Sija 4: Pehmolelut. Pehmoleluilla Bella leikkii yksin tai vetoleikkejä Tuiken tai ihmisten kanssa. Niiden perässä on kiva juosta ja niitä on kiva kantaa mukana yläkerrasta alakertaan ja taas takaisin. Bella hakee usein pehmolelun suuhun, kun minä tulen kotiin ja se tulee minua vastaan. Pehmolelua voi myös imeä lutkuttaa (joku pentuajan takauma vissiin). Tennispallo laskettakoon tässä yhteydessä myös pehmoleluksi. ;) Välillä aina nauramme, että Tuike on Bellan paras kaveri heti viiden lempparipehmolelun jälkeen.

Sija 3: Syöminen. Bellan ruokahalu on yleensä kohdallaan. Se syö reippaasti ja melkein mitä vaan, erikoisuutena on raaka porkkana josta se tykkää tosi paljon. Pelkkä allergiaruoka meinasi loppuaikana vähän tökkiä, mutta nyt sekin menee, kun siihen on yksi ruoka-aine kerrallaan lisätty uusia makuja rinnalle. Syömisen nostaminen topviitoseen on varmaan kummallista, mutta vasta Tuiken muutettua meille olen ymmärtänyt, että kaikille tuo syöminen ei välttämättä ole elämän suurin nautinto...

Sija 2: Nuoleminen. Bellan tapa osoittaa kiintymystä on nuolla ihmisiä. Sille kelpaa mikä kohta ihosta tahansa, vaikka mielellään se pyrkii nuolemaan naamaa ja käsiä. Saunan jälkeen se nuolee märkää ihoa jaloista ja mistä vaan ylettyy (kiipeää sohvalle tai sängylle perässä). Jos ihoa ei ole tarjolla, myös hiuksia ja tarvittaessa jopa nahkasohvaa voi nuolla.

Sija 1: Metsälenkki vapaana juosten. Eikö tämä ole jokaisen koiran lempparijuttu? Onneksi vieressä on metsiköitä eivätkä koirani ole karkailevaa sorttia. Näin talvella bonuksena tulee lähilammen jää, joka suurentaa lähireviiriä entisestään.

Allergiaraportti

Näin väsynyt oli tunnelma, kun tultiin illalla jäältä juoksemasta. Kyllä! Meidän lähilammen jää kestää jo kävelemistä. Ihan uusi ulottuvuus, kun pääsee järven päälle kävelemään, eikä luntakaan ole liikaa, että pitäisi kahlata polvia myöten.

Toisaalta tuosta kuvasta huomaa myös vähän Bellan harventunutta turkkia, vaaleanpunaista nahkaa paistaa suupielistä ja silmien ympäriltä karvan alta. Siitäpä oiva aasinsilta allergia-asioihin.

Kahdeksan viikkoa mustakitaturska-tapiokadieettiä takana. Kahdeksan viikkoa vähemmän kutinaa. Ihan täysin kutina ei noiden kahdeksan viikon aikana loppunut, mutta väheni kyllä dramaattisesti. Oma päätelmäni: Bella on allerginen jollekin/joillekin ruoka-aineille, mutta todennäköisesti sen lisäksi myös jollekin muulle määrittelemättömälle aineelle.

Totta puhuen olen jo viime viikosta lähtien lisännyt Bellan ruokaan lohta, sillä sen ruokahalu pelkällä allergianappulalla hiipui hiipumistaan ja se on selvästi laihtunut näiden viikkojen aikana. Oli suorastaan liikuttavaa nähdä sen into syödä noita samaisia allergianappuloita, kun niitä oli höystetty raa'alla lohimössöllä. Viime viikolla kolmena päivänä annoin myös naudannahkaluita, mutta niistä kutina alkoi välittömästi uudelleen. Jätin nahkaluut pois, mutta jatkoin lohen syöttämistä. Ei ole kutissut nyt enää tällä viikolla.

