Lokakuussa vietetään eläintenviikkoa. Tarkalleen ottaen se siis meni jo, mutta ajatukseni tässä varmaan on se tärkein. Eläintenviikon kunniaksi päätin, että lokakuun hyväntekeväisyysteko menee eläinten hyväksi.
Ensin ajattelin, että rahalahjoituksen saaja olisi joku keskisuomalainen taho, mutta koska en Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen ja eläinten turvakoti Magendan lisäksi keksinyt muuta, lähdin kauemmaksi kalastelemaan. Kahta edellä mainittua tahoa olen jo tukenut tänä vuonna.
Tassutarhalle (kuva toimii linkkinä) minulla ei ole henkilökohtaisia suhteita, mutta eräs kaverini on hankkinut sieltä useammankin kissan, ja niiden tarinoita olen joskus käynyt Tassutarhan sivuilta lukemassa. Muutenkin kyseinen löytöeläintarha antaa itsestään nettisivujen kautta erittäin hyvän kuvan riittävällä informaatiolla ja monipuolisella toiminnallaan. Sivuilta löytyvät eläintarinat saavat kyyneleen silmäkulmaan.
Syyskuun hyväntekeväisyyskohde on helppo valita. Nälkäpäiväkeräykseen olen yleensäkin osallistunut aina, kun lipas vaan on kohdalle osunut. Tänä vuonna varmistan lippaan kohdalle osumisen sillä, että maksankin osuuteni suoraan netissä Punaisen ristin sivuilta löytyvällä lahjoita-linkillä.
Elokuun hyväntekeväisyystempauksena toimikoon verenluovutus, jossa kävin eilen. Meillä käy työpaikalla 1-2 kertaa vuodessa liikkuva veripalvelu, joten verenluovutukseen on helppo lähteä. Tämä oli 13. luovutuskertani, ja huonon onnen luku toteutui siinä mielessä, että kokematon näytteenottaja ei saanut oikeasta käsivarrestani verta tulemaan, joten käsivartta ja näytteenottajaa piti vaihtaa kesken kaiken. Palattuani takaisin työpisteeseeni vitsailin, että tosiluovuttaja luovuttaa kummastakin käsivarresta. :) Verenluovutus on mielestäni kutakuinkin pienin mahdollinen vaiva verrattuna hyvään mieleen, jonka siitä saa. Tsekkaa Veripalvelun etusivulta, millainen on oman veriryhmäsi tilanne!
Yllä olevat kasat vaatteita, kirjoja, pehmoleluja ja astioita vein SPR:n kierrätyskeskukseen tällä viikolla. Päätin tehdä kaappien siivouksen ja yllättävän paljon tavaraa sitä näköjään oli taas nurkkiin kertynyt. Pehmolelut ovat näköjään menneen talven lumia. Pojat olisivat luopuneet jopa lastenkirjoistaan, mutta niitä taas en halua itse antaa pois, jos niitä vaikka vielä joskus lapsenlapsille pääsisi lukemaan... Brion puinen junarata ja Duplot kuuluvat samaan säästettävien sarjaan. Lapset kasvavat, vaatteet käyvät pieniksi. Mutta miksiköhän ne omatkin vaatteet olivat taas kutistuneet?
En ole oikein kirppari-ihmisiä, joten harrastuneisuus ei riitä siihen, että ottaisin kirpparilta pöydän ja kävisin sitä joka päivä järjestelemässä. Mielestäni lahjoitus SPR:lle on kätevää ja lisäksi siitä saa hyvän mielen - ja samalla heinäkuun hyväntekeväisyysbloggauksen.
Kesäkuun hyväntekeväisyysbloggauksena saa vuoron World Visionin kummitoiminta. Tämä asia ei ole kohdallani mikään tämän vuoden tai kuukauden uutuus, vaan meidän perheellä on ollut kummipoika Emmanuel (tällä hetkellä 9 v) jo n. 4,5 vuoden ajan (tämä tieto piti tarkistaa meidän muistineroesikoiselta!). Emmanuel on kotoisin Ugandasta Nabuyogan alueelta.
