Jouluntoivotus

Bella ja Tuike sekä heitä hoitava ihmisjoukko toivottavat kaikille ihmis- ja koirakavereille, sukulaisille ja muille satunnaisille tai vähemmän satunnaisille vierailijoille oikein hyvää joulua ja menestystä uudelle alkavalle vuodelle. Sinä, joka et saanut meidän perheeltä joulukorttia tänä vuonna, tsekkaa tämän blogin kirjoitukset otsikolla "hyväntekeväisyys" ja tiedät, mihin rahat menivät. :)

P.S. Meillä oli kaksi NIIN innokasta joulusiivoojaa tänä vuonna, että ensi jouluna lattiamoppeina toimivat Bella ja Tuike!

Hyväntekeväisyysvuoden päätös

Joulukuun hyväntekeväisyysteon päätin hoitaa pois päiväjärjestyksestä Lahjaksi lehmä -verkkokaupassa. Ostin äidille puutarhan. Lainaus World Visionin sivuilta: "Köyhä perhe saa omaan pihaansa kasvimaan Intiassa, Kolumbiassa, Perussa, Keniassa tai Ugandassa. World Vision antaa perheelle siemeniä, taimia tai tarvikkeita kasvimaan perustamiseksi ja kouluttaa kasvien viljelyssä ja säilytyksessä. Vanhemmille kerrotaan lasten tasapainoisesta ruokavaliosta ja aliravitsemuksen hoidosta. Näin lapset saavat riittävästi ruokaa ja ovat terveempiä." Kehitysmaissa perheiden toimeentulo on pitkälti äitien vastuulla, siksi valitsin tällaisen kohteen.

Hyväntekeväisyydelle nimetty vuoteni alkaa olla lopuillaan. Muutaman rahaa vaatimattoman teon lisäksi olen lähinnä lahjoittanut rahaa eri kohteisiin. Laskeskelin, että 500 euroa ei riitä tämän vuoden kaikkiin lahjoituksiin, mutta silti ei ole kyllä yhtään köyhempi olo - päinvastoin. Aika mukava on ollut miettiä aina kuukauden kohdetta ja kokea antamisen iloa. Jos viime vuoden ekovuosi meni vähän pyllylleen, niin tämän vuoden teema sentään onnistui mukavasti.

Myyjäisiin tehtyjä

Kuopuksen koululla on joka vuosi myyjäiset, joissa luokat keräävät itselleen retkirahaa. Oma panokseni tämän vuoden myyjäisiin oli kohtuullinen kasa sukkia, muutamia kirjoja, elokuvia ja pelejä sekä yllä olevan kaltaiset askartelukset. Ylimpänä on heijastimia ympyrän ja tonttujen muodossa - näitä jäi itsellekin omiin joulukorttikuoriin mukaan pakattaviksi.

Kahdessa alemmassa kuvassa joulukortteja, jotka kävivät oikein mukavasti kaupaksi. Nuo sukkakortit olivat oikea hitti jo toisena vuonna peräkkäin. Täytynee muistaa ensi vuonna aloittaa noiden pikkusukkien neulominen vähän aiemmin, että ehtii tehdä niitä enemmän. Vaikka syksy on ollut kiireinen ja pitkä ja pimeä, olen ihan yllättynyt siitä, että näiden askarteluksien jälkeen minulla oli vielä energiaa tehdä joulukortit lähimmille ystäville ja sukulaisille itse. Monena vuonna on käynyt niin, että myyjäisiin olen viitsinyt askarrella ja sitten omat kortit onkin haettu kaupasta.

Fiksu tyttö!

Bellahan tunnetusti inhoaa sitä, että meikäläinen lähtee reissuun ja jättää sen oman onnensa nojaan kylmään maailmaan. (Muuta perhettä  - ehkä esikoista lukuunottamatta - Bella ei laske yhtikäs miksikään, vain mamin hoito kelpaa, ja suurimman osan poissaoloajastani Bella mököttää saunassa). Usein reissuun lähtiessäni pakkaan kamani kuvassa makuualustana toimivaan isoon mustaan kassiin. Tällä kertaa leväytin kassin keittiön lattialle pakatakseni siihen myyjäisiin menevää tavaraa. Bella kuitenkin ilmeisesti säikähti ja luuli minun taas olevan lähdössä johonkin ja päätti, että tällä kertaa häntä ei sivuuteta. Varmin tapa päästä mukaan on linnoittautua reissukassiin! :)

Marraskuun lahjoitus

Marraskuun hyväntekeväisyyskohteeksi valikoituivat jälleen ihmiset. :) Tuin vammaistyötä ja tilasin jo toista kertaa tänä vuonna Tukilinja-lehden. Perustelut ovat entiset: Lähipiiristä löytyy ihmisiä, jotka ovat saaneet apua Vammaisten koulutuksen ja työllistämisen tuki ry:n kautta. Useimmiten heidän käyttöönsä on annettu tietokone ja siihen liittyviä tarvittavia apulaitteita tai ohjelmia.

Oikeastaan marraskuuhun sisältyy toinenkin hyvä työ, mutta siitä en halua blogissa kirjoittaa sen enempää.