Seuraavaksi kokeilen kalkkunaa. Jemmassa on myös hirvennahasta tehtyjä puruluita. Pitäisi nyt vaan malttaa kokeilla yhtä kerrallaan, että sitten varmemmin tietää, mitkä ruoka-aineet Bellalle käyvät ja mitkä eivät. Naudanlihaakin varmaan vielä jossain vaiheessa tarjoan, mutta en nyt ensimmäisten joukossa, koska nuo puruluut aiheuttivat kutinaa. Elämme toivossa, että pikkuhiljaa turkkikin alkaisi taas vahvistua. :)

Lilleri Lalleri

• Lilleri Lalleri portaissa makasi.
• Lilleri Lalleri portaista putosi.
• Ei sitä ole koko Suomen maassa,
• joka Lilleri Lallerin parantaa.

Ei sentään ihan noin huonosti käynyt kuin lorussa, mutta Tuike kyllä putosi portaista pari iltaa sitten. Kuvassa näkyy, kuinka koirat usein makailevat portaissa osaamatta päättää, olisivatko ylä- vai alakerrassa. Mielestäni tuo on kyllä äärimmäisen huono lepopaikka, mutta koirat tuntuvat viihtyvän.

Muutama ilta sitten olin jo nukkumassa ja Tuike oli päättänyt jäädä nukkumaan yläkerran tasanteelle aivan portaiden viereen, paikkaan jossa se usein iltaisin ottaa ensimmäiset unet odottaen, että isäntäkin tulee viimeisenä nukkumaan. (Sen jälkeen se yleensä siirtyy makuuhuoneen puolelle.) Sitten se ilmeisesti unissaan kääntyi jotenkin niin, että se putosi portaisiin ja kieri muutaman portaan alas. Heräsin kolinaan, mutta en oikein tiennyt, mitä oli tapahtunut. Mieskin jäi alakerrassa ihmettelemään kuulunutta kolinaa. Sitten Tuike kuulemma tuli omin jaloin aivan pöllämystyneenä alakertaan tajuamatta ilmeisesti itsekään, mitä juuri oli tapahtunut. Ei siihen kai sattunut, koska minkäänlaista vinkunaa tai valitusta ei kuulunut, oli vain hölmistynyt koira. Mies kantoi sen yläkertaan minun kainalooni ja siihen se sitten tyytyväisenä jäi jatkamaan keskeytynyttä untaan. 

Tuhti tyttö?!?!?

Jyväskylän näyttelyssä käytiin, kehäkuvat ovat valitettavasti vähän huonoja. Pistetäänpäs ensin arvostelu ja sitten perään omat kommentit:

"Hieman tuhdissa kunnossa esitetty nuori narttu, jolla ylälinja painuu liikkeessä. Hyvät mittasuhteet, hyvä pigmentti, hieman pitkä ja kapea alaleuka, hyvä karvapeite ja runko. Tänään hieman laiska liikkeessä. Liikkeessä hieman etumatala, liikkuu kuitenkin melko hyvin halutessaan." Tulos: JUN EH, JUK3. Tuomari: Pirjo Aaltonen.

Että tuhti tyttö?!?! Ilmeisesti kyse oli kuitenkin Tuikesta eikä minusta? Vai emäntääkö tässä arvosteltiin? Tuikellahan on ollut tuota syömishaluttomuutta ja olen harrastanut kädestä syöttämistä aina siinä vaiheessa kun sille tulee tyhjän mahan oksenteluvaihe. Olen kyllä huomannut, että enää se ei ole anorektisen laiha, mutta ei siitä kyllä mielestäni tuhtia saa vielä tekemälläkään, kun jokainen kylkiluu ja selkänikama tuntuu sormien alla ihan selvästi. Jos selkä on vähän notkolla, niin ei se kyllä ylipainosta johdu. Mutta asia selvä, vähennetään kädestä ruokkimista... ;)

Hieman pitkä ja kapea alaleuka ei tullut yllätyksenä, mutta jos tämä oli se tuomari, jonka ei pitänyt purennasta kovin suuresti välittää, niin ehkä tämä Tuiken purenta sitten oikeasti on aika huono. :/

