lauantai 25. joulukuuta 2010

Joululahjoja




Jouluviikolla meille saapui ylläripaketti pohjoisesta. Tuiken kasvattajat Liisa ja Ville koirapesueineen olivat pakanneet pakettiin huisin huvittavat jouluiset hupulliset villatakit, jotka näkyvät yläkuvassa. Yritin aamusella kuvata koiria takapihalla toiveissa saada napattua jopa ensi vuoden joulukorttikuva, mutta kaikki kuvat olivat tasaisen valjuja ja Bellaa paleli istuminen kylmällä lumella. Luovutin siis nopeasti ja tultiin kipinkapin sisälle. Kiitos kovasti sinne Keminmaan suuntaan!

Kahdessa alakuvassa yritin kuvata Tuiken ja Bellan uusia jouluisia hiuskoristeita, jotka tulivat pikkusiskoltani. Ihania nekin. Bellaa ei kuvaaminen juurikaan enää huvittanut ja salamakin otti silmiin...



Alakuvan pehmolelut mustekala ja littana haisunäätä olivat oma joululahjamme koiruliineille. Toistaiseksi mustekala on ollut hauskempi, ilmeisesti siksi, kun sillä on niin monta jalkaa, joista repiä. :) Mustekalan jalkoihin on kiinnitetty joulupinnit, jotka olivat myös pikkusiskon lahjapaketissa. Ne ovat myös Tuiken päässä tuolla ylimmäisessä kuvassa.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulutoivotus


Tuike ja Bella sekä perheen ihmiset toivottavat kaikille ystäville, sukulaisille, koirakavereille ja satunnaisille vierailijoille oikein rentouttavaa joulunaikaa ja paljon menestystä tulevalle vuodelle!

tiistai 21. joulukuuta 2010

BUU Olli Saarela!

MTV3:n viihdeuutisissa (sillä viihdettähän tämä aivan ilmiselvästi on?!?) on tänään juttu, jossa kerrotaan ohjaaja Olli Saarelan amstaffin hyökänneen naapurin coton de tulearin kimppuun. Coton menehtyi vammoihinsa.

Verenpainettani kohottaa erityisesti Saarelan puolustelut: "kun koirat tappelevat, vahinkoja voi sattua. Sehän (naapurin coton) oli jo vanhempi koira" ja "Se (Saarelan amstaffi) ei ole vaarallinen koira. Se ei käy kiinni muihin koiriin". Haloo??? Jos koira on vanha, niin sen kimppuun voi huoletta hyökätä? Ja eikö Saarelan koira juuri olekin käynyt kiinni toiseen koiraan, jos se on tappelun seurauksena kuollut? Voihan kirosana.

Jaahas. Ja tässä oli kommentti Saarelan Tanja-vaimosta, mutta he ovatkin jo eronneet, joten poistinpa sen sitten. Kiitos Minnalle kommentista. :)

maanantai 20. joulukuuta 2010

Tuikeko muka myynnissä?!?!?

Hämmästyin tänään, kun vilkaisin Apulan myytäviä rotukoiria (vissiin liian hiljaista töissä, kun tällaista ehtii tekemään). Siellähän oli myynnissä lhasa apso Tuike! Tarkemmin asiaan perehdyttyäni havaitsin sentään järkytykseltäni, että meidän Tuike se ei ole, vaan 2-vuotias apsonarttu Yarmilan kennelistä. Ilmoitus on jätetty tänään 20.12.2010.

Kun tekstasin miehelleni tästä hullusta yhteensattumasta, hän epäili, että myytävä koira saattaisi sittenkin olla meidän Tuike. Ja että ilmoituksen lähettäjänä olisi toiminut härnäämiseen kyllästynyt Bella. :D :D :D

tiistai 14. joulukuuta 2010

Tuiken TOP 5

Tuiken TOP 5:n vuoro. Kuva on syksyn metsälenkiltä, kun en ole toistaiseksi pakkasessa tarjennut kuvia ottaa. Sitä paitsi valoisa aika on niin vähissä, että iltaisin ei oikein pääse ulos kuvailemaan. Ja jos pakkasta on -20, ei valokuvaus muutenkaan tule ensimmäisenä mieleen. Ei ainakaan minulla. Asiaan:

Sija 5: Sänky. Tuike on oikea lellivauva. Sen on päästävä nukkumaan emännän ja isännän väliin joka yö. Tältä paikalta se ei hevillä pois lähde. Ainoastaan kesäkuumalla se etsii viileämpää paikkaa lattialta, kun makuuhuoneen lämpötila yöllä lähenee kolmeakymmentä. Hassua, miten päivällä ulkona kylmää sietävä koira muuttuu ihan vilukissaksi yöllä. Ei se sentään peittoa ole toistaiseksi pyytänyt.

