Parit sukat taas

Jämälankalaatikon pohja pilkottaa. Hyvää sukkalankaa on enää rajoitettu määrä, mutta kyllä sieltä ehkä vielä muutama pari irtoaa. Joitakin puuvillalankoja laitoin kierrätykseen, koska tulin siihen tulokseen, etten oikein saa niistä mitään järkevää aikaiseksi. Toivottavasti joku toinen innokas saa. Pitkästä aikaa puikoilla on nyt myös jotain suurempaa, musta tunika itselleni. Sekin valmistuu varastossa olevista langoista.

Vuoden ekat käsityöt

Kovasti oranssina lähtee tämä vuosi liikkeelle. Oikeastaan nämä ovat yhtä paria lukuunottamatta viime vuoden tuotoksia, mutta viimeistely eli päättely meni tälle vuodelle. Olkoon sitten vuoden 2012 ensimmäiset käsityöt. Edelleenkään en ole juuri lankaostoksilla pyörinyt, vaan haaveena olisi vieläkin kutistaa entistä varastoa ensin ja saada langat mahtumaan kahteen isoon laatikkoon kolmen sijasta. Vaikka en ole lankaostoksilla viihtynytkään, niin tuo yläkuvan Nalle Kukkaketolanka on kyllä itselleni uutta, mutta se tuli vaihdossa Netcyclerin kautta. Nämäkin sukat ja lapaset taidan laittaa sinne vaihtoa odottamaan, jos joku vaikka tarvitsisi. :)

Sukkainto jatkuu

Neiti seurakoira Tuikkulainen yrittää pokkana esittää, kuinka hän on neulonut monta paria sukkia sitten viime postauksen. Totta puhuen Tuike on ollut lähinnä häiriötekijänä ja mami niitä on jälleen neulonut. Vietin tuossa loka-marraskuun vaihteessa 10 päivää Lapissa, ja matkan aikana valmistui 3,5 paria sukkia. Nekin ovat tuossa kuvassa mukana.

Sukkavuori kotona alkaa olla jo melkoinen, vaikka mm. Netcyclerissäkin olen näitä vaihtanut. Onneksi on joulumyyjäiset tulossa, jospa vaikka siellä menisi muutama pari kaupaksi. :)

Sukkia taas

Kylläpä minusta on tullut yksipuolinen käsitöiden tekijä. Tänä vuonna ohjelmassa ovat olleet näköjään vain sukat. Tämä kavalkaadi on syntynyt pääosin kesä-elokuussa, automatkoilla tai sisällä kovalla helteellä nyhrätessä. Ihoni ei oikein siedä suuria määriä auringonvaloa, joten kovalla porotuksella on parempi nyhrätä sisällä neulomassa. Edelleen käytössäni on ollut vain lankakorin pohjalta löytynyttä materiaalia. Korin pinta on jo hiukan laskenut, mutta edelleen yritän saada sitä vajennettua.

Kisastudion tuotteita

Tämä postaus on sikäli vähän myöhässä, että yllä olevat neuleet ovat vaaleansinistä villatakkia (jonka jo aiemminkin esittelin) lukuunottamatta joko valmistuneet tai ne on ainakin viimeistelty jääkiekon MM-kisojen aikana. Oli niin jännittäviä matseja, että 2 o, 2 n joustinneulekin meinasi välillä mennä ihan sekaisin. :) Enkä turhaan kisakatsomossa töllöttänyt, kun kultaakin vielä tuli!

Ylimmän kuvan Palma-neuletakit on oikeastaan näytillä Ipalle, joka saapi valita, kumman takin haluaa itselleen - tai siis kaverin vauvalle. Molemmat ovat samankokoiset, n. 70-senttiselle. Toisen vien sitten työkaverilleni, jonka vaimo myöskin saattoi maailmaan potran pojan juuri samana päivänä kun Suomi voitti kultaa. Hauska yhteensattuma tuokin.

