Lokakuun lahjoitus

Lokakuussa vietetään eläintenviikkoa. Tarkalleen ottaen se siis meni jo, mutta ajatukseni tässä varmaan on se tärkein. Eläintenviikon kunniaksi päätin, että lokakuun hyväntekeväisyysteko menee eläinten hyväksi.

Ensin ajattelin, että rahalahjoituksen saaja olisi joku keskisuomalainen taho, mutta koska en Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen ja eläinten turvakoti Magendan lisäksi keksinyt muuta, lähdin kauemmaksi kalastelemaan. Kahta edellä mainittua tahoa olen jo tukenut tänä vuonna.

Tassutarhalle (kuva toimii linkkinä) minulla ei ole henkilökohtaisia suhteita, mutta eräs kaverini on hankkinut sieltä useammankin kissan, ja niiden tarinoita olen joskus käynyt Tassutarhan sivuilta lukemassa. Muutenkin kyseinen löytöeläintarha antaa itsestään nettisivujen kautta erittäin hyvän kuvan riittävällä informaatiolla ja monipuolisella toiminnallaan. Sivuilta löytyvät eläintarinat saavat kyyneleen silmäkulmaan.

Tunnustan

Riikkis antoi minulle tällaisen tunnustuksen. Kiitos Riikkis!

Säännöt:
Tämän tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus 8:lle blogille eteenpäin
3. Ilmoittaa näille 8:lle asiasta
4. Kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään.

Satunnaisia asioita minusta:

1. Pikkutyttönä rakastin äidin tekemää kalakeittoa niin, että söin sitä jopa neljä lautasellista. Välillä kävin keittiön lattialle makaamaan ja odottamaan, että edellinen annos vähän laskeutuisi ja uutta mahtuisi vielä mukaan.

2. Olen uusavuton kaupunkilainen metsänomistaja.

3. Ihaninta maailmassa on nukkuminen. Nukkuisin mieluiten yhdeksän tuntia yössä, jos vaan ehtisin. Koska arkiviikolla jää aina univelkaa, nukun yleensä perjantain ja lauantain välisenä yönä kellon ympäri.

4. Kielenopettajaäiti ottaa minussa usein vallan ja pidän lapsilleni sanakokeita englannista ja ruotsista. *tämä on oikeasti nolo*

5. Haaveilen sopivan vaatimattomasta kesämökistä, joka ei olisi työleiri.

6. Leipominen on mielestäni hauskaa ja mukavaa, ruuanlaitto työlästä ja typerää.

7. Kymmenen vuoden työrupeama miesvaltaisessa työyhteisössä on tehnyt minusta suorasukaisen ja huonotapaisen rääväsuun, joka päästelee suustaan sellaisia sammakoita että heikompia hirvittää.

8. Ensimmäinen itse hankkimani ja hoitamani lemmikkieläin oli pitkäkarvainen hamsteri, jonka nimi oli Linnea Elviira Matleena Kukkutimuru Untuvakerä Pallero Hemminki. Tuttavallisesti Linda vaan.

Syömistä ja vatsanväänteitä

Ihania uutisia. Tuike-puikula on vihdoinkin oppinut syömään. Jee, iso tuuletus! Heinäkuun alun jälkeen se ole kertaakaan juossut karkuun kun kuulee ruokaa laitettavan kuppiin, kertaakaan se ei ole jättänyt ruokaansa syömättä, enkä ole kertaakaan ruokkinut sitä käsin. Tyhjän mahan oksentelua on ollut myöskin viimeksi heinäkuussa. Kai se on uskottava, että vatsaongelmista ja "syömishäiriöstä" on nyt oikeasti päästy eroon. Ehkä varmuuden vuoksi nyt kuitenkin koputan puuta. Säännöllisestä syömisestä on myös se hyöty, että Tuike on myös hieman hoikistunut - vaikkei se mielestäni lihava ole ollutkaan. Kun en yritä tuputtaa sille ruokaa, vaan sillä on nyt säännöllinen ruokailurytmi, painokin pysyy hallinnassa. Meidän perheen ihmisaikuiset ovat myös hieman ryhdistäytyneet lenkkeilyn kanssa, joten koirat tietysti hyötyvät tästäkin. ;)

Otsikossa mainitut vatsanväänteet sen sijaan kuuluvat Bellalle. Ostin kuivattuja broilerinsydämiä, joihin koirat ovat aivan hulluina. Kaksi sydäntä olikin Bellalle kerralla liikaa. Vatsa on ollut pari päivää ihan sekaisin. Onpa mukavaa ja viihdyttävää herätä keskellä yötä päästämään koiraa takapihalle. Viime yönä klo 03:50 oli pimeää, märkää ja erittäin tuulista. Pistetään muistiin: Max yksi broilerinsydän päivässä.