Välipäivien välityöt

Välipäivien ajankuluksi ja järkeviä kotitöitä vältelläkseni olen väkertänyt yllä olevia kukkia, lehtiä ja perhosia villa- ja puuvillalankojen jämistä. Ohjeet löytyvät ihanasta kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia (Lesley Stanfield, WSOY), jonka tilasin Juju-kerhosta. Jotenkin ihanan hermoja lepuuttavaa hommaa, vaikkakin lankojen päättelyssä on kauhea homma verrattuna valmiin työn kokoon.

Mulla olisi oikeastaan ideakin, mihin noita käyttäisin, mutta toteuttaakseni sen tarvitsen noita aika paljon lisää. Joten katsotaan, toteutuuko idea missään vaiheessa. Tuike on muuten ihan hulluna lankakeriin!

Tänä vuonna aikaan saamani käsityöt löytyvät tunnisteen valmistuneet09 alta (kiitos vaan ideasta, Riikkis). Eipä niitä nyt niin kauheasti ole, mutta jotakin sentään. Yksi huivi, ensimmäinen salomoninsolmutyöni, jäi kuvaamatta, kun annoin sen jo kiireesti joulun alla eteenpäin. Pikkusiskoni joululahja puuttuu toistaiseksi on kuvattu, ja julkaisen sen, kunhan kuva löytää tiensä siskon kamerasta tänne asti (ihan pikku vinkki vaan siskolle ;) ).

Koirarintamalta sen verran, että lääkekuurit näyttävät tepsineen. Ei enää yskimistä eikä oksentelua. Jee! Nyt sitten vaan kauhulla odotetaan huomista uuden vuoden aattoa. Bellalla on onneksi vielä viime vuotisia rauhoittavia jäljellä...

Hyvää joulua!

Oikein ihanaa, rauhallista ja onnellista joulunaikaa kaikille ystäville, sukulaisille, ja nettikavereille toivottavat Bella ja Tuike sekä heidän neljä ihmispalvelijaansa.

Merry Christmas to our friends abroad! Bella, Tuike and their human servants wish you all the best for the year 2010!

Sairastupa

Tänään käytin Tuikea ja Bellaa eläinlääkärissä. Tuiken vatsaongelmien lisäksi myös Bella oli sairastunut, niiskutti ja yski.

Ensin pöydälle nostettiin Bella, koska se on lääkärissä aina niin paniikissa. Keuhkoista ei kuulunut mitään rohinoita, mutta joku hengitystieinfektio Bellalla kuitenkin on, kennelyskä tai vastaava, ja kuumettakin oli hieman (39,3). Tavallinen kennelyskä ei välttämättä nosta kuumetta, eikä sitä hoideta yleensä antibiootein, mutta koska Bellalla oli kuumetta, se sai kymmenen päivän antibioottikuurin. En vaan ymmärrä, mistä se on yskän saanut, kun ei se ole ollut tekemisissä muistaakseni kenenkään muun koiran kuin Tuiken kanssa vähään aikaan. Bella on nyt siis "sairauslomalla", sitä ei saa rasittaa, liikaa innostaa tai käyttää turhan pitkillä lenkeillä. Fleecehaalarissa nyt sitten olen sitä ulkoiluttanut. Ei se onneksi ole yhtään kuumepotilaan oloinen, vaan ihan virkeä. Bella olisi varmaan tyytyväinen, jos ymmärtäisi, että tämän kuumetaudin takia se vältti tämän illan pesun...

Sitten oli Tuiken vuoro. Sitä ei pelottanut yhtään, nuoleskeli vain lääkärin kättä ja oli ihan rento oma ihastuttava itsensä. Vatsasta ei tunnustelemalla löytynyt mitään, ja lääkäri totesi yleiskunnon olevan muutenkin päällisin puolin oikein hyvä (Tuike olikin parhaimmillaan, koska se oli vastapesty ja oikein perusteellisesti harjattu). Jatkamme edelleen Antepsinin antamista ennen ruokaa, tiheämpiä ruokintavälejä ja lisäksi Pepcid-närästyslääkettä kuurinomaisesti viikon. Jos ei näillä keinoilla oksentelu vähene, sitten pitää ottaa ensi viikolla uudestaan yhteyttä lääkäriin, ja ruvetaan tutkimaan tarkemmin. Tuike ei muuten ole oksentanut eilisen aamun jälkeen, joten ilmeisesti jo se Antepsin on vähän auttanut. Tällä hetkellä siis näyttäisi, ettei suurta syytä huoleen. Hoidellaan ja toivotaan, että vatsa tulee näillä keinoilla kuntoon.