World Visionillahan ei auteta pelkästään yksittäisiä lapsia (mikä olisi mielestäni tosi epäreilua kummittomia kohtaan), vaan kokonaista yhteisöä. Nabuyogan aluekehitysohjelma oli vasta alullaan silloin kun saimme Emmanuelin kummilapseksemme, nyt projekti lähenee puoliväliään ja paljon on saatu aikaiseksi. On ollut erittäin mielenkiintoista seurata hankkeen etenemistä ja oman kummilapsen uutisia, joita kuulemme parisen kertaa vuodessa. Samalla toivon tämän olevan omille lapsilleni suvaitsevaisuus- ja kansainvälisyyskasvatusta.
25 euron veloitus suoraan tililtä kerran kuukaudessa on mielestäni pieni uhraus verrattuna siihen hyötyyn, joka meidän kummien avusta tällekin alueelle näyttää konkreettisesti olevan. Suosittelen lämpimästi. :) Sitten kun lakkaan köyhtymästä, matkustan Ugandaan moikkaamaan Nabuyogan kyläläisiä paikan päälle - toistaiseksi World Visionin järjestämät kummimatkat ovat olleet oman budjettini saavuttamattomissa.
Toukokuun hyväntekeväisyystempauksena menköön esikoisen koulun vanhempainyhdistyksen järjestämä Hurinalaiset 2011 hyväntekeväisyyskonsertti, jonka järjestelyissä olen itsekin yhdistysaktiivina ollut mukana. (Linkki vie mainosjulisteeseen.)
Koulujen käyttörahat pienenevät vuosi vuodelta ja erityiskoulujen oppilailla on taviskoululaisia kalliimmat tarpeet. Jos erityiskoulun porukka haluaa käydä vaikkapa taidenäyttelyssä, on inva-ajoneuvojen vuokraaminen paljon kalliimpaa kuin tavallisten. Oppilaat tarvitsevat mukaansa enemmän henkilökuntaa kuin tavallisen koulun oppilaat. Kaiken lisäksi suuri osa Huhtarinteenkin koulun oppilaista on sellaisia, joita ei voi työntää ovesta ulos pesuaine- tai sukkatilauslistojen kanssa keräämään tilauksia ja sitä kautta rahaa luokalle. Tämän vuoksi me saimme aikoinaan idean hyväntekeväisyyskonsertin järjestämisestä. Kolme vuotta järjestimme vastaavan tilaisuuden ensimmäisen kerran, ja nyt olemme liikkeellä taas.
Huhtarinteen Koti ja Koulu Yhdistys ry ylpeänä esittää: Hurinalaiset 2011 hyväntekeväisyyskonsertti Jyväskylässä 17.5.2011 Jyväshovin Bra:ssa klo 18. Ikäraja anniskeluoikeuden takia K-18. Liput 25 e, ja niitä voi ostaa Levykauppa Äxästä ja Jyväshovin Public Barista. Esiintyjinä Vicky Rosti, Hanna Pakarinen, Maria Lund, Sami Hintsanen, Juha Laitila ja illan isäntä Timo Rautiainen. Tilaisuudessa järjestetään myös huutokauppa, jonka tuotto menee myös Huhtarinteen koululaisten retki- ja virkistystoimintaan. Tervetuloa mukaan!
"Minäkin tykkään hengailla portaissa."
Pitkän kylmän kauden jälkeen päästään taas kunnolla lenkkeilemään. Toivottavasti kovat pakkaset ovat tältä talvelta ohi, ne eivät miellytä Bellaa eikä mamia; Tuike ei sen sijaan ole moksiskaan. Mutta jos pakkasta on -30, ei sinne huvita Tuikenkaan kanssa kovin pitkäksi aikaa jäädä ihmettelemään. Tuiken turkki on talven aikana edelleen kasvanut ja nyt se laahaa lapojen kohdalta maata. Pitäisi varmaan hennoa hieman tasoittaa laahaavia latvoja pois, mutta en ole toistaiseksi uskaltanut. Ehkä odotettavissa olevat kevään kurakelit innostavat maltillisiin parturintoimiin...
