lauantai 28. helmikuuta 2009

Meidän pikku vegetaristi


Bella on kyllä hassu. Aina, kun keittiössä leikataan kurkkua tai porkkanaa, Bella on viivana paikalla kerjäämässä. Ilmeisesti kukaan ei ole kertonut Bellalle, että koirat eivät ole vegetaristeja. Tänään testasin, mitä se tekee, jos saa kuvan mukaisen kurkun loppupätkän kokonaan itselleen. Bellahan innostui kovasti, ja juoksi onnessaan karkuun kurkku hampaissaan. En sitten kuitenkaan uskaltanut antaa sen syödä koko loppupätkää, vaan vähän järsiä vain. Niin kuin kuvasta näkyy.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Ompeluvirhe - eiku...















Tilasin me&i-vaatekutsuilta itselleni ihanan retropuseron (medaljonki nimeltään). Kun paita tuli, helma oli tuollainen, kun kuvassa näkyy. Kangas on vain saksilla leikattu ja n. sentin päässä on koristeommel.

Olin ihan varma, että kyseessä on virhe, helman rispaantuva osa on unohdettu kääntää nurjalle puolelle ja ommella kiinni sinne. Tein valituksen kuluttajapalveluun, josta vastattiin, että sen kuuluukin olla tuollainen. Siis häh? Jätetään tuollainen rullalle kiertyvä huolittelematon helma näkyviin. Merkillistä?!?

Kuluttajapalvelun mukaan voin toki palauttaa tuotteen, jos en ole siihen tyytyväinen, mutta hyvistystä tuosta ei tietenkään saa, koska tuote ei ole virheellinen. Mietiskelin asiaa pitkään, mutta koska paita miellyttää minua kovin retroudessaan, päätin pitää sen ja ommella helman mieleiselläni tavalla IHAN ITSE!

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Vuosipäivä!


Tänään on tullut kuluneeksi vuosi siitä, kun Bella muutti meille. Silloin Bella oli 1 v 8 kk, ja nyt siis 2 v 8 kk. Hassulta tuntuu, että se on ollut meillä vasta vuoden, kun itsestä tuntuu, että se on ollut meillä aina. Tai ei oikein osaa kuvitella, että Bellaa ei olisi.

Ulkoisesti neiti on muuttunut aika paljon, koska turkkia ei ole leikattu sen muutettua meille. Oletan sen olevan nyt niin pitkä, kuin siitä tulee. Oikeastaan onni, ettei siitä ihan valtavan megapitkää tai paksua tullut, tuollainen "keskimittainen" vain. Onpahan helpompi hoitaa.

Kun Bella tuli meille, ajattelin laihduttaa sitä hieman. Toisin on käynyt. Painoa on tullut hiukan lisää... ei sentään kovin katastrofaalisesti, mutta kuitenkin.

Meillä oli myös vankka päätös siitä, että Bella nukkuu jossain muualla kuin makuuhuoneessa. Tämä vankka päätös kesti muistaakseni yhden yön. Sitten päätimme, että ok, Bella saa tulla makuuhuoneeseen, mutta nukkuu lattialla. Tämäkin päätös taisi kestää yhden yön. Nyt Bella nukkuu yöt meidän sängyssä ja on ilmeisesti hyvin onnellinen, että meidän vankat päätökset kestivät noin vähän aikaa.

Muita varsinaisia vaikeuksia ei ole ollut, paitsi aluksi meidän perään itkeminen. Ulvomista kitkettiin D.A.P.-haihduttimella, radion päälle jättämisellä ja puuhapusseilla (kangaskassin sisälle kätketty keittiöpyyhe, jonka sisällä on herkkupaloja). Aika nopeasti nuo auttoivatkin, enää Bella ei itke, eikä näytä muutenkaan olevan paniikissa (ei esim. tärise), kun lähdemme aamulla kotoa.

Terveyttäkin on onneksi riittänyt, lähinnä riesana on ollut kolme ulkokorvantulehdusta, joille ei ole oikein keksitty syytä. Varsinkin tämä viimeinen, talvella puhjennut on mystinen, koska ulkoa ei kantaudu pahemmin bakteereita pakkassäällä esim. tassun pohjaan.

Päätös hankkia Bella on ollut varmaan meidän perheen onnistunein ostos ikinä.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Valkoinen neuletakki


Kuvassa sorja pikkusiskoni upouudessa neuletakissaan. Ohje neuletakkiin löytyy Suuresta Käsityölehdestä numerosta 3/2008, mutta jouduin pelaamaan aika paljon silmukkamäärien kanssa, koska käyttämäni lanka oli eri paksuinen. Ohje oli alun perin Garnstudio Drops Silke-Alpaca -langalle (kuulostaa kalliilta!), puikot 4, mutta minä käytin siinä Novitan Sofia-lankaa (66 % akryylia, 25 % puuvillaa, 9 % viskoosia), puikot 6.

Tämä neule oli puikoillani viime kesästä asti, ja sen piti valmistua lokakuuksi pikkusiskon synttärilahjaksi. No, parempi myöhään kun ei silloinkaan... Syy tuohon pitkään venymiseen olivat juuri nuo silmukoiden laskemiset. Aina, kun piti kaventaa, leventää tai tehdä noita laskoksia, kauhea laskeminen, kun lanka oli niin eri paksuista. No, toisaalta tulipahan matemaattisia taitojakin välillä kerrattua!

Pikkusisko oli neuleeseen kovin tyytyväinen, ja itsellekin tuli hyvä mieli, kun se istui noin hyvin.