Ai niin, joululoma alkoi tänään! Seuraavan kerran töihin vasta ensi vuonna. Mukavaa.

Ihka ensimmäinen meemini - poikakalenteri

Riikkis sai minut ensimmäistä kertaa bloggausurani aikana innostumaan meemistä. Ideana on siis koostaa ihan ikioma poikakalenteri ensi vuodelle. Tässä minun listani:
Alkuun helpot itsestäänselvyydet. Tammi- ja helmikuun poikina ovat Gene Simmons ja Paul Stanley Kissistä, joka on ollut ikisuosikkini jo teinivuosistani lähtien. Ensi kesänä heidät näkee Sauna Open Airissä... :)

Lisää musiikkimaailmaa. Maaliskuun namupoikana on David Lee Roth, jonka ilmavaa, akrobaattista esiintymistä Van Halenissä 80-luvulla ihailin.

Huhtikuun poika on David Coverdale Whitesnakestä. Se hengitystekniikka vei jalat alta...

Toukokuulle suomalaista karismaa. CMX:n A.W. Yrjänä, jota fanitin jo silloin, kun melkein kukaan muu ei ollut bändistä kuullutkaan. Ysikytluvun alkua silloin elettiin.

Sitten vähän elokuvafantasiamaailmaa. Kesäkuun poika on Orlando Bloom, Taru sormusten herrasta (vaikka en olekaan elokuvan fani).

Heinäkuuta ilostuttaa Josh Holloway Lostista. Ihanan kyyninen hahmo, pahispoika.

Elokuu ja Mel Gibson. Mikäköhän minut ajaa valitsemaan näitä pitkätukkakuvia? Tämäkin oli Gibsonista varmaan ainoa sellainen...

Syyskuu: Lisää herkullista karismaa elokuvamaailmasta: Robert de Niro.

Lokakuussa ikisuosikkini Jack Nicholson. Valitsin kuvan suosikkielokuvastani Yksi lensi yli käenpesän.

Yllätysvalinta marraskuulle. Vladimir Putin - tässä miehessä haisee valta.

Ja kukas se sitten onkaan päätynyt joulukuun pojaksi? No, oma pitkätukkainen sydämeni valittuni tietenkin, rakkaan harrastuksensa parissa.

Kuva-arvoitus

Mitä kuva esittää?

a) mummon vanha karvapuuhka 

b) angorakissa leikkimässä lankakerällä

c) lhasa apso leikkimässä kissaa leikkimässä lankakerällä

Joo-o. Tuike on kova tyttö leikkimään meikäläisen langoilla. Yhtään lankakerää ei voi pitää lattialla, koska ne päätyvät aina Tuiken leikkeihin, joissa ne mystisesti sotkeutuvat ja kuolaantuvat.

On vähän huonojakin uutisia. Tuike on alkanut tällä viikolla oksennella sappinesteitä tyhjästä mahasta. Koira on ihan reipas ja normaali, ruoka maittaa hyvin ja näyttää menevän vatsasta eteenpäin, koskapa kakkaa tulee normaalisti ja oksut ovat lähes poikkeuksetta ihan pelkkää kellertävää nestettä ja ajoittuvat joko aamuyöhön tai iltapäivään, kun maha on tyhjä ja edellisestä ruokailusta paljon aikaa. Soittelin eläinlääkärille, joka käski syöttää Tuikelle Antepsiniä 2 ml ennen jokaista ruokailua. Tämän tarkoituksena on neutraloida vatsahappoja ja rauhoittaa mahaa. Yölliset oksut ovat jääneet pois, mutta iltapäivästä lähes joka päivä on pienet lammikot ilmestyneet lattialle. Jos ei vatsa noilla kotikonsteilla rauhoitu, maanantaina lähdetään eläinlääkärille tarkempiin tutkimuksiin. Pitää varmistaa, ettei mahassa kuitenkin ole jotain ylimääräistä, joka ärsyttää.