Alakuvissa on sitten parit naisten sukat (taidan pitää itselläni nuo hauskat punakeltaiset) ja neljät lasten. Ihan mukava pino mulla täällä alkaa sukkia olla ajatellen joulumyyjäisiä. Pitäisköhän välillä väsätä vaikka lapasia?

Pehmoisia villatakkeja

Tuiken kasvattajan perheeseen syntyi tyttövauva maaliskuun lopulla. Onnea Liisalle ja Villelle! Tytön syntymän kunniaksi ajattelin neuloa hänelle jotain. Imatran suunnasta saapuneesta lankalaatikosta löytyi sopivasti Novita Palmaa ja Samosta, ja ohje yllä oleviin villatakkeihin osui silmään kevään 2007 Novita-lehdestä. Pienen tytön villatakki kokoa 70 cm matkasi jo Keminmaahan, mutta pienen pojan takki odottaa vielä omistajaansa. Nyt vaan kaikki tutut kilpaa poikavauvoja tekemään! Kuka ehtii ensin?

Puikoilla on vielä kolmaskin samaa mallia, värinä tummansininen ja tehostevärinä sama keltainen kuin näissä kahdessa ensimmäisessäkin. Palmaa on ihana neuloa, kun se on niin superpehmeää, eikä pieni käsialan epätasaisuus näy valmiissa neulepinnassa.

Hihatin

Maaliskuun rajuihin lämpötilanvaihteluihin sopii tällainen hassu hihatin, joka on nopea pukea päälle, kun palelee ja heittää pois, kun tulee kuuma. Lanka on jotakin vanhaa, vyötteestä päätellen 70-lukulaista karkeahkoa villalankaa. Erään lankoja paljon värjänneen ystäväni mielestä lanka tuntuu ja näyttää kasviväreillä värjätyltä. Marjapuuron väri ei välttämättä ole oma lempparini, mutta eiköhän tämä silti asiansa aja.

Ohje on napattu uusimmasta Modasta 2/2011, malli nro 2. Silmukkamääriä piti aika paljon soveltaa.

Bolero ja tunika

Lankakorin pohjalta löytyi järkyttävät määrät puuvillalankaa, mm. kaksi täyttä 800 g Cotton Bomb -kerää. Ostettu Anttilasta joskus markka-aikaan kalliilla rahalla, saatu lahjoituksena eräältä työkaverilta. Pienen mietinnän jälkeen päätin tehdä niistä pienelle tytölle tunikan. Etsiessäni sopivaa tunikan ohjetta muokattavaksi omille langoilleni törmäsin myös kivaan boleron ohjeeseen.

Tuloksena bolero ja tunika 4-vuotiaalle Omppu-neidille. Hyvää syntymäpäivää (vaikka luulinkin ensin, että neiti on jo viisi...)! Boleron sovelsin Moda 6/2009 ohjeesta nro 37. Tunikan innoittajana toimi ohje nro 43 Modasta 4/2009, mutta yläosasta tuli kyllä ihan erilainen, kun jätin hupun pois ja pyöristin kädenaukot.

Miinuspuolena mainittakoon, että lankakerät eivät näin pienistä töistä vajentuneet paljoakaan. Lisää käyttöä on keksittävä.

Lankavaraston kutistusta

Sukat joka viikonpäivälle. Näitä olen tässä vuoden alkuun neuloskellut. Sukat on siitä kivoja, kun ne valmistuvat ulkomuistista, niitä voi antaa lahjaksi vaikka satunnaisille ohikulkijoille ja niihin saa helposti upotettua jämälankoja. Kuvasta näkyy, että jämälankoja on todella käytetty. Koot vaihtelevat n. 37-45 välillä.

