perjantai 25. syyskuuta 2009

2,6 kiloa koiravuokaa


Annoin koirille kermaperunavuoan nuoltavaksi sen tyhjennyttyä. Tuike otti tehtävän ihan tosissaan ja asettui suorastaan taloksi vuokaan! :)

Keskiviikkona kävimme Tuiken kanssa 12-viikkoisrokotuksessa ja eläinlääkärin tarkastuksessa. Rokotuksesta Tuike ei ollut moksiskaan. Tarkastuksen tulos: Tuike on kasvanut hienosti, painoa on nyt 2,6 kiloa, tyttö on kaikin puolin terve, virkeä ja hyvässä lihaskunnossa. Polvinivelet aavistuksen löysät, mikä on kuulemma tyypillistä pennulle eikä aiheuta syytä huoleen. Etuhampaiden puhkeamattomuutta nuori eläinlääkäri hieman ihmetteli, mutta puhelinsoitto kasvattajalle (terkkuja vaan Liisalle!) paljasti, että ei syytä huoleen. Ei muillakaan pennuilla ole vielä kaikkia hampaita. Sitä paitsi nyt kaksi alahammasta on juuri puhjennut alaikenestä ja muutkin näyttävät olevan tulossa ikenien kohoumista päätellen. Kulmahampaat ja tarvittavat poskihampaat ovat jo olemassa ja kovassa käytössä. Tuike on todella innokas puruluun narskuttaja.

Ja paras uutinen: Ihan äsken yllä olevaa kirjoittaessani Tuike istuutui takapihan oven eteen odottavan näköisenä. Kun päästin sen ulos, se meni suoraa päätä isommalle asialle puskan juureen! Vau! Tänään iltapäivällä se tajusi myös ensimmäisen kerran, että metsääkin voi käyttää vessana. Hyvällä mallilla ollaan siis. (Jätetään sen sijaan tässä tarkemmin kuvailematta eilisilta, kun astuin eteisessä ruskeaan läjään... :D )

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Aarteeni kallehin


Tuiken virallinen nimi rekisterissä on Sissilinnan Aarteeni Kallehin. Päivä päivältä tuntuu aina vaan enemmän siltä, että nimi on kyllä löytänyt oikean omistajan. Tuiken luonne tuntuu olevan aivan mahtava. Se on luottavainen, avoin, utelias, rauhallinen, peloton ja kertakaikkisen suloinen.

Eilen ja tänään olemme käyneet vähän "sosiaalistamiskierroksella". Eilen olimme paikallisilla maalaismarkkinoilla ihmisvilinässä, eikä Tuike ollut millänsäkään hulinasta, vaikka todella vaikeaa sitä oli siellä ihmisten jaloissa taluttaa, kun se on niin pieni. Suurimman osan matkasta kökötti turvallisesti mun sylissä, ja sai kyllä kovasti ihailua ja rapsutuksia osakseen. Tänään ajeltiin n. 70 km mummolaan ja käytiin myös veljeni perheelle Tuikea näyttämässä. Nämäkin kohtaamiset menivät hienosti. Mummolan labradorinnoutaja Vera ei ollut Tuikesta moksiskaan, tosin eihän Tuike ylettänyt sitä korvista puremaan, niin kuin Bellaa... Tuikea olisi kiinnostanut enemmänkin, mutta tyytyi sitten lopulta painimaan Bellan kanssa.

Siisteyskasvatus on edennyt. Tuike aivan ilmiselvästi on tajunnut, että vessa on takapihalla. Jopa niin hyvin, että ulkoillessa hihnan kanssa tarpeiden tekeminen on hyvin harvinaista; lopulta pitää tulla asioille takapihalle lenkin jälkeen. No, en ota tästä paineita, eiköhän se pissaaminen tien varteen ala jossain vaiheessa kiinnostaa. Ulos Tuike ei vielä osaa pyytää, joten vahinkoja sattuu sisällekin, mutta jos säännöllisesti muistaa käyttää ulkona, niin hienosti menee.

Ruokailut ovat muuttuneet myöskin sujuviksi. Välillä menee jo koko kupillinen ruokaa, välillä jää hieman kupin pohjalle. Bellan kuppi kiinnostaa myös kovasti, mutta sieltä olen pitänyt Tuiken erossa Bellan syödessä, ettei tule tappelua. Tulevalla viikolla on rokotusaika, punnitsen siellä Tuiken paremmalla vaa'alla, mutta ilmeisesti painoa on tullut, koska Tuike on mummin mukaan kasvanut kovasti kahdessa viikossa. Mummi siis näki Tuiken, kun se tuli meille ekaa kertaa ja nyt tänään, kun se on ollut meillä tasan kaksi viikkoa. Itsestäkin tuntuu, että ainakin jäntevyyttä on tullut kovasti lisää ja ponnistusvoimaa, vaikkei sohvalle nouseminen vielä onnistukaan.