Ja sitten tuo liikkuminen. Voi kökkö! Tällä kertaa Tuike liikkui todellakin huonoiten ikinä. Aamusta tyhjässä kehässä kokeiltiin, ja Tuike liikkui kehässä kohtuunätisti. Ei vauhdilla, mutta kuitenkin eteenpäin jarruttelematta. Mutta kun tuli meidän vuoromme astua kehään, niin neiti päätti tehdä neliraajajarrutuksen ja tuppasi pyllyä maahan. Aivan samanlainen stoppi kun ulkona, kun sille pistää kokohaalarin päälle. Ei sitten mihinkään. Vetää piti perässä ja sitten tuntui, että kohta tulee yrjö, kun oikein kiskoo. Koiralta siis, ei minulta. Tuomarista poispäin Tuike vielä jotenkuten käveli - hitaasti ja perässäroikottaen - mutta tuomariin päin ei millään. Ei sitten kirveelläkään. Tämä olisi pitänyt oikeasti saada videolle ja lähettää hauskoihin kotivideoihin! (Vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että ei me sattuneesta syystä jääty kovin pitkäksi aikaa enää tämän esiintymisen jälkeen kehän laidalle hengailemaan...)

Loppujen lopuksi en voi olla kuin yllättynyt siitä, että saatiin jopa EH. Kehän kaksi muuta junnunarttua porhalsivat luonnollisesti Tuiken ohi, joten kehän viimeiseksi jäätiin. Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että eläinten kanssa pitää varautua yllätyksiin. :)

Tonttuilua

Kuvissa askarteluillan tonttuilua, suurentuvat klikkaamalla. Kutsuimme toisen äidin kanssa kuopuksen luokat vanhemmat askarteluiltaan. Tulos: askartelimme pari iltaa kahdestaan. No, ainakin seura oli hyvää! :)

Yläkuvissa heinäseipäistä yhteistyönä askarreltu tonttuarmeija. Kasvojen maalauksen jätin suosiolla toiselle osapuolelle, joka on ennenkin koskenut öljyväreihin. Meikäläisen maalaustaidoilla noista olisi saattanut tulla Halloween-hirviöitä. Itse keskityin tonttujen vaatetukseen.

Alakuvassa lankatonttuja helminenineen ja huopalakkeineen, joita ehdin tehdä heinäseivästonttujen lomassa. Yksinkertainen ja nopea idea, ja tuloksena aika hauskoja veikkoja.

Askartelua paskartelua

Lisää syysloman saavutuksia yläkuvissa. Viime syksyn tapaan minulla ja ystävälläni on suunnitelmissa järjestää askarteluilta kuopuksen luokan oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Tarkoituksena on askarrella tuotteita myyntiin joulumyyjäisiin. Korttipajaan piti kehitellä jotain ideoita, ja tuossa ylhäällä niitä nyt on. Voitte varmaan arvata, että melko jouluinen on ollut meillä tämän syysloman tunnelma... :) Kuvat suurentuvat klikkaamalla.

Sukkatehdas

Tässäpä näytillä vähän tämän syksyn satoa. Myyjäisiin näillä näkymin ovat kaikki menossa. Jos ei käy kaupaksi, niin sitten täytynee antaa lähipiirille lahjaksi. ;)  Yläkuvassa parit vauvantossut ja lasten sukat. Keskimmäisessä aikuisten sukkasatoa.

Alimmassa kuvassa on jämälangoista seiskan puikoilla neulottu kauluri, jonka väritys onnistui mielestäni tosi kivasti. Ohje: Moda 6/2006. Työssä oli koko ajan kolme ohutta lankaa yhtä aikaa, ja siksi värit vaihtelevat vähän niin kuin meleerattuna. Harmi, ettei noita pehmolankoja jäänyt enää niin paljon, että olisi voinut neuloa kaulurille kaveriksi jonkunlaisen myssyn. Kaulurikin päätyy myyntiin, koska itse en voi kaulan ihoa vasten mitään villaa sisältävää pitää.