Huomasin, että molemmille koirille on tullut talven laiskottelun seurauksena vähän ylimääräistä massaa kylkiluiden päälle. Hieman on jo ruoka-annoksia pienennetty, mutta nyt vielä toivotaan, että sää pysyy ulkoilulle suotuisana.
Vuoden alussa lupasin harrastaa hyväntekeväisyyttä. Helmikuun kohde oli Yhteisvastuukeräys. Apua saavat yksinäiset nuoret Suomessa ja Mosambikissa. Uhkasin maksaa sinne euron jokaisesta tykkäyksestä, jonka postaukseni sai FB:ssa. Koska tykkääjiä oli vain seitsemän, laitoin oma-aloitteisesti vähän lisää. :)
Bellasta ja Tuikesta on tullut Bevva ja Kuipe. Tiedättehän, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Meillä lässytetään ja sössötetään koirille koko ajan. Pikkuhiljaa Bella on saanut lempinimiä kuten Bellukka, Beltsu, Beetsu, Belleriini, Belleliini, Bevva, Bevveliini, Bevveviini (käytettävissä olevien konsonanttien määrä näköjään supistuu koko ajan!). Tuike on myös saanut omat lempinimensä: Tuikku, Tuikkunen, Kuike, Tuikkis, Kuikkis, Tuikukka ja viimeisimpinä Kuipe ja Kuipeliini. Mahtaa olla koiraparoilla päät sekaisin kaikista lempinimistä! No, käskyjen yhteydessä sentään käytetään noita ihan aitoja ja alkuperäisiä nimiä.
Koirat on kuvattu lähilammen jäällä joulukuussa. Nyt jäällä on jo niin paksusti lunta ja lumen alla vettä, että sinne ei ole oikein mitään asiaa. Pöh. Lyhyt oli sekin ilo.
Ja vielä: Tammikuun hyväntekeväisyydeksi kirjattakoon Tukilinja-lehden tilaaminen puoleksi vuodeksi. :)
Nyt sitä ollaan sitten virallisesti tassun alla! Tilasin Genrewearin hyväntekeväisyyspaidan, kun sen teksti oli just mulle sopiva. Paidan hinnasta luovutetaan 3 e HESYlle. Tästä sainkin idean uuden vuoden lupaukseen: Olkoon tämä vuosi hyväntekeväisyysvuosi. Vähän ennakoiden aloitinkin sen jo viime vuoden puolella lahjoittamalla puruluita ja kissanruokaa Magendaan (ks. edellinen bloggaus) ja tilaamalla tuon paidan. Sama tahti jatkukoon mahdollisuuksien mukaan tänä vuonna, painopisteeksi noussee todennäköisesti eläinsuojelutyö.
Viime vuodenhan piti olla kohdallani ekovuosi. Alkuvuosi menikin mallikkaasti. Suuri notkahdus tuli toukokuussa, kun mentiin ja ostettiin matkailuauto "Rolle". Ei kovin ekologista. Tällä hetkellä Rolle on kuitenkin ekologisesti seitsemän kuukauden talviunilla työkaverini pihatossa, joten ei sillä paljon turhia ajoja ajella. Kahden auton omistaminen ei sitä paitsi juurikaan yllyttänyt minua kulkemaan autolla töissä neljän kilometrin matkaa, vaan olen kiltisti pyöräillyt töihin lähes säässä kuin säässä. Toinen notkahdus oli varmaankin höpöhöpöelektroniikkaostokset joulun alla; PS3 ja siihen vielä telkkari mukaan. Toisaalta muihin joululahjoihin ei sitten panostettukaan. Muuhun kuluttamiseen voin kuitenkin olla kohtuullisen tyytyväinen. Ruoka voisi edelleen olla kasvispainotteisempaa, mutta tietoisuus siitä, mitä perheemme syö, on kuitenkin kasvanut. Kierrättämisessä minusta on tullut entistäkin tunnollisempi; pahvi- ja kartonkipakkaukset päätyvät nyt pääsääntöisesti niille kuuluvaan jäteastiaan, eivätkä enää sekajätteen mukaan. Biojäte, lasit, metallit ja paperi ovat kuuluneet kierrätettäviin jo aiemminkin.