Sukkainto jatkuu

Neiti seurakoira Tuikkulainen yrittää pokkana esittää, kuinka hän on neulonut monta paria sukkia sitten viime postauksen. Totta puhuen Tuike on ollut lähinnä häiriötekijänä ja mami niitä on jälleen neulonut. Vietin tuossa loka-marraskuun vaihteessa 10 päivää Lapissa, ja matkan aikana valmistui 3,5 paria sukkia. Nekin ovat tuossa kuvassa mukana.

Sukkavuori kotona alkaa olla jo melkoinen, vaikka mm. Netcyclerissäkin olen näitä vaihtanut. Onneksi on joulumyyjäiset tulossa, jospa vaikka siellä menisi muutama pari kaupaksi. :)

Lokakuun lahjoitus

Lokakuussa vietetään eläintenviikkoa. Tarkalleen ottaen se siis meni jo, mutta ajatukseni tässä varmaan on se tärkein. Eläintenviikon kunniaksi päätin, että lokakuun hyväntekeväisyysteko menee eläinten hyväksi.

Ensin ajattelin, että rahalahjoituksen saaja olisi joku keskisuomalainen taho, mutta koska en Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen ja eläinten turvakoti Magendan lisäksi keksinyt muuta, lähdin kauemmaksi kalastelemaan. Kahta edellä mainittua tahoa olen jo tukenut tänä vuonna.

Tassutarhalle (kuva toimii linkkinä) minulla ei ole henkilökohtaisia suhteita, mutta eräs kaverini on hankkinut sieltä useammankin kissan, ja niiden tarinoita olen joskus käynyt Tassutarhan sivuilta lukemassa. Muutenkin kyseinen löytöeläintarha antaa itsestään nettisivujen kautta erittäin hyvän kuvan riittävällä informaatiolla ja monipuolisella toiminnallaan. Sivuilta löytyvät eläintarinat saavat kyyneleen silmäkulmaan.

Tunnustan

Riikkis antoi minulle tällaisen tunnustuksen. Kiitos Riikkis!

Säännöt:
Tämän tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus 8:lle blogille eteenpäin
3. Ilmoittaa näille 8:lle asiasta
4. Kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään.

Satunnaisia asioita minusta:

1. Pikkutyttönä rakastin äidin tekemää kalakeittoa niin, että söin sitä jopa neljä lautasellista. Välillä kävin keittiön lattialle makaamaan ja odottamaan, että edellinen annos vähän laskeutuisi ja uutta mahtuisi vielä mukaan.

2. Olen uusavuton kaupunkilainen metsänomistaja.

3. Ihaninta maailmassa on nukkuminen. Nukkuisin mieluiten yhdeksän tuntia yössä, jos vaan ehtisin. Koska arkiviikolla jää aina univelkaa, nukun yleensä perjantain ja lauantain välisenä yönä kellon ympäri.

4. Kielenopettajaäiti ottaa minussa usein vallan ja pidän lapsilleni sanakokeita englannista ja ruotsista. *tämä on oikeasti nolo*

5. Haaveilen sopivan vaatimattomasta kesämökistä, joka ei olisi työleiri.

6. Leipominen on mielestäni hauskaa ja mukavaa, ruuanlaitto työlästä ja typerää.

7. Kymmenen vuoden työrupeama miesvaltaisessa työyhteisössä on tehnyt minusta suorasukaisen ja huonotapaisen rääväsuun, joka päästelee suustaan sellaisia sammakoita että heikompia hirvittää.

8. Ensimmäinen itse hankkimani ja hoitamani lemmikkieläin oli pitkäkarvainen hamsteri, jonka nimi oli Linnea Elviira Matleena Kukkutimuru Untuvakerä Pallero Hemminki. Tuttavallisesti Linda vaan.

Syömistä ja vatsanväänteitä

Ihania uutisia. Tuike-puikula on vihdoinkin oppinut syömään. Jee, iso tuuletus! Heinäkuun alun jälkeen se ole kertaakaan juossut karkuun kun kuulee ruokaa laitettavan kuppiin, kertaakaan se ei ole jättänyt ruokaansa syömättä, enkä ole kertaakaan ruokkinut sitä käsin. Tyhjän mahan oksentelua on ollut myöskin viimeksi heinäkuussa. Kai se on uskottava, että vatsaongelmista ja "syömishäiriöstä" on nyt oikeasti päästy eroon. Ehkä varmuuden vuoksi nyt kuitenkin koputan puuta. Säännöllisestä syömisestä on myös se hyöty, että Tuike on myös hieman hoikistunut - vaikkei se mielestäni lihava ole ollutkaan. Kun en yritä tuputtaa sille ruokaa, vaan sillä on nyt säännöllinen ruokailurytmi, painokin pysyy hallinnassa. Meidän perheen ihmisaikuiset ovat myös hieman ryhdistäytyneet lenkkeilyn kanssa, joten koirat tietysti hyötyvät tästäkin. ;)

Otsikossa mainitut vatsanväänteet sen sijaan kuuluvat Bellalle. Ostin kuivattuja broilerinsydämiä, joihin koirat ovat aivan hulluina. Kaksi sydäntä olikin Bellalle kerralla liikaa. Vatsa on ollut pari päivää ihan sekaisin. Onpa mukavaa ja viihdyttävää herätä keskellä yötä päästämään koiraa takapihalle. Viime yönä klo 03:50 oli pimeää, märkää ja erittäin tuulista. Pistetään muistiin: Max yksi broilerinsydän päivässä.