Talvea odotellessa

Tämä syksy on ollut ihanan kuiva, kovin paljon ei ole tarvinnut kuratassuja pestä. Ensilumikin tänne jo satoi (ja on melkeinpä sulanutkin jo), mutta koska olen enemmän syksy- kuin talvi-ihminen, haluan vielä fiilistellä syksyn viimeisiä tunnelmia ennen lumipeitettä. Vaihdoin blogin otsikkokuvaakin, koska edellisessä Tuike oli vielä pentuturkissaan.

Loppuvuodelle onkin ohjelmassa enää yksi järjestetty koiratapahtuma: Jyväskylän kv näyttely 13.11. Pikkulintu kertoi, että JKL:n tuomari Pirjo Aaltonen saattaisi olla sellainen, joka ei niin pahasti voimakasta alapurentaa katsoisi. Toivotaan, että vinkki pitää paikkansa! Viimeiset mätsärit tässä lähistöllä menivät sivu suun aikatauluongelmien takia. Ensi vuonna palataan niihinkin sitten, ehkä jopa kahden koiran voimin. Virallisten näyttelyiden kalenteriakin olen jo vähän silmäillyt...

Tuike jäkäläpedillä.

Pienimuotoinen riehumistaistelu. Kuuluu välttämättömänä osana jokaiseen lenkkiin, jonka aikana koirat ovat irti hihnoistaan.

Tuike maastoutuneena hiekkakuoppaan.

Tuike piilossa!

"Mami, mihin seuraavaksi?"

"Kuka tulee? Kuuletko sinäkin?"

Juostaan niin, että turkit vaan hulmuaa!

Mustakitaturskaa ja tapiokaa

Mustakitaturskaa ja tapiokaa - siinäpä Bellan eliminaatiodieetin ruoka-aineet seuraavaksi kahdeksaksi viikoksi. Eikä mitään muuta. Onneksi noita ei sentään tarvitse itse kokata, vaan edellä mainittu mystinen proteiini-hiilariyhdistelmä löytyy suoraan Royal Canin Sensitivity Control -ruuasta. Koepussista maistettuaan Bella oli aivan myyty. Nappulat ovat sen verran isoja, että sopivat (ja kelpaavat) onneksi myös makupaloiksi tarvittaessa.

Eläinlääkärissä käytiin, ja Bellan tämänkertainen korvatulehdus oli lääkärin mukaan oikein tyypillinen allergiaoire; näytteestä ei löytynyt bakteereita eikä sanottavassa määrin hiivaakaan, mutta iho korvassa on silti tosi ärtynyt. Kortisonipitoisilla korvatipoilla oireen saa taas hoidettua, mutta varsinainen aiheuttaja olisi hyvä löytää, muuten tässä korvatulehduskierteessä todennäköisesti ollaan ja pysytään. Tassuihin ja suupieliin saatiin myös rauhoittavaa salvaa.

Toivottavasti allergian aiheuttaja aikanaan löytyy. Vaikka Bellan oireet eivät mitenkään kauhean voimakkaita olekaan, ei silti ole kiva olla, kun tietää, ettei koiralla ole kaikki ok, ja lääkkeillä vaan ensiapua annetaan.

Turvaa pimeyteen

Olen tässä pari viikkoa harmitellut, kun meidän kylällä on ollut todella pimeää meininkiä: Katulamppujen lamppuosia vaihdetaan ja suuri osa lampuista ei ole ollut toiminnassa. Ollaan koirien kanssa pimeydessä hiivitty ja säikähdelty vastaantulijoita, varsinkin niitä, jotka ajavat pimeässä pimeillä fillareilla.

No, tänä iltana sain sitten kaivettua tyttösille kuvassa olevat heijastinliivit, itselleni heijastimet ja vielä otsalampukin (tosin paristo oli vähän jo hiipunut). Lähdimme reippaina iltalenkille - ja vot - katulamputkin olivat taas toiminnassa! Ihan meikäläisen tuuria. No, toisaalta nuo turvavarusteet tuovat kyllä näkyvyyttä, vaikka katulamput olisivatkin toiminnassa, joten ehkä nämä toimenpiteet eivät olleet turhia.