Muuten täällä vaan odotellaan kevättä. Ei kurakelien takia, mutta siksi, että tarkenisi (pakkasennätys meidän mittarissa toistaiseksi -34,5) ja että koirille olisi taas muitakin kulkureittejä kuin tienvieret. Olen ihan varma, että se viimeviikkoinen koirien vatsatautikin tuli siitä, kun kaikki koirat, niin sairaat kuin terveetkin, kulkevat noita samoja yksipuolisia reittejä. Metsään ei lumen takia ole nyt mitään asiaa. :/

Lankaa lankaa lankaa

Kyllä oli Tuikella ja mamilla ihmettelemistä, kun kävin tänään postissa hakemassa "yllätyspaketin" eräältä hyvin ihanalta ihmiseltä. Hän kysyi tuossa taannoin, tarvitsisinko lankoja, kun hänellä on vähän ylimääräisiä. Itse olisin määritellyt käsitteen "vähän" hieman eri tavalla!? Aikamoinen lankalasti, kun paketin painokin oli lähes 4 kiloa! Pakko oli kuvata Tuikea lankojen ympärillä, se ei ressukka oikein tiennyt, minkä kerän ottaisi suuhunsa. Lopulta kokosin kuitenkin langat takaisin laatikkoon, enkä antanut sille yhtäkään. :)

Alakuvassa on suorakaiteen muotoinen hartiahuivi, joka on neulottu yksinkertaisella 2 n yhteen, langankierto -pitsineuleella 7 puikoilla nepalilaisesta Lotus kierrätyssilkkilangasta. Lankaa kehräävät ja värjäävät maaseudun kouluttamattomat naiset vanhoista sareista ja sarikankaiden jäännöspaloista. Ansaitsemillaan rahoilla he pystyvät laittamaan omat lapsensa kouluun. Värjäämättömänä sama lanka on iloisenkirjavaa, mutta minä ihastuin tähän turkoosiin, ja sen elävään kiiltävään ja sävyä vaihtavaan pintaan. Valmistui todellisuudessa jo viime vuoden puolella, mutta olkoon nyt sitten tämän vuoden "kirjanpidossa".

Sukkatehdas

Tässäpä näytillä vähän tämän syksyn satoa. Myyjäisiin näillä näkymin ovat kaikki menossa. Jos ei käy kaupaksi, niin sitten täytynee antaa lähipiirille lahjaksi. ;)  Yläkuvassa parit vauvantossut ja lasten sukat. Keskimmäisessä aikuisten sukkasatoa.

Alimmassa kuvassa on jämälangoista seiskan puikoilla neulottu kauluri, jonka väritys onnistui mielestäni tosi kivasti. Ohje: Moda 6/2006. Työssä oli koko ajan kolme ohutta lankaa yhtä aikaa, ja siksi värit vaihtelevat vähän niin kuin meleerattuna. Harmi, ettei noita pehmolankoja jäänyt enää niin paljon, että olisi voinut neuloa kaulurille kaveriksi jonkunlaisen myssyn. Kaulurikin päätyy myyntiin, koska itse en voi kaulan ihoa vasten mitään villaa sisältävää pitää.

Sairastuvan tuotantoa

Sairaana olin viime ja edellisellä viikolla. Kuumeessa ja silmätulehduksessa ei paljon muuta jaksellut, mutta muutamat sukat sain sohvalla päiväohjelmia tuijotellessa tehtyä. Lila-valkoiset ovat kokoa 38-39, pikkusukat sitten varmaan koon 30 molemmin puolin. Myyjäisiin näitä kaavailin, ja ovat siinä mielessä ekovuoden satoa, että langat löytyivät omista vanhoista varastoista, Nallea ja Floricaa.

Allergiatestituloksia

Eläinklinikalta ei soittoa kuulunut, joten soitin sitten itse. Kaikki testatut allergiapaneelit näyttivät miinusta. Eli Bella ei näiden testien mukaan ole allerginen puille, heinille, rikkaruohoille eikä sisätilojen allergian aiheuttajille. En oikein tiedä, mitä tuloksista ajattelisi. Ensinnäkään testithän eivät ole täysin varmoja, toisekseen olen tietysti iloinen kun allergiaa ei löytynyt, mutta kolmanneksi minua huolestuttaa, miksi karvapeite ohenee ja korvat kesäisin oireilevat.