Nälkäpäivä

Syyskuun hyväntekeväisyyskohde on helppo valita. Nälkäpäiväkeräykseen olen yleensäkin osallistunut aina, kun lipas vaan on kohdalle osunut. Tänä vuonna varmistan lippaan kohdalle osumisen sillä, että maksankin osuuteni suoraan netissä Punaisen ristin sivuilta löytyvällä lahjoita-linkillä.

Sukkia taas

Kylläpä minusta on tullut yksipuolinen käsitöiden tekijä. Tänä vuonna ohjelmassa ovat olleet näköjään vain sukat. Tämä kavalkaadi on syntynyt pääosin kesä-elokuussa, automatkoilla tai sisällä kovalla helteellä nyhrätessä. Ihoni ei oikein siedä suuria määriä auringonvaloa, joten kovalla porotuksella on parempi nyhrätä sisällä neulomassa. Edelleen käytössäni on ollut vain lankakorin pohjalta löytynyttä materiaalia. Korin pinta on jo hiukan laskenut, mutta edelleen yritän saada sitä vajennettua.

Kilpirauhanen

Eläinlääkäri sanoi, että mun kilpirauhasessani ei ole mitään vikaa. Piste.

Mami silti vähän ihmettelee, miksi sitten olen niin vähäkarvainen. Omasta mielestäni olen kuitenkin erittäin kaunis, upea, mahtava ja kaikin puolin sopusuhtainen. Hivenaineiden vaikutusta vielä odotellaan. Tänään tuli Unikko-cotonilta vinkki, että pitäis kokeilla Isle of Dogs N20 Royal Jelly -shampoota. Sitä kai mami sitten seuraavaksi testaa.

Verenluovutus

Elokuun hyväntekeväisyystempauksena toimikoon verenluovutus, jossa kävin eilen. Meillä käy työpaikalla 1-2 kertaa vuodessa liikkuva veripalvelu, joten verenluovutukseen on helppo lähteä. Tämä oli 13. luovutuskertani, ja huonon onnen luku toteutui siinä mielessä, että kokematon näytteenottaja ei saanut oikeasta käsivarrestani verta tulemaan, joten käsivartta ja näytteenottajaa piti vaihtaa kesken kaiken. Palattuani takaisin työpisteeseeni vitsailin, että tosiluovuttaja luovuttaa kummastakin käsivarresta. :) Verenluovutus on mielestäni kutakuinkin pienin mahdollinen vaiva verrattuna hyvään mieleen, jonka siitä saa. Tsekkaa Veripalvelun etusivulta, millainen on oman veriryhmäsi tilanne!

Hampilääkärissä

Bellalle tehtiin tänään hammastarkastus ja hammaskiven poisto. Hammaskiveä oli etenkin takahampaissa melko lailla, mutta toisaalta hammastarkastus ei paljastanut mitään hälyttävää. Koiran iän (5 v) ja rodun huomioonottaen hampaat olivat kuulemma jopa oletettua paremmassa kunnossa ja eläinlääkäri "lupasi", että ihan kotihoidolla hampaat tulevat suussa säilymään niin kauan kun koiralla elinpäiviä riittää. :)

Hampaanpesu ei ole meidän koirille mitenkään erityisen mieluisaa, Tuike mieluiten häviää sängyn alle, kun se kuulee hammasharjoja ja tahnoja esille otettavan. (Mitenkähän niiden koirien hammasharjojen ääni muuten eroaa ihmisten hammasharjoista, koska ei se mene piiloon muuta kuin koirien harjoja esille otettaessa?) Pyrin pesemään Bellan ja Tuiken hampaat 3-4 kertaa viikossa Virbacin kananmakuisella hammastahnalla. Aika sohimistahan se hampaidenpesu on, mutta kuitenkin varmasti parempi kuin ei mitään.

Kilpirauhaskokeen tulokset tulevat ensi viikolla.

Laiskuri(t)

Näin innokkaita me olimme Bellan kanssa eilen illalla, kun piti Jyväskylän cotonlenkille lähteä. Rupesin katselemaan, että enhän minä kehtaa Bellan kanssa lähteä yhtään mihinkään, kun pesupäivä on vasta tänään ja edellisestä pesusta jo pari viikkoa. Lisäksi Bellan turkki on muutenkin kuin koinsyömä villasukka. Koinsyömää löytyy alaselästä ja hännänpäästä; ne ovat viime kesän tapaan melkein kaljut. Ylihuomenna Bellalla on onneksi eläinlääkärin vastaanotto. Samalla kun poistetaan hammaskiveä, otetaan myös kilpirauhaskokeet.

En oikeastaan usko, että vika on kilpirauhasessa, koska oireet eivät muuten täsmää (Bella ei esim. ole yhtään väsynyt tai muuten vetämättömän oloinen, vaikka kuva toista väittääkin!), mutta käännetään nyt tämäkin kivi. Olisi todella kiva tietää, mikä turkin on noin huonontanut. Epäilen edelleen jonkin sortin allergiaa, mutta paha sitä on arvata, kun testit eivät näytä mitään. Toistaiseksi olen vain päätellyt, että Bella on allerginen kesälle.