Sija 4: Huomionosoitukset. Vaikka Tuike ei ole varsinainen sylikoira - ainakaan samassa määrin kuin Bella - se rakastaa huomiota ja on myös mustasukkainen Bellan saamasta huomiosta. Työkaverini sanoo, että Tuike etsii aina paikkansa auringosta. Jos joku silittää Bellaa, se tunkee itsensä silittäjän ja Bellan väliin. Olen myös tullut siihen tulokseen, että turkinhoidosta se nauttii ilmeisesti siksi, kun sitä aina kehutaan ja ylistetään kauniiksi ja ihastellaan, kun turkki on aivan tiptop.

Sija 3: Bellan ärsyttäminen. Tämän lajin Tuike totisesti osaa. Pitää tietysti muistaa, että Tuike on vielä nuori, joten tämä ominaisuus toivottavasti iän mukana hieman laimenee. Lukemattomat ovat ne kerrat, kun Tuike on saanut Bellan innostumaan leikkiin urisemalla ja vinkumalla vaativasti sen korvan juuressa, kiskomalla sitä korvista ja tassuista tai varastamalla Bellan pehmolelun suoraan sen suusta. Muutamia kertoja Tuike on myös saanut Bellan hermostumaan niin, että rähinä on noussut sille tasolle, että minun on pitänyt viheltää peli poikki. Toisaalta Bella kyllä osaa maksaa samalla mitalla takaisin, mutta se harrastaa tätä takaisinmaksua ärsyttämällä ja hyökkäilemällä Tuiken kimppuun ulkona, kun ne ovat molemmat vapaana.

Sija 2: Langat. Tuike rakastaa lankoja yhtä paljon kuin minäkin. Harmi vaan, ettei se vieläkään osaa neuloa. Ainoa mitä se keksii, on lankakerien loputon repiminen. Voi sitä onnea, kun mami lähtee töihin ja unohtaa lankakerän sohvalle täysin vartioimatta! Pitäisiköhän Tuikelle antaa joululahjaksi yksi niistä myyjäisiin tekemistäni ja myymättä jääneistä lankatontuista? Toisaalta tuollainen sallittu repiminen saattaisi vain kannustaa sitä jatkossa kajoamaan lankakeriin entistä herkemmin.

Sija 1: Metsälenkki vapaana juosten. Kuten jo Bellan kohdalla totesin, tämän täytyy olla hauskinta kaikkien koirien mielestä. Kahden karvapallon juoksukilpailuja seuratessa ei voi itsekään koskaan olla huonolla tuulella. Olisipa oma elämäkin yhtä hauskaa ja yksinkertaista!

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Bellan TOP 5


Tulipa mieleeni tehdä bloggaus koirieni TOP 5 -tekemisistä. Listan ykkönen on molemmilla koirilla sama, ja ikään kuin itsestäänselvyys, mutta ykkösen jälkeen koirissani on kyllä eroa. Tässä ensin Bellan lista. Tuike seuraa perässä, kunhan saan aikaiseksi.

Sija 5: Sylissä kököttäminen. En tiedä ketään muuta koiraa, joka jaksaisi istua/nukkua sylissä niin kauan kuin Bella. Äärimmäisen harvoin Bella itse haluaa lähteä sylistä pois, yleensä sen joutuu jossain vaiheessa siitä itse nostamaan pois, jos ei jaksa tuntikausia istua paikallaan.