Ruuan meinaan huomisaamusta alkaen vaihtaa sensitive-versioon, mutta en toistaiseksi vaihda Royal Caninista pois, kun ei varsinaisessa suoliston toiminnassa näytä olevan mitään vikaa. Eläinkaupan myyjällä oli ollut aikanaan suursnautseri, jolla oli ollut samanlainen vaiva. Mitään elimellistä vikaa ei löytynyt, mutta koiraa ei vaan voinut päästää tyhjävatsaiseksi. Hänellä oli kuulemma sängyn vieressä kippo ruokanappuloita, joita hän tarjosi koiralleen aamulla ensimmäiseksi, kun silmänsä auki sai. Vaiva oli mennyt iän mukana pois. Toivotaan, ettei Tuikeltakaan löydy mitään sen kummempaa. Tällaisia vähän ikävämpiä joulunaluskuulumisia.

Luntakin jo vihdoin maassa

Keski-Suomeenkin on talvi jo ehtinyt, vaikka lunta ei vielä kovin paljon olekaan. Todisteena yllä oleva Bellan ja Tuiken mielestäni oikein onnistunut juoksukuva. Tällä kertaa en itse ole ollut kameran takana, vaan kuva on mieheni ottama. Joulukiireiden keskeltä vain tällainen pieni kuvaviesti tänään.

Luovutusvoitto Tuikelle

Luovutin. Kyllästyin siihen, että Tuike repi Bellalta ponihäntälenksun joka päivä pois. Bellalla oli paikoitellen päässä jäljellä enää tosi lyhyttä karvaa. Siispä pitkä otsatukka sai toistaiseksi lähteä. Bellalla on nyt tuollainen hauska kasarilook; pystytukka päällä ja pitkä takatukka. :D

Myyjäisiin tehtyjä

Yläkuvissa on lapsen koulu joulumyyjäisiin tehtyjä töitä. Joulukortteja, pipoja ja huivikaulureita sekä sukkia. Kortteja meni mukavasti, enkelikortti oli oikea menestys, pipot jäivät myymättä, toinen huivikauluri meni, ja sukat menivät. Parit sukat annoin arpajaispalkinnoksi, mutta ne olivat viime vuoden satoa. Tänä vuonna en ole ollut kovin tehokas neuloja enkä näpertäjä, enemmän aikaa on kieltämättä mennyt koiratouhuihin ja työn ohella opiskeluun.

Tuike, 5 kk

Olen Tuike ja täytän tänään viisi kuukautta. Tämän merkkipaalun saavuttamisen johdosta mami neuloi minulle tällaisen villapaidan. Se on minun ihan eka oma villapaitani, tähän asti olen tarvittaessa lainannut niitä isosiskolta Bellalta. Mami vissiin luulee, että minua palelee ulkona, vaikka minulla on jo ihan hieno paksu turkki. Tai ehkä tämän villapaidan on sittenkin tarkoitus suojata vatsakarvoja kuralta, täällä on ollut aika märkää viime aikoina. Paitsi tänään pakkasta.

Viisikuukautisena minulta on irronnut muutama hammas, olen oppinut kulkemaan portaissa ylöspäin, mutta alaspäin en vielä uskalla tulla, koirakoulussa olen oppinut istumaan, tulemaan luokse (en kovin innokkaasti viitsi juosta, vaan tulen ihan omaan tahtiin) ja vähän makaamaan ja tuijottamaan mamia silmiin. Sitten siellä on sellainen kummallinen harjoitus, että pitää maata rauhassa kyljellään mamin jalkojen välissä siliteltävänä. Se kuulemma parantaa koiran ja omistajan suhdetta, kun yhdessä rauhoitutaan. Tänä iltana minulla oli kova nälkä siellä koulussa, joten broileripyörykät maistuivat tosi hyvin ja jouduin tekemään niiden eteen vähän töitäkin. Kaiken muun oppimisen lomassa pissa-asiat ovat välillä vähän päässeet unohtumaan. Välillä käyn ulkona ja tulen sitten mieluummin sisälle lämpimään pissalle. Se ärsyttää mamia vähän, mutta ei se silti minua onneksi toru, kulkee vaan perässä ja siivoaa jälkiä.

Meillä on täällä kotona kylppäriremontti, eikä meidän ole Bellan kanssa tarvinnut kolmeen viikkoon käydä ollenkaan suihkussa! Viikonloppuna me ehkä kuitenkin joudutaan, koska remontti taitaa valmistua ja mamin mielestä me ollaan tosi likaisia takkukasoja.