Ruokaan olen nyt lisännyt sinkki-biotiinivalmistetta, ja kalaöljyä Bella on saanut jo pitkään. Toivottavasti tuo uusi ravinnelisäkin toisi osaltaan helpostusta karvakatoon.

Laihiksella

Käytiin Bellan kanssa rokotuksilla. Punnitsin sen eläinlääkärin vaa'alla, ja tulos oli 7,4 kg. Se on narttucotonille aika paljon, vaikka Bella onkin aika isokokoinen. Eläinlääkäri sanoi, että puolisen kiloa on ainakin ylimääräistä, joten nyt on sitten pienennetty annoksia ja yritetty vähän liikkuakin enemmän. Helteet ovat tänä kesänä rajoittaneet lenkkeilyä, etenkin Tuike paksun turkkinsa kanssa on kärsinyt kuumuudesta.

Vielä pitäisi hammaskivenpoistoon varata aika. Muuten neiti sai puhtaat paperit. Kutinoita ei ole juurikaan ollut, mutta turkki on selästä edelleen ihmeellisen harva.

Jyväskylässä järjestetään 8.8.2011 klo 18 cotoneiden yhteislenkki. Lähtö Killerin parkkipaikalta. Me lähdetään Bellan (ja ehkä Tuiken, jos kehtaan ottaa sen "väärärotuisena" mukaan) kanssa tsekkaamaan, paljonko muita sinne tulee, ellei sää ole ihan kamala. Sittenhän on jännä nähdä, onko Bella nartuista suurin.

Ylijäämäkamaa

Yllä olevat kasat vaatteita, kirjoja, pehmoleluja ja astioita vein SPR:n kierrätyskeskukseen tällä viikolla. Päätin tehdä kaappien siivouksen ja yllättävän paljon tavaraa sitä näköjään oli taas nurkkiin kertynyt. Pehmolelut ovat näköjään menneen talven lumia. Pojat olisivat luopuneet jopa lastenkirjoistaan, mutta niitä taas en halua itse antaa pois, jos niitä vaikka vielä joskus lapsenlapsille pääsisi lukemaan... Brion puinen junarata ja Duplot kuuluvat samaan säästettävien sarjaan. Lapset kasvavat, vaatteet käyvät pieniksi. Mutta miksiköhän ne omatkin vaatteet olivat taas kutistuneet?

En ole oikein kirppari-ihmisiä, joten harrastuneisuus ei riitä siihen, että ottaisin kirpparilta pöydän ja kävisin sitä joka päivä järjestelemässä. Mielestäni lahjoitus SPR:lle on kätevää ja lisäksi siitä saa hyvän mielen - ja samalla heinäkuun hyväntekeväisyysbloggauksen.

Kesä ja leppäkerttuja

Tässä kuvassa ollaan lähdössä leppäkerttuponnarit päässä 4o-vuotissynttäreille. Viikon hoidossaolo oli mennyt molemmilta koirilta hienosti, Tuikekaan ei ollut oksennellut sappinesteitä kertaakaan. Muutenkin sen vatsa on ollut viime aikoina ihan esimerkillisessä kunnossa. Vaikka ruokahalu helteillä on välillä ihan kadoksissa ja ruokailuvälit venyvät pitkiksi, kun se saattaa jättää esim. aamuaterian kokonaan väliin, tyhjän mahan oksenteluja ei silti ole ollut. Useampi kuukausi taitaa olla viimekertaisista pulautuksista.

Tuiken turkki oli hoidossa päässyt mahan alta mukavaan takkuun. Näitä takkuja sitten pesun jälkeen selvittelin ihan saksien kanssa (ei onneksi kuitenkaan päällepäin näy). Vähän ihmettelin tuota, sillä ei se kotona noin paljon viikossa takkuunnu. Ilmeisesti se on maannut enemmän sängyssä ja kangassohvalla kuin kotona, ja mahanalunen on siinä päässyt vähän huopaantumaan. Meidän neiti 2 vee oli yrittänyt kovasti pistää mummolan 8-vuotiasta Vera-labbista ruotuun..! Vera-raukka ei ollut järin innoissaan, kun se huomasi, että nämä kaksi pikkukoiraa jäivät sen kotiin, kun me ihmiset lähdettiin reissuun.

Hoitoon!

Meidän perheen ihmisväki lähtee tänään matkailuautoilemaan Ruotsiin ja Tanskaan. Koska koirien maastavienti ja varsinkin maahantuonti on niin monimutkaista, me jäädään hoitoon tuttuihin ja osaaviin käsiin Keuruulle. Mami ei uskalla laittaa meitä koirahoitolaan, koska sillä on yksi huono kokemus sellaisista (kohta 20 vuoden takaa...).

Tuike täyttää ensi viikon lauantaina 2.7. kaksi vuotta, joten etukäteisonnittelut Tuikelle, koska päivitystä tähän blogiin on luvassa aikaisintaan 4.7. alkavalla viikolla.

