Sukkainto jatkuu

Neiti seurakoira Tuikkulainen yrittää pokkana esittää, kuinka hän on neulonut monta paria sukkia sitten viime postauksen. Totta puhuen Tuike on ollut lähinnä häiriötekijänä ja mami niitä on jälleen neulonut. Vietin tuossa loka-marraskuun vaihteessa 10 päivää Lapissa, ja matkan aikana valmistui 3,5 paria sukkia. Nekin ovat tuossa kuvassa mukana.

Sukkavuori kotona alkaa olla jo melkoinen, vaikka mm. Netcyclerissäkin olen näitä vaihtanut. Onneksi on joulumyyjäiset tulossa, jospa vaikka siellä menisi muutama pari kaupaksi. :)

Sukkia taas

Kylläpä minusta on tullut yksipuolinen käsitöiden tekijä. Tänä vuonna ohjelmassa ovat olleet näköjään vain sukat. Tämä kavalkaadi on syntynyt pääosin kesä-elokuussa, automatkoilla tai sisällä kovalla helteellä nyhrätessä. Ihoni ei oikein siedä suuria määriä auringonvaloa, joten kovalla porotuksella on parempi nyhrätä sisällä neulomassa. Edelleen käytössäni on ollut vain lankakorin pohjalta löytynyttä materiaalia. Korin pinta on jo hiukan laskenut, mutta edelleen yritän saada sitä vajennettua.

Kisastudion tuotteita

Tämä postaus on sikäli vähän myöhässä, että yllä olevat neuleet ovat vaaleansinistä villatakkia (jonka jo aiemminkin esittelin) lukuunottamatta joko valmistuneet tai ne on ainakin viimeistelty jääkiekon MM-kisojen aikana. Oli niin jännittäviä matseja, että 2 o, 2 n joustinneulekin meinasi välillä mennä ihan sekaisin. :) Enkä turhaan kisakatsomossa töllöttänyt, kun kultaakin vielä tuli!

Ylimmän kuvan Palma-neuletakit on oikeastaan näytillä Ipalle, joka saapi valita, kumman takin haluaa itselleen - tai siis kaverin vauvalle. Molemmat ovat samankokoiset, n. 70-senttiselle. Toisen vien sitten työkaverilleni, jonka vaimo myöskin saattoi maailmaan potran pojan juuri samana päivänä kun Suomi voitti kultaa. Hauska yhteensattuma tuokin.

Alakuvissa on sitten parit naisten sukat (taidan pitää itselläni nuo hauskat punakeltaiset) ja neljät lasten. Ihan mukava pino mulla täällä alkaa sukkia olla ajatellen joulumyyjäisiä. Pitäisköhän välillä väsätä vaikka lapasia?

Pehmoisia villatakkeja

Tuiken kasvattajan perheeseen syntyi tyttövauva maaliskuun lopulla. Onnea Liisalle ja Villelle! Tytön syntymän kunniaksi ajattelin neuloa hänelle jotain. Imatran suunnasta saapuneesta lankalaatikosta löytyi sopivasti Novita Palmaa ja Samosta, ja ohje yllä oleviin villatakkeihin osui silmään kevään 2007 Novita-lehdestä. Pienen tytön villatakki kokoa 70 cm matkasi jo Keminmaahan, mutta pienen pojan takki odottaa vielä omistajaansa. Nyt vaan kaikki tutut kilpaa poikavauvoja tekemään! Kuka ehtii ensin?

Puikoilla on vielä kolmaskin samaa mallia, värinä tummansininen ja tehostevärinä sama keltainen kuin näissä kahdessa ensimmäisessäkin. Palmaa on ihana neuloa, kun se on niin superpehmeää, eikä pieni käsialan epätasaisuus näy valmiissa neulepinnassa.

Hihatin

Maaliskuun rajuihin lämpötilanvaihteluihin sopii tällainen hassu hihatin, joka on nopea pukea päälle, kun palelee ja heittää pois, kun tulee kuuma. Lanka on jotakin vanhaa, vyötteestä päätellen 70-lukulaista karkeahkoa villalankaa. Erään lankoja paljon värjänneen ystäväni mielestä lanka tuntuu ja näyttää kasviväreillä värjätyltä. Marjapuuron väri ei välttämättä ole oma lempparini, mutta eiköhän tämä silti asiansa aja.