Sitten vielä allergia-asian jatkoa: Bellan korva kutisee taas, ja tassujen kalvaminenkin on taas muutaman viikon tauon jälkeen jatkunut. :(  Ehkäpä yrjölänpuurossa on sitten joku ainesosa (esim. naudanliha), joka ei Bellalle sovi TAI sitten se onnistui tässä yhtenä päivänä syömään Tuiken ruuan jämät. Molemmat vaihtoehdot ovat täysin mahdollisia. Jatkan vielä jonkun aikaa tuolla puurolla, mutta aika todennäköiseltä näyttää, että joudutaan aloittamaan vielä se tiukka eliminaatiodieetti. 

Syysretkellä

Me käytiin isännän kanssa metsäretkellä. Tosi kaukana suuressa synkässä metsässä. Pari tuntia kävelyä syksyisissä kosteissa olosuhteissa, eikä meitä väsyttänyt yhtään. Mamille oli sillä aikaa saapunut kauheasti vieraita ihmettelemään jotakin muovikipposia, tosi kestäviä ja hyviä kuulemma. Metsäretken ainoa huono puoli oli se, että punkit eivät olleet vielä älynneet mennä talviunille, ja niitä mönki meidän turkeissa useampia. Pari ällötystä ehti sitten kiinnittyä ihollekin, kumpikin sai omansa. Yäk. Pakkasia odotellessa... hirvikärpäset saisivat myös kuolla vaikka sukupuuttoon, toivoo mami.

Bellan yrjölänpuurokokeilu etenee mukavasti. Karva nyt ei ole kahdessa viikossa (yllätys yllätys) kasvanut hurjasti takaisin selän lähes paljaaseen kohtaan, mutta ei se aukko ole suurentunutkaan. Tassuja Bella ei ole nyt nuollut eikä kalvanut eikä korviaan rapsutellut. Pidetään peukkuja. Jos yrjölänpuurokuuri ei tepsi, sitten aloitetaan eläinlääkärin ohjeiden mukainen todellinen eliminointidieetti; kahdeksan viikkoa ainoastaan yhtä hiilihydraattia ja yhtä proteiinia, joiden kummankin tulisi olla sellaisia, mitä koira ei ole koskaan saanut. Tuikellekin muuten puuro maistuisi, mutta kun on kaappi täynnä Royal Caninia, niin syötetään niitä ainakin ensiksi pois.

Sairastuvan tuotantoa

Sairaana olin viime ja edellisellä viikolla. Kuumeessa ja silmätulehduksessa ei paljon muuta jaksellut, mutta muutamat sukat sain sohvalla päiväohjelmia tuijotellessa tehtyä. Lila-valkoiset ovat kokoa 38-39, pikkusukat sitten varmaan koon 30 molemmin puolin. Myyjäisiin näitä kaavailin, ja ovat siinä mielessä ekovuoden satoa, että langat löytyivät omista vanhoista varastoista, Nallea ja Floricaa.

Allergiatestituloksia

Eläinklinikalta ei soittoa kuulunut, joten soitin sitten itse. Kaikki testatut allergiapaneelit näyttivät miinusta. Eli Bella ei näiden testien mukaan ole allerginen puille, heinille, rikkaruohoille eikä sisätilojen allergian aiheuttajille. En oikein tiedä, mitä tuloksista ajattelisi. Ensinnäkään testithän eivät ole täysin varmoja, toisekseen olen tietysti iloinen kun allergiaa ei löytynyt, mutta kolmanneksi minua huolestuttaa, miksi karvapeite ohenee ja korvat kesäisin oireilevat.

Ensi viikolla lääkärin pitäisi soitella jatkotoimenpiteistä. Mietimme sitten yhdessä, lähdetäänkö testaamaan ruoka-aineita ja sitä kilpirauhasen toimintaa. 