Lhasa apson pentuja

Taivaskatseen kennelissä Kemissä on lhasa apson luovutusikäisiä pentuja myynnissä tai sijoitettavissa. Blogissa on ihania kuvia pennuista. Pieni mainos sallittakoon, sillä nämä pennut ovat kauniista ja hyväluonteisista vanhemmista rakkaudella kasvatettuja. Linnean ja Pontuksen pennuille meidän Tuike on täti.

Jos yhtään apsokuume vaivaa, nyt olisi hyvä tilaisuus. :)

Lhasa apson rotuesittely

Uusimmassa Koiramme-lehdessä (6/2011) on lhasa apson rotuesittely. Luin jutun heti tuoreeltaan ja mielestäni se oli aika ihana. Plussana mainittakoon vielä se, että haastatteluun oli saatu monta apsokasvattajaa.

Apson hieman ristiriitainen "ihmisrakas, mutta ei sylikoira" ja "valpas mutta ei räkyttäjä" -luonne nousi voimakkaasti esiin. Olin aika hämmästynyt, että löytyy harrastajia, jotka käyvät apsojensa kanssa agilityssä ja tokossa. Ilmeisesti sitten kaikki apsot eivät ole yhtä jääräpäitä kuin meidän Tuike. :) Voin oikein sielujeni silmillä kuvitella meidän pikkuprinsessan agiradalla tuijottamassa halveksuen - tai mahdollisesti välinpitämättömänä - estettä, joka muka pitäisi omistajan käskystä ylittää. Ja vielä juostakin pitäisi!? PAH! ;)

Kummipoika

Kesäkuun hyväntekeväisyysbloggauksena saa vuoron World Visionin kummitoiminta. Tämä asia ei ole kohdallani mikään tämän vuoden tai kuukauden uutuus, vaan meidän perheellä on ollut kummipoika Emmanuel (tällä hetkellä 9 v) jo n. 4,5 vuoden ajan (tämä tieto piti tarkistaa meidän muistineroesikoiselta!). Emmanuel on kotoisin Ugandasta Nabuyogan alueelta.

World Visionillahan ei auteta pelkästään yksittäisiä lapsia (mikä olisi mielestäni tosi epäreilua kummittomia kohtaan), vaan kokonaista yhteisöä. Nabuyogan aluekehitysohjelma oli vasta alullaan silloin kun saimme Emmanuelin kummilapseksemme, nyt projekti lähenee puoliväliään ja paljon on saatu aikaiseksi. On ollut erittäin mielenkiintoista seurata hankkeen etenemistä ja oman kummilapsen uutisia, joita kuulemme parisen kertaa vuodessa. Samalla toivon tämän olevan omille lapsilleni suvaitsevaisuus- ja kansainvälisyyskasvatusta.

25 euron veloitus suoraan tililtä kerran kuukaudessa on mielestäni pieni uhraus verrattuna siihen hyötyyn, joka meidän kummien avusta tällekin alueelle näyttää konkreettisesti olevan. Suosittelen lämpimästi. :) Sitten kun lakkaan köyhtymästä, matkustan Ugandaan moikkaamaan Nabuyogan kyläläisiä paikan päälle - toistaiseksi World Visionin järjestämät kummimatkat ovat olleet oman budjettini saavuttamattomissa.

Kutinoita

Kirjataan muistiin: Viime syksyn mustakitaturska-tapiokadieetin jälkeen Bellan kutinat ja iho-ongelmat hävisivät. Vaikka pikkuhiljaa talven aikana lisäsin kaikkea mahdollista Bellan ruokaan, oireet eivät tulleet takaisin. Ennen kuin nyt. Toukokuulla huomasin, että parina päivänä silmä rähmi, laitoin tippoja ja se meni ohi. Toisena päivänä korvaa kutitti ja Bella raapi sitä. Huomasin sen punoittavan. Putsasin korvan ja se meni ohi, mutta Tuike näyttää olevan kovin kiinnostunut Bellan korvista ja haluaisi nuolla niitä sisäpuolelta koko ajan, mikä on mielestäni vähän epäilyttävää. Jotain "mielenkiintoista" niissä ilmeisesti on. Tassujen nuoleminen ja kuonon rapsutus on myös astunut taas kuvioihin, ei toistaiseksi päivittäin, mutta aina välillä.

Mitä tästä voimme päätellä? Bella on allerginen kesälle - tai ainakin jollekin siitepölylle, kasville tai vastaavalle. Viime syksyn allergiatestit eivät näyttäneet mitään tähän viittaavaa, mutta eläinlääkäri sanoikin, etteivät ne ole sataprosenttisen luotettavia. Toisekseen Bellan allergiaoireiden loppuminen viime vuoden puolellakin tukee ajatuksiani mahdollisesta allergian aiheuttajasta. Allergiaoireet loppuivat loppusyksystä, kun luonnossa alkoi kaikki elollinen kasvikunta olla kuollut pois, niillä ei ilmeisesti ollut mitään tekemistä ruuan kanssa. Naudannahkaluitakin, joiden epäilin aiheuttavan kutinaa, Bella on talven aikana pystynyt syömään ihan hyvin ilman oireita.

