Koiralle lässyttämisen MM-kisat

Bevva ja Kuupe, mami taitaa lähtee lässyttään oikein kiipailuun. Tuveeko mamin kuutaset mukaan? Joo, Junttis ja Bevveviini päätee mukaan! Mennäänkö autovva ja otetaan pajjon kuokaa mukaan, ni ei tuu kääkä matkavva. Joo, ei tuu kääkä, kun saa syyä aina vävivvä. Titten laitetaan tuukit kuntoon, ja heenot kampaukket, ettei tuu tukka simmille. Mamilla on toti ihanat, heenot, upeet tytöt! Ihan söpikset!

Mutta vävivvä pitää päättä kukkumaan, ettei tuve uni simmuun. Peiton avve kukkumaan ihan lauhassa mamin  lämpöpattelina. Aamuun atti ja titten pisukavve ja kakukavve.

Jos et ihan kaikkea ymmärtänyt, niin ei se mitään. Koirille lässyttämisen MM-kisat lähestyvät!

Hyvän mielen haaste

Sain hyvän mielen haasteen Elinalta. Ohjeet olivat yksinkertaisuudessaan seuraavanlaiset: Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

Omia hyvän mielen asioitani ovat:
1. Perhe. Ilman kolmea ukkeliani olisin varmaan kauhean yksinäinen. Ja mitä ihmettä mä tekisin sillä kaikella vapaa-ajalla?
2. Koirat. Ei niin huonoa tuulta olekaan, jota eivät Bella ja Tuike saisi pyyhittyä pois. Ihanaa, kun on aina joku rutistettava lähellä - nuo teinipojat kun eivät rutistelusta niin välitä ja mies viettää 90 % vapaa-ajastaan kitara sylissä, niin ei sitäkään oikein pääse rutistelemaan.
3. Opiskelu. Tehokasta dementian torjuntaa. Lisäksi mä kuvittelen tulevani sitä paremmaksi ihmiseksi, mitä enemmän opiskelen lisää. Jo nyt mä olen varmaan aika hyvä...
4. Rolle. Toukokuu lähestyy ja kohta on aika kaivaa matkailuautomme Rolle talvisäilöstään. Se on kyllä sellainen ison ihmisen lelu, ettei paremmasta väliä. Minikokoinen koti pyörien päällä. Yhtä aikaa vapautta ja turvallista tuttuutta.
5. Käsityöt. Abstraktia työtä tekevänä on kiva tehdä vapaa-ajalla jotain konkreettista, josta jää jotakin katseltavaa.
6. Kielitaito. Kun puhuu neljää kieltä sujuvasti ja vielä ymmärtää muutamaa auttavasti päälle, maailma on aika paljon isompi paikka kuin se olisi yhdellä kielellä ihmetellessä. Tämä on sellainen pääoma, josta olen ylpeä.
7. Kirjat. Lukeminen on harrastus, joka vie ihmisen hetkessä ihan uuteen maailmaan. Suurista lukuelämyksistä tulee mieleen eräs kesä, jonka vietin käytännössä Kirgisian vuoristoissa ja aroilla, kun yhden kesän aikana luin läpi koko Aitmatovin suomennetun tuotannon. Loman loputtua tuotanto oli luettu läpi, ja minä olin virkistyneempi kuin koskaan. Tuota kokemusta en unohda ikinä.
8. Sauna. Onneksi olen syntynyt Suomeen, jossa ei tarvitse nähdä kovinkaan paljon vaivaa päästäkseen halutessaan saunaan. Puilla lämmitettävä rantasauna on paras vaihtoehto, mutta olen kyllä kaikkiruokainen saunan suhteen.
9. Kesä. Voi kun se olisi vähän pidempi!
10. Uni. Miten ihmeessä mä jätin tämän viimeiseksi? Nukkuminen on parasta maailmassa. Mulla on vilkas unimaailma ja uneni ovat useimmiten hyvin viihdyttäviä.

Bellan kuulumisia

Blogger on päivittynyt, ja sen seurauksena mun on jostain kumman syystä ihan mahdottoman hankala ladata tänne valokuvia. Aina kun valitsen kuvan, tulee tietoturvahuomautus, jossa varoitetaan lähettämästä "lomaketta" salaamattomana. Ja vaikka painan "lähetä", kun ei silti lataudu. Näköjään siirtämällä kuvat ensin photobucketiin ja sieltä sitten url-osoitetta käyttäen tänne se onnistuu. Mutta kauhea vaiva. Ei tykkää yhtään. :(

Mutta varsinaiset Bellan kuulumiset: Talvi on mennyt ihon ja kutinoiden kannalta jälleen hienosti. Nyt kun lumet ovat kutakuinkin lähteneet ja on ollut märkää, tassun kalvamista on taas esiintynyt. Olen hoidellut tassuja Fucidermillä, mikä onkin auttanut. Tassujen nuolemisen ehkäisemiseksi vaihdoin myös Netcycleristä Bellalle hauskat pikku sammakkosukat, joita se ihme ja kumma suostuu myös pitämään!