Ensi viikolla lääkärin pitäisi soitella jatkotoimenpiteistä. Mietimme sitten yhdessä, lähdetäänkö testaamaan ruoka-aineita ja sitä kilpirauhasen toimintaa. 

Omatoimisesti meinaan kokeilla ruokavalion muutosta. Kahdeksan viikon ajan aion testata Bellalla hyvin pelkistettyä ruokavaliota, yrjölän puuroa ja raakalihaa. Kaikki makupalat puruluita myöten jätetään pois. Tuon kahdeksan viikon aikana oireiden pitäisi lähteä pois, jos ne aiheutuvat jostakin, mitä Bella tällä hetkellä syö. Eläinkaupan myyjä sanoi, että mm. naudan vuotaluut, joita meidän koirat rakastavat, aiheuttavat monelle allergisia oireita. Ihan yhdessä yössä tuo ruokavalion muutos ei tapahdu, vaan teen sen niin, ettei massu mene sekaisin. Uskoakseni tämän viikon lopulla ollaan päästy jo uuteen ruokavalioon. 

Kuvassa uusi neulepaita. Tulkoon syksy, meitä ei palele!

Koko kesän projekti

Tällaista olen näpertänyt pikkuhiljaa koko kesän. Eipä meikäläisen käsitöissä nykyään vauhti kauheasti huimaa, mutta toisaalta tämä oli kyllä aika työläs projekti. Kyse on siis pitkästä liivistä, joka on neulottu XXL-kokoon kolmosen puikoilla jämäpuuvilla(sekoite)langoista. Väri vaihtuu joka kerroksella, mikä tietysti hidasti tekemistä vielä entisestään. Nyt olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että neule on valmis ja vieläpä tosi mieleinen. Mallin otin yhdestä mustasta kangasliivistä, jota tykkään pitää töissä. Hintaa liiville tuli käytännössä 0,70 euroa, koska ainostaan yhden kerän puuvillalankaa ostin kirpparilta tätä työtä varten. Jopa napit löytyivät nappilaatikostani, kaikki erilaisia tietenkin. Tämä työ saakoon nyt sitten myös ekovuositunnisteen.

Pikkutöitä jälleen

Teinpä taas jämälangoista pari virkkausneulepipoa ja lapaset. Noita lapasia neuloin kaksilla puikoilla lankakerän molemmista päistä. Näin sain kaikki pienimmätkin langanjämät käyttöön ja lapasista tuli kuitenkin ihan symmetriset. En oikein tiedä, mihin näitä neulon. Tai no, Riikkis sanoi jo joku aika sitten, että joulu on ihan pian! :) Eli onhan näitä, myyjäisiä tai sitten lahjaksi vaan.

Viime aikoina valmistuneita

Viime aikoina olen keskittynyt tällaisiin kohtuullisen nopeisiin töihin. Yläkuvassa harmaasta sarkakankaasta vaaleanpunaisin tehostelangoin ommeltu olkalaukku. Yksinkertainen, mutta aika kiva. Keskikuvassa ilman ohjetta syntynyt, osittain neulottu, osittain virkattu punainen kukkapipo 40- tai 50-luvun henkeen. En ole noista muodin aikakausista oikein perillä, mutta vanhoissa mustavalkoisissa elokuvissa on joskus naisilla tuon tapaisia myssyjä. Alla lapaset samasta langasta, josta aiemmin neuloin Tuikelle villapaidan. Neuleet ovat ekovuoden henkeen luonnollisesti lankakorin pohjalta löytyneitä, ja sarkakangas ostettu armeijan ylijäämävarastolta parin kolmen euron metrihintaan.