Sitten tämä "sisaruussuhde" Bellan kanssa. Uskomattoman hyvin on kyllä mennyt. Kymmenen pistettä Bellan hermoille! Paljon nuo tyttöset painivat keskenään, mutta meno on loppujen lopuksi hyvin maltillista, ei juurikaan mitään murinaa kuulu. Lähinnä sellaista könyämistä ja välillä kauheaa taka-ajoa vaan. Hauskaa seurattavaa! Bellasta on vähän pakon edessä tullut paljon aktiivisempi (vaikkei se kovin passiivinen koira ole koskaan ollutkaan), ja se näyttää tekevän sille oikein hyvää.

Tyytyväistä koiraelämää täällä siis elellään. :)

Ei sittenkään pilalla


Postauksessani 12.7.09 esittelin alakuvan villatakin epäonnistuneena kappaleena ja pohdiskelin sen viemistä kierrätykseen. Tässä syksyn kuluessa kuitenkin sain inspiraation, purin tuon reunuksen pois, keräsin kauluksesta, etureunoista ja helmasta n. 1000 silmukkaa pyöröpuikolle ja kokeilin erilaista kaulussysteemiä. Tuloksen näette yläkuvassa itseni päällä (alakuvan laiheliini on pikkusiskoni). Villatakin väri näyttää huimasti erilaiselta kahdessa eri kuvassa, mutta pääasia, eli tuo rypytetty reunus näkyy hyvin.

Nyt olen lopputulokseen tyytyväinen, enkä meinaa ihan heti viedä villatakkia kierrätykseen. Se on päälläni juuri nytkin. :)

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Pesuja ja pisuja

Tuike on nyt pestu ja föönattu ensimmäisen kerran. Suihku oli kohtuullisen ok, mutta fööni vähän pelotti. Kovin kauan en viitsinyt föönata (eikä vielä tarvinnutkaan), mutta sen verran, että tutuksi tuli sekin laite ja että uskalsi koiran vielä takapihalle pesunkin jälkeen päästää.

Vessa-asioita on opeteltu takapihalla ja vähän hihnassa ulkonakin. Takapihalle tuotokset onnistuvat mainiosti, varsinkin pissat. Kakan ajankohtaa on vähän vaikeampi arvioida, joten niitä sitten löytyy enemmän täältä sisältä. Vielä ei ole Tuike oikein hoksannut, että myös hihnassa voisi niitä tarpeita tehdä; eilenkin piti sitten hihnalenkin jälkeen käydä erikseen vielä takapihalla pissalla. :) No, eiköhän se siitä vielä.

Ruokailun suhteen olen siinä mielessä rauhallinen, että vaikka Tuike ei edelleenkään syö kaikkea sille laitettua ruokaa, se syö kuitenkin ihan mielellään, ja vaikuttaisi siltä, että vatsa tulee täyteen. Ilmeisesti ruuanvalmistajan ohjeistus tuon ikäiselle ja tuon kokoiselle koiralle on vaan Tuikelle vähän ylimitoitettu. Arvioni mukaan Tuike syö n. 75-80 % siitä määrästä, mitä Royal Caninin mielestä pitäisi. Kasvanut se on tämän viikon aikana jo ihan silmämääräisestikin, ja epämääräisellä vaa'alla punnittuna näyttäisi painoa tulleen jälleen lisää. Tuputtamisen tarvetta ei onneksi enää ole.

Yllä olevassa kuvassa Bella ja Tuike ovat aktivointilelun kimpussa. Tuikekin hiffasi heti, mistä on kyse, kun Bella vähän näytti mallia.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Fiiliksiä Tuikesta

Rauhallinen riiviö. Siinäpä sanayhdistelmä, joka tällä hetkellä mielestäni kuvaa Tuikea oikein hyvin. Pennuksi se on ihanan rauhallinen ja sosiaalisuudestaan huolimatta myös jollain tapaa itsenäinen (ilmeisesti apsomainen!), mutta välillä iskee kauhea riiviökohtaus, ja silloin Bella saa pitää varansa. Todella hyvin on näiden kahden koiran yhteiselämä alkanut, ja ihan selvästi osaavat jo leikkiäkin yhdessä. Bellan kasvattaja Kirsihän kesällä kertoi, että Bella olisi hoidossa ollessaan kauheasti halunnut leikkiä emonsakin kanssa, mutta Millaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. No nyt on leikkikaveri!