Jatkossa en nyt sitten oikein tiedä, mitä tekisin. Kannattaisikohan allergiatestejä teettää vielä uudelleen? Toisaalta jos aiheuttaja on ulkona luonnossa, sitä on melko hankala välttää. Oireiden pahentuessa voin varmaan kääntyä eläinlääkärin puoleen lääkityksen merkeissä - mutta onko siinäkään tapauksessa olennaista tietää, mikä allergian aiheuttaja tarkalleen on? Vai onkohan allergioihin jotain täsmälääkkeitä? Palaan asiaan, jos/kun aihetta on. Toistaiseksi oireet ovat melko mietoja, ja korvat näyttävät pysyvän siistinä, kunhan niitä aina välillä putsailee.

Kuva on muuten otettu Sumiaisten vierasvenelaiturilla. Kävimme äitienpäivänä matkailuautopiknikillä kiertelemässä Keski-Suomen maisemareittejä.

Tuurin näyttelykuulumiset

Oliko meillä Tuurissa tuuria? No ei varsinaisesti. Tuike oli oma hurmaava jääräpäisyytensä, eikä kehässä kävelemisestä taaskaan meinannut tulla yhtään mitään. En tiedä, millä Tuiken saisi innostumaan, se kun on luonteeltaan niin kertakaikkisen rauhallinen. Pöydällä neiti näyttää sen sijaan viihtyvän ihan hyvin (niin kai, kun ei tarvitse kävellä...).

Tuomarina oli Kristiina Ahlberg, tuloksena H. Tässä sinänsä ihan mukava arvostelu, suluissa kursiivilla omia kommenttejani:

Feminiininen pitkärunkoiselta vaikuttava nuori narttu. Hyvä kallo. Kauniit silmät. Hyvä kuono. Pitkä alaleuka. Näyttää mielellään hampaitaan. (Tähän mennessä ei mitään uutta tai yllättävää.) Hyvä luusto ja eturinta. Voimakas tuhti runko. (Siis taas "tuhti"! Kai mun on pikkuhiljaa uskottava, että laihempikin se saisi olla!?!?) Pitkä lanne. Riittävät takakulmaukset. Hyvin hoidettu turkki. (Tämä on aina ihana kuulla, ei ole työ mennyt hukkaan.) Liikkuu rodunomaisesti mutta laiskasti. Ei halua tänään näyttää parhaita puoliaan. (tänäänKÄÄN ;) )

Alla muutamia kuvia. Sää Tuurissa oli ensin todella sateinen, tuulinen ja kylmä. Onneksi keli poutaantui ennen apsokehää, mutta todella syväjäässä ainakin me ihmiset olimme. Yksi lisäkerros vaatetta olisi ollut ihan kova juttu.

Tuulen tuiverrusta. Turkki ei pysynyt yhtään siinä asennossa, mihin sen kampasi. Onneksi ongelma oli sama muillakin apsoilla, joita muuten oli ilmoittautunut ja saapunut paikalle 8.

Tuiken mielipide näyttelytouhuista. :)

Kiskotaan apsotyttöä perässä, osa 1.

Kiskotaan apsotyttöä perässä, osa 2.
"Voin harkita seisovani nätisti, jos saan namin."

Pöydällä on sentään mukavaa.

Huomiseksi olin ilmoittanut Tuiken Varkauden näyttelyyn, mutta tämä päivä otti niin koville matkoineen ja syväjäädytyksineen, että huominen jää kyllä väliin. Meitä lähellä olevaan Saarijärven näyttelyyn 6.-7.8. ajattelin Tuiken vielä ilmoittaa, mutta koska menestyksen kanssa on ollut vähän niin ja näin, eikä Tuike näytä juurikaan näyttelytoiminnasta nauttivan, niin eiköhän meidän näyttelyura ala olla pikkuhiljaa käsitelty. Onneksi ilman näyttelymenestystäkin Tuike on meille todella rakas ja tärkeä. <3

Bella 5 v

Bella täyttää tänään viisi vuotta. Onnea onnea Bellalle! Synttärikakuksi koirat saivat viimevuotiseen tapaan maksamakkara-juustoleivokset, joka oli koristeltu broilerisydämillä. Höysteenä vähän Royal Canin kuivanappuloita. Hyvin maistui. Bella meinasin ensin olla vähän hämillään liian lähelle tunkevasta kamerasta, joten ensimmäistä kertaa ikinä kävi niin, että Tuike voitti Bellan syömisnopeudessa. :)

Kisastudion tuotteita

Tämä postaus on sikäli vähän myöhässä, että yllä olevat neuleet ovat vaaleansinistä villatakkia (jonka jo aiemminkin esittelin) lukuunottamatta joko valmistuneet tai ne on ainakin viimeistelty jääkiekon MM-kisojen aikana. Oli niin jännittäviä matseja, että 2 o, 2 n joustinneulekin meinasi välillä mennä ihan sekaisin. :) Enkä turhaan kisakatsomossa töllöttänyt, kun kultaakin vielä tuli!

Ylimmän kuvan Palma-neuletakit on oikeastaan näytillä Ipalle, joka saapi valita, kumman takin haluaa itselleen - tai siis kaverin vauvalle. Molemmat ovat samankokoiset, n. 70-senttiselle. Toisen vien sitten työkaverilleni, jonka vaimo myöskin saattoi maailmaan potran pojan juuri samana päivänä kun Suomi voitti kultaa. Hauska yhteensattuma tuokin.

