Lilleri Lalleri

• Lilleri Lalleri portaissa makasi.
• Lilleri Lalleri portaista putosi.
• Ei sitä ole koko Suomen maassa,
• joka Lilleri Lallerin parantaa.

Ei sentään ihan noin huonosti käynyt kuin lorussa, mutta Tuike kyllä putosi portaista pari iltaa sitten. Kuvassa näkyy, kuinka koirat usein makailevat portaissa osaamatta päättää, olisivatko ylä- vai alakerrassa. Mielestäni tuo on kyllä äärimmäisen huono lepopaikka, mutta koirat tuntuvat viihtyvän.

Muutama ilta sitten olin jo nukkumassa ja Tuike oli päättänyt jäädä nukkumaan yläkerran tasanteelle aivan portaiden viereen, paikkaan jossa se usein iltaisin ottaa ensimmäiset unet odottaen, että isäntäkin tulee viimeisenä nukkumaan. (Sen jälkeen se yleensä siirtyy makuuhuoneen puolelle.) Sitten se ilmeisesti unissaan kääntyi jotenkin niin, että se putosi portaisiin ja kieri muutaman portaan alas. Heräsin kolinaan, mutta en oikein tiennyt, mitä oli tapahtunut. Mieskin jäi alakerrassa ihmettelemään kuulunutta kolinaa. Sitten Tuike kuulemma tuli omin jaloin aivan pöllämystyneenä alakertaan tajuamatta ilmeisesti itsekään, mitä juuri oli tapahtunut. Ei siihen kai sattunut, koska minkäänlaista vinkunaa tai valitusta ei kuulunut, oli vain hölmistynyt koira. Mies kantoi sen yläkertaan minun kainalooni ja siihen se sitten tyytyväisenä jäi jatkamaan keskeytynyttä untaan. 

Tuhti tyttö?!?!?

Jyväskylän näyttelyssä käytiin, kehäkuvat ovat valitettavasti vähän huonoja. Pistetäänpäs ensin arvostelu ja sitten perään omat kommentit:

"Hieman tuhdissa kunnossa esitetty nuori narttu, jolla ylälinja painuu liikkeessä. Hyvät mittasuhteet, hyvä pigmentti, hieman pitkä ja kapea alaleuka, hyvä karvapeite ja runko. Tänään hieman laiska liikkeessä. Liikkeessä hieman etumatala, liikkuu kuitenkin melko hyvin halutessaan." Tulos: JUN EH, JUK3. Tuomari: Pirjo Aaltonen.

Että tuhti tyttö?!?! Ilmeisesti kyse oli kuitenkin Tuikesta eikä minusta? Vai emäntääkö tässä arvosteltiin? Tuikellahan on ollut tuota syömishaluttomuutta ja olen harrastanut kädestä syöttämistä aina siinä vaiheessa kun sille tulee tyhjän mahan oksenteluvaihe. Olen kyllä huomannut, että enää se ei ole anorektisen laiha, mutta ei siitä kyllä mielestäni tuhtia saa vielä tekemälläkään, kun jokainen kylkiluu ja selkänikama tuntuu sormien alla ihan selvästi. Jos selkä on vähän notkolla, niin ei se kyllä ylipainosta johdu. Mutta asia selvä, vähennetään kädestä ruokkimista... ;)

Hieman pitkä ja kapea alaleuka ei tullut yllätyksenä, mutta jos tämä oli se tuomari, jonka ei pitänyt purennasta kovin suuresti välittää, niin ehkä tämä Tuiken purenta sitten oikeasti on aika huono. :/

Ja sitten tuo liikkuminen. Voi kökkö! Tällä kertaa Tuike liikkui todellakin huonoiten ikinä. Aamusta tyhjässä kehässä kokeiltiin, ja Tuike liikkui kehässä kohtuunätisti. Ei vauhdilla, mutta kuitenkin eteenpäin jarruttelematta. Mutta kun tuli meidän vuoromme astua kehään, niin neiti päätti tehdä neliraajajarrutuksen ja tuppasi pyllyä maahan. Aivan samanlainen stoppi kun ulkona, kun sille pistää kokohaalarin päälle. Ei sitten mihinkään. Vetää piti perässä ja sitten tuntui, että kohta tulee yrjö, kun oikein kiskoo. Koiralta siis, ei minulta. Tuomarista poispäin Tuike vielä jotenkuten käveli - hitaasti ja perässäroikottaen - mutta tuomariin päin ei millään. Ei sitten kirveelläkään. Tämä olisi pitänyt oikeasti saada videolle ja lähettää hauskoihin kotivideoihin! (Vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että ei me sattuneesta syystä jääty kovin pitkäksi aikaa enää tämän esiintymisen jälkeen kehän laidalle hengailemaan...)

Loppujen lopuksi en voi olla kuin yllättynyt siitä, että saatiin jopa EH. Kehän kaksi muuta junnunarttua porhalsivat luonnollisesti Tuiken ohi, joten kehän viimeiseksi jäätiin. Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että eläinten kanssa pitää varautua yllätyksiin. :)

Tonttuilua

Kuvissa askarteluillan tonttuilua, suurentuvat klikkaamalla. Kutsuimme toisen äidin kanssa kuopuksen luokat vanhemmat askarteluiltaan. Tulos: askartelimme pari iltaa kahdestaan. No, ainakin seura oli hyvää! :)

Yläkuvissa heinäseipäistä yhteistyönä askarreltu tonttuarmeija. Kasvojen maalauksen jätin suosiolla toiselle osapuolelle, joka on ennenkin koskenut öljyväreihin. Meikäläisen maalaustaidoilla noista olisi saattanut tulla Halloween-hirviöitä. Itse keskityin tonttujen vaatetukseen.

Alakuvassa lankatonttuja helminenineen ja huopalakkeineen, joita ehdin tehdä heinäseivästonttujen lomassa. Yksinkertainen ja nopea idea, ja tuloksena aika hauskoja veikkoja.