Lankakorin tyhjennystä

Lankakorin tyhjennysoperaatio etenee. Yllä räsymaton tapaan tehty puuvilla(sekoite)paita. Sopii käytettäviksi sellaisina aamuina, kun ei osaa päättää, mitä väriä valitsisi päälle. Sama sitten valita ne kaikki! Alakuvassa pikkupussukka pörrölangasta (Novitan Tango Fani), joita niitäkin on jäänyt nurkkiin pyörimään.

Sain vihdoin blogin otsikkokuvan vaihdettua. Nyt on Tuikekin päässyt mukaan. :)

Turkinhoitoa ja TURKINHOITOA

Yllä Bella uudessa maastovillapaidassaan. Nyt kelpaa lähteä maastoon. Ai niin, paitsi että siellä on lunta niin paljon, etteivät pienten koirien jalat oikein riitä kulkemiseen.

Toissailtana pesin molemmat koirat. Tässäpä pesun ja jälkihoidon kulku pääpiirteissään:

BELLA: Koira viedään suihkuun, kastellaan turkki ja pestään se. Huuhdellaan, laitetaan hoitoaine ja mennään saunaan lämmittelemään hetkeksi. Huuhdellaan hoitoaine pois, kuivataan koira ja jätetään juoksentelemaan ja kuivailemaan turkkiaan hetkeksi. Aikaa kului n. 15 minuuttia.

TUIKE: Koira viedään suihkuun. Turkin kastelemiseen kuluu vettä ja minuutteja, koska aluskarvaa on niin paljon. Myös shampoon hieromiseen ja huuhteluun kuluu paljon aikaa. Hoitoaine turkissa mennään saunaan vähäksi aikaa lämmittelemään. Hoitoaine huuhtoutuu turkista yllättävän nopeasti. Päästetään koira pyyhekuivauksen jälkeen juoksentelemaan asuntoon siksi aikaa, että omistaja selviytyy saunasta ja suihkusta ulos. Aikaa kului n. 30 minuuttia.

Kun omistaja tulee saunasta ulos, Bella on lähes kuiva, kun taas Tuikea palelee märässä turkissa. Ensimmäisenä käsittelyyn joutuu siis Tuike.

TUIKE: Otetaan fööni, harja, kampa ja sakset. Takkuikä on iskenyt, kun turkki kasvaa juuri nyt (ikää 8 kk) vauhdilla. Föönataan, kammataan ja harjataan. Pari takkua jaloista ja yksi korvan takaa on pakko selvittää saksien kanssa, vaikka edellisestä pesusta on vasta vähän reilu viikko. Aikaa kuluu n. 1,5-2 h. Täytynee hankkia tehokkaampi fööni, sellainen jota käyttäessä molemmat kädet jäävät vapaaksi. Tuloksena ihanan pehmoinen ja siloinen turkki, joka yltää lähes maahan asti.

BELLA: Tuikea käsitellessä Bella on kuivunut jo niin paljon, ettei fööniä tarvita. Sitä paitsi Bella pelkää sitä muutenkin. Otetaan koira ja kampa syliin. Kammataan turkki auki. Aikaa kuluu n. 10 minuuttia. Saksia ei tarvita, vaikka edellisestä pesusta ja perusteellisesta harjauksesta on yli kaksi viikkoa. Tuloksena ihana valkoinen pilvenhattara.

Talvilomalla viimeisteltyjä

Kuluvalla hiihtolomaviikolla olen saanut pääteltyä kuvan kolmet sukat, joita olen neuloskellut ja samalla vajentanut lankavarastojani. Pienimmät on varmaan kokoa 34-35, keskimmäiset 41-42, ja suurimmat 43-44. Tällä hetkellä puikoilla on puuvilla- ja puuvillasekoitelangoista ihan pähkähullu jämälankaraitapaita. Saas nähdä, missä sitä pystyy edes käyttämään.