Alakuvissa on sitten parit naisten sukat (taidan pitää itselläni nuo hauskat punakeltaiset) ja neljät lasten. Ihan mukava pino mulla täällä alkaa sukkia olla ajatellen joulumyyjäisiä. Pitäisköhän välillä väsätä vaikka lapasia?

Hurinalaiset 2011 hyväntekeväisyyskonsertti

Toukokuun hyväntekeväisyystempauksena menköön esikoisen koulun vanhempainyhdistyksen järjestämä Hurinalaiset 2011 hyväntekeväisyyskonsertti, jonka järjestelyissä olen itsekin yhdistysaktiivina ollut mukana. (Linkki vie mainosjulisteeseen.)

Koulujen käyttörahat pienenevät vuosi vuodelta ja erityiskoulujen oppilailla on taviskoululaisia kalliimmat tarpeet. Jos erityiskoulun porukka haluaa käydä vaikkapa taidenäyttelyssä, on inva-ajoneuvojen vuokraaminen paljon kalliimpaa kuin tavallisten. Oppilaat tarvitsevat mukaansa enemmän henkilökuntaa kuin tavallisen koulun oppilaat. Kaiken lisäksi suuri osa Huhtarinteenkin koulun oppilaista on sellaisia, joita ei voi työntää ovesta ulos pesuaine- tai sukkatilauslistojen kanssa keräämään tilauksia ja sitä kautta rahaa luokalle. Tämän vuoksi me saimme aikoinaan idean hyväntekeväisyyskonsertin järjestämisestä. Kolme vuotta järjestimme vastaavan tilaisuuden ensimmäisen kerran, ja nyt olemme liikkeellä taas.

Huhtarinteen Koti ja Koulu Yhdistys ry ylpeänä esittää: Hurinalaiset 2011 hyväntekeväisyyskonsertti Jyväskylässä 17.5.2011 Jyväshovin Bra:ssa klo 18. Ikäraja anniskeluoikeuden takia K-18. Liput 25 e, ja niitä voi ostaa Levykauppa Äxästä ja Jyväshovin Public Barista. Esiintyjinä Vicky Rosti, Hanna Pakarinen, Maria Lund, Sami Hintsanen, Juha Laitila ja illan isäntä Timo Rautiainen. Tilaisuudessa järjestetään myös huutokauppa, jonka tuotto menee myös Huhtarinteen koululaisten retki- ja virkistystoimintaan. Tervetuloa mukaan!

Pehmoisia villatakkeja

Tuiken kasvattajan perheeseen syntyi tyttövauva maaliskuun lopulla. Onnea Liisalle ja Villelle! Tytön syntymän kunniaksi ajattelin neuloa hänelle jotain. Imatran suunnasta saapuneesta lankalaatikosta löytyi sopivasti Novita Palmaa ja Samosta, ja ohje yllä oleviin villatakkeihin osui silmään kevään 2007 Novita-lehdestä. Pienen tytön villatakki kokoa 70 cm matkasi jo Keminmaahan, mutta pienen pojan takki odottaa vielä omistajaansa. Nyt vaan kaikki tutut kilpaa poikavauvoja tekemään! Kuka ehtii ensin?

Puikoilla on vielä kolmaskin samaa mallia, värinä tummansininen ja tehostevärinä sama keltainen kuin näissä kahdessa ensimmäisessäkin. Palmaa on ihana neuloa, kun se on niin superpehmeää, eikä pieni käsialan epätasaisuus näy valmiissa neulepinnassa.

Mustavarikset saapuivat

Tätä Savrasovin 1871 maalaamaa teosta (yksi kaikkien aikojen suosikkini) ja montaa muuta olemme lähdössä Moskovaan katsomaan. Jos virtuaalikierros Tretjakovin galleriassa kiinnostaa, klikkaa tästä. Googleartprojectista löytyvät myös muut tärkeimmät maailman taidemuseot. Varoitus: älä huku bittiavaruuteen! :)

Pieni ele

Huhtikuun hyväntekeväisyyskohde oli helppo valita. Vaalikeräyksen nimi oli muuttunut muotoon Pieni ele. Varoja kerättiin 18 taholle, jotka tekevät kotimaan vammais- ja terveystyötä.

Tuike-täti

Minusta tuli eilen täti, koska veljestäni Pontuksesta tuli iskä. Pikkupentusia syntyi Taivaskatseen kenneliin Kemiin. Onnea kaikille osapuolille!

Kevyesti rullaa

Tein hyvän vaihtokaupan. Edellinen pieni kantokahvallinen kuljetusboxi vaihtui tällaiseen suurempaan pyörälliseen ja lentohyväksyttyyn versioon ihan kohtuullisella välirahalla (no, tuskin lentämään kuitenkaan koirien kanssa lähdetään).

Kyllä nyt kelpaa rullailla, kun molemmat koirat mahtuvat samaan kyytiin. Ja kun Tuikea vie näyttelyyn, niin onpahan sillä ainakin ruhtinaalliset tilat.