Yöt ovat menneet rauhallisesti, toistaiseksi olen nukkunut patjalla lattialla. Ensi yönä meinasin jättää Tuiken yksin lattialle. Saas nähdä, miten käy. Eilen illalla ulkoiltiin hihnassa, ja se onnistui paikoitellen oikein hyvin. Välillä piti tietysti pysähdellä ärsyttävää pantaa rapsuttelemaan.

Ainoa toistaiseksi havaittu miinuspuoli on, että ruokahalua Tuikella saisi olla enemmän. Maksalaatikko näytti maistuvan hyvin, mutta vaikka kuinka hyvin yritin sekoittaa turvotetun kuivamuonan joukkoon, Tuike onnistui napsimaan ruuasta vain maksalaatikon. Idea kuitenkin olisi syödä myös sitä täysravintoa, koska en usko, että maksalaatikosta nyt ihan kaikkia tarvittavia ainesosasia saa. Toisaalta en myöskään uskalla ihan vapaasti kokeilla mitä tahansa, koska sitten on kohta ripuli, eikä kenelläkään kivaa. Toistaiseksi Tuike on kuitenkin syönyt kohtuullisesti, mutta ruokaa on kyllä tarjottava useampaan kertaan, ensimmäisellä tarjoamisella se syö annoksesta ehkä neljäsosan. Jos kyse olisi pulskasta pennusta, tarjoaisin ruokaa vain kolmesti, mutta nyt yritän saada tuota kirppusta syömään "lakisääteisen" määrän tarjoamalla samaa ruokaa useampaan otteeseen päivän aikana. Tuike on kyllä virkeä ja terveen oloinen pentu, mutta minusta olisi hyvä, jos sillä olisi hitusen enemmän vararavintoa kylkiluiden päällä esim. ripulin varalta. Toivottavasti tämä kikkailu ja tuputtaminen ei johda ihan äärettömän nirsoon koiraan, jota on lopulta syötettävä kädestä... :/

maanantai 7. syyskuuta 2009

Tutustumista





Yllä oleva kuvasarja tiivistää olennaisen. Tänään on otettu muutama vauhdikas (ja vaikeasti kuvattava) painimatsi - onneksi ystävällisessä hengessä. Tuike aina välillä käy kosiskelemassa Bellaa leikkiin vetämällä sitä korvista. Välillä Bella pakenee sohvalle, jonne Tuike ei vielä pääse, välillä intoutuu leikkiin mukaan. Painimatsi näyttää aika rajulta, mutta ilmiselvästi näkee, että Bella osaa kyllä varoa, yhtään kertaa ei ole Tuiken tarvinnut vinkaista, vaikka välillä se on kyllä niin alakynnessä, että pyörähtää selän kautta ympäri Bellan mahan alta. Yhden kerran Tuike onnistui jopa nyhtämään Bellan poninhäntälenksun irti.

Muutaman kerran Tuike on myös käynyt tutkiskelemassa Bellan mahan alustaa, että olisko maitobaari auki. Aika tylyä palvelua on kyllä saanut, eikä tippaakaan maitoa. ;) Muuten ruoka on maittanut kohtuullisesti. Lisäsin annokseen ruokalusikallisen raejuustoa, ja sepäs maistuikin Tuikelle oikein hyvin.

Ensimmäinen yö meni hyvin, kunhan Tuike ensin rauhoittui nukkumaan. Aluksi vähän itkeskeli, mutta ei kauaa. Itse nukuin lattialla seurana. Bellahan nukkuu meillä sängyssä, mutta ei Tuikea voi vielä sänkyyn nostaa, kun ei se pääse sieltä itse turvallisesti alas.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Tuike tuli taloon!


Pikkuinen pohjoisen tyttö Tuike on nyt kotona. Kuusituntinen ajomatka sujui suorastaan epätodellisen hyvin. Tuike nukkui sylissäni suurimman osan matkasta, välillä myös kuljetushäkissä. Pari pissataukoa pidettiin, ja loppumatkasta piti jo syömäänkin pysähtyä, ettei tulisi kauhean pitkää taukoa edellisestä ateriasta. Uskomatonta, ettei ollut yhtään pahoinvointia eikä muutakaan panikointia. Tosi rauhallinen pentu Tuike vaikuttaisi olevan.

Painoa oli eilisessä punnituksessa ollut kokonaista 1960 g. Aika pieneltä se tuntuu Bellaan verrattuna. Bella on aivan ihmeissään, mutta onneksi se vaikuttaa enemmän välinpitämättömältä kuin kauhean kiinnostuneelta. Eikä ainakaan vielä ole merkkiäkään aggressiivisesta käyttäytymisestä Tuikea kohtaan.

Onni on oma koira. Kahta suurempi onni on kaksi koiraa.