Omatoimisesti meinaan kokeilla ruokavalion muutosta. Kahdeksan viikon ajan aion testata Bellalla hyvin pelkistettyä ruokavaliota, yrjölän puuroa ja raakalihaa. Kaikki makupalat puruluita myöten jätetään pois. Tuon kahdeksan viikon aikana oireiden pitäisi lähteä pois, jos ne aiheutuvat jostakin, mitä Bella tällä hetkellä syö. Eläinkaupan myyjä sanoi, että mm. naudan vuotaluut, joita meidän koirat rakastavat, aiheuttavat monelle allergisia oireita. Ihan yhdessä yössä tuo ruokavalion muutos ei tapahdu, vaan teen sen niin, ettei massu mene sekaisin. Uskoakseni tämän viikon lopulla ollaan päästy jo uuteen ruokavalioon. 

Kuvassa uusi neulepaita. Tulkoon syksy, meitä ei palele!

Tampereen ryhmänäyttely 5.9.2010

Tampereella käytiin näyttelyssä tänään. Tuomarina oli saksalainen Karin Voye, joka puhui auttavasti englantia, mutta saneli arvostelun saksaksi. Pienten kielivaikeuksien takia luulin jo hetken, että nyt tulee todella huono arvostelu, koska ymmärsin hänen puheestaan näin: "En voi valitettavasti antaa tälle koiralle ... sen hampaiden takia". Luulin meidän suurinpiirtein lentävän kehästä, mutta hän vain syvästi pahoittelikin, kun ei voinut antaa ERI:ä! Eli EH tuli, ja millaisella arvioinnilla! Käänsin sanakirjan ja oman vanhan saksan kielen taitoni pohjalta:

14-kuinen, tasapainoisesti kehittynyt. Tummat silmät. Alapurentaa jonkun verran liikaa. Erittäin hyvät kulmaukset. Kiinteä/lihaksikas keho. Häntä erittäin hyvin kiinnittynyt. Huoliteltu turkki. Upea käytös/luonne. Alapurennasta johtuen (= koska hampaat jäävät näkyviin) EH.

Sama saksaksi, jos joku haluaa korjata mahdolliset virhetulkintani: 14 Mon. Harmonisch aufgebaut. Dunkle Augen. Vorbiss etw. weiter. Sehr gute Winkelungen. Fester Körper. Sehr gute Rutenhaltung. Gepflegtes Haarkleid. Vorzügliches Verhalten. Aufgrund der nicht geschlossenes Lefzen SG.

Eli ERI:ä sitten metsästetään vielä... ;)

Mätsärissä Tikkakoskella

Uskalsin vihdoin vielä Bellankin pitkästä aikaa mätsäriin. Jä täytyy sanoa, että neiti yllätti minut täysin reippaudellaan. Vaikka kuvasta näkyy, että pöydällä vähän pelotti (yrittää täysillä nojata minuun), niin hampaat näytettiin hienosti.

Seisotukset ja kävely onnistuivat upeasti. Bella on niin miellyttämisenhaluinen, että näköjään se sitten tekee tällaistakin, kun huomaa, että mami on tyytyväinen. Kaikkein mukavinta oli kuitenkin se, miten iloisesti ja keskittyneesti se kehässä oli. Pöytää lukuunottamatta tämä ei voinut olla sen mielestä epämiellyttävää. Tuloksena oli muuten punainen nauha, vaikka jouduimme kehässä toista cotonia vastaan kisailemaan. Punaisten kehässä ei sitten enää tullut jatkomenestystä. Perun kuitenkin puheeni siitä, ettei Bella voi viedä mihinkään näyttelyihin sen arkuuden vuoksi.

Toinen hauska juttu oli sitten se, kuinka Tuikekin pääsi mätsäriin, vaikka itse esitin Bellan. Arvelin, että kahden koiran esittäminen kävisi mahdottomaksi viimeistään siinä vaiheessa, jos ne olisivat samassa jatkokehässä, mutta halusin kuitenkin Tuikellekin harjoitusta. Sunnuntaina 5.9. meillä on nimittäin se kauan odotettu Tampereen näyttely. Petsien Jyväskylän keskusteluissa tuli sitten asiasta puhetta, ja löysin sieltä Jasminin, joka suostui esittämään Tuiken. Jasminilla on itsellään kaksi ajokoiraa, joten hyppäys pieneen kehään Tuiken kaltaisen karvaturrin kanssa oli aikamoinen. Alla muutamia kuvia Jasminin ja Tuiken hienosta yhteistyöstä. Tuomari muuten kehui Tuikea sanalla "uljas".