Tuiken silmä on kortisonin ansiosta rauhoittunut, mutta vilkkuluomi on edelleen näkyvissä, eli leikkaus varmaan tulee. :/

Ekovuodesta: Helmikuussakin muistin ekoilla kohtuullisesti, mutta ehkä einesten määrä oli kasvussa tammikuun alkuhuumaan verrattuna. Kaikenlaisen pahvin kierrätys näyttää nyt vakiintuneet hyvälle tasolle. Nyt maaliskuun alussa tein kirpparilta todellisen löydön: vanhan puisen pienen kirjoituspöydän, jonka avulla saan meidän makkariin perustettua itselleni työpisteen (työtuoli oli tosin ostettava uutena, kun halusin satulatuolin). Jatkossa joudun paiskimaan töitä myös kotona, koska olen juuri aloittanut väitöskirjaprojektin. Helmikuussa minut hyväksyttiin Jyväskylän yliopiston jatko-opiskelijaksi, ja nyt sitten iso urakka odottaa.

Koirakoulukuulumisia

Yllä koirien uutukaiset neuleet Nallen kesä- ja talvilangasta. Yllättäen talvi on tuo punasävyinen ja kesä on tuo sinisävyinen. Mun pitää kohta ostaa koirille oma vaatekaappi.

Tuiken pentukoulu on nyt ohi. Viimeiselle kerralle ei päästy, koska venäytin itse sählyssä pohjelihaksen niin, ettei kävely kyseisenä iltana oikein onnistunut. Yhdeksän kertaa kuitenkin roikuimme mukana. Tulos: hyvä kontakti koiran ja ohjaajan välillä, alkuun päästiin muutamassa peruskäskyssä, kuten istuminen, makaaminen ja seisominen. Mutta se, että koiran voisi jättää paikalleen ja itse lähteä kauemmas, ei vielä oikein onnistu. Kotiharjoittelu on jäänyt vähäiseksi, koska olen laiska ja koska kahta koiraa on hankala ja hidas kouluttaa yhtä aikaa, enkä jotenkin henno teljetä Bellaa pois tilanteesta, kun sitäkin uuden opettelu ja etenkin makupalat kovasti kiinnostavat.

Kaksi viimeistä kertaa menivät ihan pieleen, koska Tuike säikähti 8. kerralla koulutushallin yläkerrasta kuuluvaa kolinaa ja ryminää, jonka sinne häkkiin laitettu ylimääräinen koira aiheutti. Ääni kuulosti hallissa aika kovalta, vähän kuin ukkosen jyrinältä (jota Tuike ei kyllä tähän mennessä ole kuullut), ja Tuike meni siitä ihan paniikkiin. 9. kerralla pelko jatkui, Tuike ei oikein suostunut tekemään mitään liikkeitä, elleivät ne johtaneet suoraan ovelle päin. Paukkuarkuutta siis ilmassa. En tiedä, olisiko sitä tullut, jos se ei olisi tarttunut Bellasta, vai oliko Tuikella jo itselläänkin alttiutta siihen. Ainakin alusta asti se on säikkynyt isoja autoja ja esim. aura-autoja, jos ne menevät liian läheltä tai liian lujaa ohi, kun ollaan lenkillä.

Olen kuitenkin ilmoittanut Tuiken jo jatkokurssille samaiseen koirakouluun. Kurssi alkaa ensi viikolla, ja toivon todella, että turha pelko yläkerran äänistä väistyy ja pääsemme Tuiken kanssa oikeasti opettelemaan uutta. Toisaalta pitää kuitenkin realistisesti varautua siihen, että poisoppimista tuosta pelosta voi kuitenkin vielä joutua työstämään.

Ai niin, ja tänään huomasin, että Tuikesta on tullut iso tyttö: ekat juoksut ovat alkaneet. Käytöksessä ei toistaiseksi ole huomattavissa mitään erilaista. Nuolemisesta sen havaitsin.