Pari viikkoa sitten Bella oli vuorokauden verran todella kipeä. Koko vatsa tyhjentyi molemmista päistä, ja lopulta suolesta tuli ihmeellinen köysimäinen pökäle, jonka tarkempaa olemusta en kuvotukseltani pystynyt tutkimaan. Vuorokaudessa vatsakipu onneksi hellitti, lääkäriä ei tarvittu ja Bella alkoi taas syödä. Taudin seurauksena tajusin, miten hurjan hoikka Bella on, ja vuorokauden vatsataudin jälkeen elimistön kuivuttua se oli suihkussa ihan whippetin näköinen. Meillä on nyt siis lihotuskuuri. Bellan ruoka-annos on 1,5-kertainen, jokaiseen annokseen lisään ruokalusikallisen kalanmaksaöljyä ja kuorrutan herkun vielä Emmental-juustoraasteella. Hyvin maistuu! :)

Harmi vaan, että samaan aikaan Tuike on päässyt hieman pulskistumaan, ja sterilisaation jälkeen on muutenkin suositeltu pienentämään annoksia. Tasan siis eivät käy onnen lahjat... Emäntä itse on laihtunut joulukuun puolesta välistä 15 kg. Tähän tulokseen olen vallan tyytyväinen.

Karkasiko mopo käsistä?

Pakko linkittää toiseen blogiin. Käykääpäs katsomassa, kuinka Crufts-voittaja apso elelee. Tuossa blogissa on linkki myös alkuperäiseen artikkeliin.

Tainnut täti-ihmisellä karata vähän mopo käsistä. Itsekin turkkikoiran omistajana tiedän, että turkin ehdoilla pitää jonkun verran elellä, mutta rajansa kaikella. Ei se ihan koiranelämää ole, jos ulkoilu tapahtuu betonilaatoilla tai harvakseltaan jopa kuivalla lyhyeksi leikatulla nurmella. Täydellinen turkin pesu ja käsittely kahdesti viikossa tuntuu myös hieman liioitellulta. Saati sitten, että koira ei saa tehdä mitään hauskaa, ettei se loukkaa itseään. Sääliksi käy pientä koiraa. :'(

Meillä molemmat koirat pääsevät joka päivä "villiin luontoon", josta mukana turkissa seuraa milloin risuja ja havuja, milloin kuraa ja lumipalloja. Näitä turkkeja sitten vähän selvitellään kotiin tullessa, ei se mitenkään ihmeellistä ole. Viikon-parin välein turkit pestään, föönataan ja takut selvitellään. Siihen hommaan tarvitaan vähän aikaa, shampoota ja hoitoainetta, ei kuitenkaan vauvan talkkia ja mitä lie höpöhöpöaineita. Ei turkkikoiran elämän ole pakko mitään kärsimystä olla. Tuike ja Bella ovat meillä ensisijaisesti koiria, pitkät turkit ja kaunis ulkonäkö ovat sitten pelkästään lisäplussaa. :)

Parit sukat taas

Jämälankalaatikon pohja pilkottaa. Hyvää sukkalankaa on enää rajoitettu määrä, mutta kyllä sieltä ehkä vielä muutama pari irtoaa. Joitakin puuvillalankoja laitoin kierrätykseen, koska tulin siihen tulokseen, etten oikein saa niistä mitään järkevää aikaiseksi. Toivottavasti joku toinen innokas saa. Pitkästä aikaa puikoilla on nyt myös jotain suurempaa, musta tunika itselleni. Sekin valmistuu varastossa olevista langoista.

Toipumista

 Yläkuvassa näkyy Tuiken haavojen päällä ollut lappu. Tosi pieni verrattuna siihen, kuinka pitkä Bellan lappu oli. Alakuvassa näkyvät sitten haavat vatsassa, kaksi pientä reikää. Todella nopeaa on ollut Tuiken toipuminen. Portaita se meni ylös heti leikkausta seuraavana päivänä, samoin hyppäsi sohvalle. Ulkona olen yrittänyt hieman hillitä vauhtia ja lyhentää matkaa, mutta tänäänkin (3 päivää leikkauksen jälkeen) se yritti kovasti ottaa hihnassa matsia Bellan kanssa. Lampunvarjostimen sijasta olen käyttänyt Tuikella nyt villapaitaa, sillä sen helma ylettyy niin pitkälle, ettei se pääse nuolemaan haavoja. Vähänhän tuo takuttaa, mutta otan sen kerran päivässä pois ja selvitän takut ennen kuin niistä tulee ihan kamalia huopapalloja.