Alla käydään keskustelua, pitääkö koiran hihnan olla esittäjän niskan takana. Tuomarin mielestä piti, minun mielestäni sen ei tarvitse olla siellä, kunhan se ei roiku siinä koiran selän päällä. Tuiken ilmekin on sellainen, että mitä sinä mies oikein horiset! :)

Vauhdikasta menoa. Huomaa, miten hiukset ja turkki hulmuavat samaan tyyliin, oli aika tuulinen ja kylmä ilta. Mun pitäis lyhyttukkaisena varmaan ottaa esitettäväkseni Jasminin ajokoirat, ja Jasmin voisi jatkaa Tuiken kanssa. :D

Tyylikäs seisotus. Tuloksena vihreä (= sininen) nauha, ei sijoitusta vihreiden kehässä. Mutta hieno kokemus Tuikelle, joka suostui mukisematta yhteistyöhön. Ja varmaan Jasmin sai myöskin hauskan uuden kokemuksen pikkukoiran esittämisestä. Kiitokset yhteistyöstä.

Allergia-asiaa

Bellalla on tänä kesänä ollut pari hiivan aiheuttamaa korvatulehdusta. Se on myös alkanut kaluamaan tassunpohjia ja selästä on alkanut karva harventua. Nämä oireet saattavat eläinlääkärin mukaan johtua allergiasta.

Varasin siis ajan Keski-Suomen Eläinklinikan allergioihin erikoistuneelta eläinlääkäriltä, ja tänään siellä sitten käytiin. Tässä otteita sairauskertomuksesta: "Korvat tällä hetkellä melko hyvät, korvien puhdistusta kannattaa jatkaa parin viikon välein. Muualla ihossa lievää pinnallista oiretta: tassujen anturavälit kohtalaisesti punoittavat sekä hieman kosteat, takaselän päällä harvakarvaisuutta sekä ihon pigmentoitumista - ei merkkejä ihon syvemmästä infektiosta. Kutina esitietojen mukaan lievää. Bellasta otettiin verinäyte, joka tutkitaan atopian varalta. Seulontatestin tulokset tulevat todennäköisesti tämän vkon lopussa tai ensi vkolla. Jos seulontatestissä on positiivisia osa-alueita, tehdään jatkotutkimuksia. Tässä vaiheessa aloitetaan vain tassujen pesu Malaseb-shampoolla ja korvien huuhtelu. Jos atopiapuolella vedetään vesiperä, voidaan lähteä tutkimaan Bellaa ruoka-allergian tai kilpirauhasen vajaatoiminnan varalta."

Tuossa atopiaseulontatestissä pitäisi käsittääkseni käydä ilmi mahdolliset siitepöly- tai homesieniallergiat, jotka tällä hetkellä ovat ne vahvimmat epäilykset. Testitulosten jälkeen tiedetään vähän enemmän. Ruoka-ainerajoituksia ei toistaiseksi kannata alkaa tehdä, koska oireet näyttäisivät keskittyvän kesäaikaan. Jos olisivat ruoka-aineallergioita, niin oireita pitäisi kaiken järjen mukaan olla myös talvisin.

Sunnuntaimätsärissä

Petsien porukka järjesti Jyväskylässä hyväntekeväisyysmätsärin. Tuotot annetaan eläinten turvakoti Magendalle. Tuiken kanssa lähdettiin siis mätsäilemään. Pitkästä aikaa saatiin punainen nauha, mutta punaisten kehässä ei sitten enää sijoituttu neljän parhaan joukkoon. Hyvää kokemusta tuli, ja tuomari arvioi kaikki osa-alueet (liikkeet, esiintyminen, yhteistyö ja suhtautuminen tuomariin) erinomaisiksi. Näyttelyssä oli käytössä aika kiva valmis kaavake, johon kehäavustaja sitten tuomarin sanelun mukaan rastitti, oliko kukin osa-alue erinomainen, hyvä vai "vaatii harjoitusta". Parikehässä Tuike meni tosi nätisti ja malttoi seisoa paikallaan tosi kivasti. Punaisten kehässä sitten keskittyminen vähän herpaantui ja paikallaan seisomisesta ei oikein tullut enää mitään. Kuvassa takana näkyy coton-poika (nimi jo unohtui), jonka luokse Tuike välttämättä halusi jäädä seurustelemaan. :)