Kurakeleillä tekisi melkein mieli pakata koirat tuonne ja vetää niitä boxissa lenkillä perässään. Olisivatpahan turkit vähemmän kuraisia. Ai niin, mutta mites ne vessa-asiat ja liikunta...?

Näyttelysuunnitelmia

Nyt on Tuike sitten ilmoitettu jo kahteen kesän näyttelyyn - ja vieläpä samana viikonloppuna. Lauantaina 28.5. olemme Tuurin miljoonakoiranäyttelyssä ja sunnuntaina 29.5. Koiravarkaus 2011 -näyttelyssä (tosi vitsikäs nimi tuolla näyttelyllä). Tuurissa tuomarina on Kristiina Ahlberg, joka viime kesänä piti Tuikea todella lupaavana, Varkaudessa on italialainen Francesco Cochetti, nimestä päätellen miestuomari(?).

Molemmat näyttelyt ovat n. kahden tunnin ajomatkan päässä meiltä, joten melko lähellä mennään. Vähän silti suunnittelin, että lähdettäisiin matkailuautolla liikenteeseen ja yövyttäisiin siinä Tuurin kyläkaupan caravanalueella ja ajeltaisiin sieltä sunnuntaiaamuna Varkauteen. Tuskin kuitenkaan viitsisin kotonakaan Tuikea vielä lauantai-iltana uudelleen pestä sunnuntain näyttelyä varten, jos olen sen jo perjantaina pessyt lauantain näyttelyyn. Saa luvan mennä yhdellä pesulla kaksi näyttelyä.

Tuikella on nyt edessä siirtyminen nuorten luokkaan. Kehätreeniä olisi hyvä saada, toivottavasti joku mätsäri edes osuu tähän lähimaastoon ennen noita näyttelyitä. Yhden jo missasin. Ja vähän pitää näyttelyhihnassa kulkemista treenata ihan kaksistaankin, kunhan nuo kelit vähän antavat myöten. Ei tuonne loskaan paljon huvita lähteä ylimääräisiä tallustelemaan.

Eläinsuojelua

Maaliskuun hyväntekeväisyyspäätös oli liittyminen Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen jäseneksi ja sitä kautta Suomen eläinsuojeluyhdistysten liittoon (viereinen kuva toimii linkkinä). Joskus teininä olen viimeksi kuulunut kyseiseen yhdistykseen, nyt tuli sen aika jälleen. Mielestäni nykyisellään kyseinen yhdistys ja liitto ovat maltillisemmalla linjalla kuin silloin 80-luvulla, kun viimeksi olin jäsen. Ja tällaiselle täti-ihmiselle se on ehdottomasti plussaa. :) Ihan kettutytöksi minusta ei kyllä enää ole, vaikka minun puolestani turkistarhaus saisi kyllä loppua esim. sitä kautta, että kaikki yksinkertaisesti lakkaisivat ostamasta turkiksia. Ei kysyntää - ei tuotantoa.

Hihatin

Maaliskuun rajuihin lämpötilanvaihteluihin sopii tällainen hassu hihatin, joka on nopea pukea päälle, kun palelee ja heittää pois, kun tulee kuuma. Lanka on jotakin vanhaa, vyötteestä päätellen 70-lukulaista karkeahkoa villalankaa. Erään lankoja paljon värjänneen ystäväni mielestä lanka tuntuu ja näyttää kasviväreillä värjätyltä. Marjapuuron väri ei välttämättä ole oma lempparini, mutta eiköhän tämä silti asiansa aja.

Ohje on napattu uusimmasta Modasta 2/2011, malli nro 2. Silmukkamääriä piti aika paljon soveltaa.

Bolero ja tunika

Lankakorin pohjalta löytyi järkyttävät määrät puuvillalankaa, mm. kaksi täyttä 800 g Cotton Bomb -kerää. Ostettu Anttilasta joskus markka-aikaan kalliilla rahalla, saatu lahjoituksena eräältä työkaverilta. Pienen mietinnän jälkeen päätin tehdä niistä pienelle tytölle tunikan. Etsiessäni sopivaa tunikan ohjetta muokattavaksi omille langoilleni törmäsin myös kivaan boleron ohjeeseen.

Tuloksena bolero ja tunika 4-vuotiaalle Omppu-neidille. Hyvää syntymäpäivää (vaikka luulinkin ensin, että neiti on jo viisi...)! Boleron sovelsin Moda 6/2009 ohjeesta nro 37. Tunikan innoittajana toimi ohje nro 43 Modasta 4/2009, mutta yläosasta tuli kyllä ihan erilainen, kun jätin hupun pois ja pyöristin kädenaukot.

Miinuspuolena mainittakoon, että lankakerät eivät näin pienistä töistä vajentuneet paljoakaan. Lisää käyttöä on keksittävä.

Tuiken poseeraukset

Yleisön pyynnöstä muutama Tuiken poseeraus. :) Eilen oli pesupäivä, ja tänään otettiin kuvia esikoisen kanssa. Minä en muuten onnistu millään seisottamaan Tuikea takajalat hieman taakse ojennettuina, niin kuin näyttelyssä olisi suotavaa. Aina se korjaa itse asennon tuollaiseksi normaaliksi.