Ohje on napattu uusimmasta Modasta 2/2011, malli nro 2. Silmukkamääriä piti aika paljon soveltaa.

Bolero ja tunika

Lankakorin pohjalta löytyi järkyttävät määrät puuvillalankaa, mm. kaksi täyttä 800 g Cotton Bomb -kerää. Ostettu Anttilasta joskus markka-aikaan kalliilla rahalla, saatu lahjoituksena eräältä työkaverilta. Pienen mietinnän jälkeen päätin tehdä niistä pienelle tytölle tunikan. Etsiessäni sopivaa tunikan ohjetta muokattavaksi omille langoilleni törmäsin myös kivaan boleron ohjeeseen.

Tuloksena bolero ja tunika 4-vuotiaalle Omppu-neidille. Hyvää syntymäpäivää (vaikka luulinkin ensin, että neiti on jo viisi...)! Boleron sovelsin Moda 6/2009 ohjeesta nro 37. Tunikan innoittajana toimi ohje nro 43 Modasta 4/2009, mutta yläosasta tuli kyllä ihan erilainen, kun jätin hupun pois ja pyöristin kädenaukot.

Miinuspuolena mainittakoon, että lankakerät eivät näin pienistä töistä vajentuneet paljoakaan. Lisää käyttöä on keksittävä.

Lankavaraston kutistusta

Sukat joka viikonpäivälle. Näitä olen tässä vuoden alkuun neuloskellut. Sukat on siitä kivoja, kun ne valmistuvat ulkomuistista, niitä voi antaa lahjaksi vaikka satunnaisille ohikulkijoille ja niihin saa helposti upotettua jämälankoja. Kuvasta näkyy, että jämälankoja on todella käytetty. Koot vaihtelevat n. 37-45 välillä.

Muuten täällä vaan odotellaan kevättä. Ei kurakelien takia, mutta siksi, että tarkenisi (pakkasennätys meidän mittarissa toistaiseksi -34,5) ja että koirille olisi taas muitakin kulkureittejä kuin tienvieret. Olen ihan varma, että se viimeviikkoinen koirien vatsatautikin tuli siitä, kun kaikki koirat, niin sairaat kuin terveetkin, kulkevat noita samoja yksipuolisia reittejä. Metsään ei lumen takia ole nyt mitään asiaa. :/

Lankaa lankaa lankaa

Kyllä oli Tuikella ja mamilla ihmettelemistä, kun kävin tänään postissa hakemassa "yllätyspaketin" eräältä hyvin ihanalta ihmiseltä. Hän kysyi tuossa taannoin, tarvitsisinko lankoja, kun hänellä on vähän ylimääräisiä. Itse olisin määritellyt käsitteen "vähän" hieman eri tavalla!? Aikamoinen lankalasti, kun paketin painokin oli lähes 4 kiloa! Pakko oli kuvata Tuikea lankojen ympärillä, se ei ressukka oikein tiennyt, minkä kerän ottaisi suuhunsa. Lopulta kokosin kuitenkin langat takaisin laatikkoon, enkä antanut sille yhtäkään. :)

Alakuvassa on suorakaiteen muotoinen hartiahuivi, joka on neulottu yksinkertaisella 2 n yhteen, langankierto -pitsineuleella 7 puikoilla nepalilaisesta Lotus kierrätyssilkkilangasta. Lankaa kehräävät ja värjäävät maaseudun kouluttamattomat naiset vanhoista sareista ja sarikankaiden jäännöspaloista. Ansaitsemillaan rahoilla he pystyvät laittamaan omat lapsensa kouluun. Värjäämättömänä sama lanka on iloisenkirjavaa, mutta minä ihastuin tähän turkoosiin, ja sen elävään kiiltävään ja sävyä vaihtavaan pintaan. Valmistui todellisuudessa jo viime vuoden puolella, mutta olkoon nyt sitten tämän vuoden "kirjanpidossa".