Karkasiko mopo käsistä?

Pakko linkittää toiseen blogiin. Käykääpäs katsomassa, kuinka Crufts-voittaja apso elelee. Tuossa blogissa on linkki myös alkuperäiseen artikkeliin.

Tainnut täti-ihmisellä karata vähän mopo käsistä. Itsekin turkkikoiran omistajana tiedän, että turkin ehdoilla pitää jonkun verran elellä, mutta rajansa kaikella. Ei se ihan koiranelämää ole, jos ulkoilu tapahtuu betonilaatoilla tai harvakseltaan jopa kuivalla lyhyeksi leikatulla nurmella. Täydellinen turkin pesu ja käsittely kahdesti viikossa tuntuu myös hieman liioitellulta. Saati sitten, että koira ei saa tehdä mitään hauskaa, ettei se loukkaa itseään. Sääliksi käy pientä koiraa. :'(

Meillä molemmat koirat pääsevät joka päivä "villiin luontoon", josta mukana turkissa seuraa milloin risuja ja havuja, milloin kuraa ja lumipalloja. Näitä turkkeja sitten vähän selvitellään kotiin tullessa, ei se mitenkään ihmeellistä ole. Viikon-parin välein turkit pestään, föönataan ja takut selvitellään. Siihen hommaan tarvitaan vähän aikaa, shampoota ja hoitoainetta, ei kuitenkaan vauvan talkkia ja mitä lie höpöhöpöaineita. Ei turkkikoiran elämän ole pakko mitään kärsimystä olla. Tuike ja Bella ovat meillä ensisijaisesti koiria, pitkät turkit ja kaunis ulkonäkö ovat sitten pelkästään lisäplussaa. :)

Parit sukat taas

Jämälankalaatikon pohja pilkottaa. Hyvää sukkalankaa on enää rajoitettu määrä, mutta kyllä sieltä ehkä vielä muutama pari irtoaa. Joitakin puuvillalankoja laitoin kierrätykseen, koska tulin siihen tulokseen, etten oikein saa niistä mitään järkevää aikaiseksi. Toivottavasti joku toinen innokas saa. Pitkästä aikaa puikoilla on nyt myös jotain suurempaa, musta tunika itselleni. Sekin valmistuu varastossa olevista langoista.

Toipumista

 Yläkuvassa näkyy Tuiken haavojen päällä ollut lappu. Tosi pieni verrattuna siihen, kuinka pitkä Bellan lappu oli. Alakuvassa näkyvät sitten haavat vatsassa, kaksi pientä reikää. Todella nopeaa on ollut Tuiken toipuminen. Portaita se meni ylös heti leikkausta seuraavana päivänä, samoin hyppäsi sohvalle. Ulkona olen yrittänyt hieman hillitä vauhtia ja lyhentää matkaa, mutta tänäänkin (3 päivää leikkauksen jälkeen) se yritti kovasti ottaa hihnassa matsia Bellan kanssa. Lampunvarjostimen sijasta olen käyttänyt Tuikella nyt villapaitaa, sillä sen helma ylettyy niin pitkälle, ettei se pääse nuolemaan haavoja. Vähänhän tuo takuttaa, mutta otan sen kerran päivässä pois ja selvitän takut ennen kuin niistä tulee ihan kamalia huopapalloja.