Sija 4: Pehmolelut. Pehmoleluilla Bella leikkii yksin tai vetoleikkejä Tuiken tai ihmisten kanssa. Niiden perässä on kiva juosta ja niitä on kiva kantaa mukana yläkerrasta alakertaan ja taas takaisin. Bella hakee usein pehmolelun suuhun, kun minä tulen kotiin ja se tulee minua vastaan. Pehmolelua voi myös imeä lutkuttaa (joku pentuajan takauma vissiin). Tennispallo laskettakoon tässä yhteydessä myös pehmoleluksi. ;) Välillä aina nauramme, että Tuike on Bellan paras kaveri heti viiden lempparipehmolelun jälkeen.

Sija 3: Syöminen. Bellan ruokahalu on yleensä kohdallaan. Se syö reippaasti ja melkein mitä vaan, erikoisuutena on raaka porkkana josta se tykkää tosi paljon. Pelkkä allergiaruoka meinasi loppuaikana vähän tökkiä, mutta nyt sekin menee, kun siihen on yksi ruoka-aine kerrallaan lisätty uusia makuja rinnalle. Syömisen nostaminen topviitoseen on varmaan kummallista, mutta vasta Tuiken muutettua meille olen ymmärtänyt, että kaikille tuo syöminen ei välttämättä ole elämän suurin nautinto...

Sija 2: Nuoleminen. Bellan tapa osoittaa kiintymystä on nuolla ihmisiä. Sille kelpaa mikä kohta ihosta tahansa, vaikka mielellään se pyrkii nuolemaan naamaa ja käsiä. Saunan jälkeen se nuolee märkää ihoa jaloista ja mistä vaan ylettyy (kiipeää sohvalle tai sängylle perässä). Jos ihoa ei ole tarjolla, myös hiuksia ja tarvittaessa jopa nahkasohvaa voi nuolla.

Sija 1: Metsälenkki vapaana juosten. Eikö tämä ole jokaisen koiran lempparijuttu? Onneksi vieressä on metsiköitä eivätkä koirani ole karkailevaa sorttia. Näin talvella bonuksena tulee lähilammen jää, joka suurentaa lähireviiriä entisestään.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Allergiaraportti


Näin väsynyt oli tunnelma, kun tultiin illalla jäältä juoksemasta. Kyllä! Meidän lähilammen jää kestää jo kävelemistä. Ihan uusi ulottuvuus, kun pääsee järven päälle kävelemään, eikä luntakaan ole liikaa, että pitäisi kahlata polvia myöten.

Toisaalta tuosta kuvasta huomaa myös vähän Bellan harventunutta turkkia, vaaleanpunaista nahkaa paistaa suupielistä ja silmien ympäriltä karvan alta. Siitäpä oiva aasinsilta allergia-asioihin.

Kahdeksan viikkoa mustakitaturska-tapiokadieettiä takana. Kahdeksan viikkoa vähemmän kutinaa. Ihan täysin kutina ei noiden kahdeksan viikon aikana loppunut, mutta väheni kyllä dramaattisesti. Oma päätelmäni: Bella on allerginen jollekin/joillekin ruoka-aineille, mutta todennäköisesti sen lisäksi myös jollekin muulle määrittelemättömälle aineelle.

Totta puhuen olen jo viime viikosta lähtien lisännyt Bellan ruokaan lohta, sillä sen ruokahalu pelkällä allergianappulalla hiipui hiipumistaan ja se on selvästi laihtunut näiden viikkojen aikana. Oli suorastaan liikuttavaa nähdä sen into syödä noita samaisia allergianappuloita, kun niitä oli höystetty raa'alla lohimössöllä. Viime viikolla kolmena päivänä annoin myös naudannahkaluita, mutta niistä kutina alkoi välittömästi uudelleen. Jätin nahkaluut pois, mutta jatkoin lohen syöttämistä. Ei ole kutissut nyt enää tällä viikolla.

Seuraavaksi kokeilen kalkkunaa. Jemmassa on myös hirvennahasta tehtyjä puruluita. Pitäisi nyt vaan malttaa kokeilla yhtä kerrallaan, että sitten varmemmin tietää, mitkä ruoka-aineet Bellalle käyvät ja mitkä eivät. Naudanlihaakin varmaan vielä jossain vaiheessa tarjoan, mutta en nyt ensimmäisten joukossa, koska nuo puruluut aiheuttivat kutinaa. Elämme toivossa, että pikkuhiljaa turkkikin alkaisi taas vahvistua. :)