Koko kesän projekti

Tällaista olen näpertänyt pikkuhiljaa koko kesän. Eipä meikäläisen käsitöissä nykyään vauhti kauheasti huimaa, mutta toisaalta tämä oli kyllä aika työläs projekti. Kyse on siis pitkästä liivistä, joka on neulottu XXL-kokoon kolmosen puikoilla jämäpuuvilla(sekoite)langoista. Väri vaihtuu joka kerroksella, mikä tietysti hidasti tekemistä vielä entisestään. Nyt olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että neule on valmis ja vieläpä tosi mieleinen. Mallin otin yhdestä mustasta kangasliivistä, jota tykkään pitää töissä. Hintaa liiville tuli käytännössä 0,70 euroa, koska ainostaan yhden kerän puuvillalankaa ostin kirpparilta tätä työtä varten. Jopa napit löytyivät nappilaatikostani, kaikki erilaisia tietenkin. Tämä työ saakoon nyt sitten myös ekovuositunnisteen.

Koko suku koolla

Meidän kesälomareissun hauskin päivä on unohtunut raportoimatta. Mutta nyt on tämän tarinan aika. Meidän koiratapaaminen oli oikeastaan apsotapaaminen, mutta kuten kuvasta näkyy, sekaan oli eksynyt jostain kumman syystä myös kaksi coton de tulearia ja yksi pikkuruinen chihuahua. Tämän tarinan päähenkilöitä eivät nyt ole Bella, Elvis eikä Dina, vaan me apsot: Tuike, Pontus, Salsa, Wanda ja Sissi. Sissi on meidän äiti ja me muut ollaan saman pentueen sisaruksia, vähän yli vuoden vanhoja. Alla olevassa kuvassa me kaikki odotellaan Pontusta saapuvaksi.

Meidän kasvattaja Liisa halusi kuvat kaikista pennuista poseeraamassa. Ensin minä, Tuike.

Sitten Pontus-veikka, joka onkin kovasti minun näköiseni. Ja tosi komea, sai SERTin ihan ekasta näyttelystään! Onnea velipojalle. 

Seuraavaksi mustat siskot Salsa ja Wanda, jotka ovat niin samannäköisiä, että tottumaton ei meinaa oikein erottaa. Salsalla oli näissä kuvissa ponnarit peräkkäin päässä, Wandalla vierekkäin saparoina.

Tässä kuvassa näkyy oikein hyvin, miten me ollaan Pontuksen kanssa ihan samanväriset ja aika lailla samannäköisetkin. Minä olen lilanvärisissä saparoissa vasemmalla, Pontus ponnareissa oikealla. 

Pontus juoksi koko ajan minun perässäni. Hassua, että mustat siskot eivät kiinnostaneet sitä yhtään!

Tästä kuvasta huomaa hyvin, että Pontus oli aika paljon isompi kuin minä. Veikka on kuulemma tosi hyvä poika syömään. Siinäkö syy, että se on noin paljon minua isompi?

Sissi-äiti oli ihana: Se putsasi minun korvani heti, kun tulin pihaan. Ihan selvästi se muisti pienen pentunsa ja alkoi hoitaa minua. Muuten se tyytyi seuraamaan tilannetta hillitysti hieman sivummalta, omaan arvokkaaseen tyyliinsä. Tuleekohan minustakin isona vähän hillitympi, vai ainako luonteeni pysyy tällaisena touhottavana? Koiratapaaminen oli tosi kiva, toivottavasti nähdään vielä uudelleenkin!