Tuike steriloitu

Nyt on Tuikekin steriloitu. Juuri äsken hain typykän eläinlääkäristä. Hereillä se on kiikun kaakun, mutta aina välillä uinahtaa uudelleen. Munasarjat poistettiin tähystysleikkauksella, mutta kohtu jätettiin paikoilleen, koska se oli normaali. Juoksuaikoja ei enää tule. Tikit sulavat pois itsestään, kymmenen päivää pitää käyttää joko lampunvarjostinta tai pukua, joka estää nuolemisen. Meiltä löytyvät molemmat, kun Bellalle aikoinaan neuloin sellaisen haalarin. Hyppimistä ja riehumista pitää välttää pari viikkoa, mutta jo huomenissa päästään hihnassa pihalle koiran voimien mukaan.

Aika paljon helpommalta ainakin näin alkuunsa tuntuu tämä tähystämällä leikatun koiran jälkihoito kuin avoleikkauksella leikatun. Bella oli todella kipeä monta monta päivää. Tuikella on jopa lupa kulkea portaita huomisesta alkaen, jos se vaan itse lähtee niitä kiipeämään. Hintakin oli kyllä korkea. Muistaakseni Bellan avoleikkaussterilointi maksoi alle 300 euroa. Tämä tähystysleikkaus maksoi 586 e. Toivottavasti se oli sen arvoinen ja sain ostettua Tuikelle terveitä elinvuosia pitkäksi aikaa eteenpäin. :)

Matalapainetta, mutta elonmerkkejä kuitenkin

On ollut vähän hiljaista blogirintamalla. Koirat ovat onneksi terveitä ja Tuikelle on varattu sterilisaatioaika ensi viikolle. Tähystämällä tehdään operaatio, joten sen pitäisi olla nopea ja jälkiseuraamuksiltaan huomattavasti helpompi kuin Bellan sterilointi. Kuva Tuikesta on jo täällä kerran julkaistu, mutta menköön laiskuuden piikkiin...

Minä sen sijaan sain työpaikaltani ikäviä uutisia. Työpaikkani todennäköisesti siirtyy vuoden 2013 kesällä Etelä-Suomeen, enkä minä paikalleni juurtunut kovin mielelläni lähtisi sinne perhettäni muuttamaan. Uusia töitä tässä siis etsiskellään ja opintoja täydennellään sen kun keritään. Tällaiset uutiset ovat kuitenkin koko ajan päällimmäisenä mielessä, enkä siksi ole oikein muuta jaksanut harrastella.

Laihdutus sentään otti tuulta purjeisiinsa - kymmenen kilon rajapyykki häämöttää ihan käden ulottuvilla. :)

Vuoden ekat käsityöt

Kovasti oranssina lähtee tämä vuosi liikkeelle. Oikeastaan nämä ovat yhtä paria lukuunottamatta viime vuoden tuotoksia, mutta viimeistely eli päättely meni tälle vuodelle. Olkoon sitten vuoden 2012 ensimmäiset käsityöt. Edelleenkään en ole juuri lankaostoksilla pyörinyt, vaan haaveena olisi vieläkin kutistaa entistä varastoa ensin ja saada langat mahtumaan kahteen isoon laatikkoon kolmen sijasta. Vaikka en ole lankaostoksilla viihtynytkään, niin tuo yläkuvan Nalle Kukkaketolanka on kyllä itselleni uutta, mutta se tuli vaihdossa Netcyclerin kautta. Nämäkin sukat ja lapaset taidan laittaa sinne vaihtoa odottamaan, jos joku vaikka tarvitsisi. :)

Uusi vuosi koitti

Vuosi aloitetaan aina mitä kurjimmalla juhlalla. Tai ei kai siinä juhlassa muuta kamalaa ole kuin ne ilotulitukset. Kiitos Alproxin Bellakin selvisi taas hengissä, mutta vuosi vuodelta jotenkin huonommin puree tuo lääke ja se on maksimiannostuksessaan. Tuike vietti suurimman osan illasta sängyn alla, joten ei silläkään mukavaa ollut. En tiedä, pitäisikö ensi vuodeksi jo yrittää keksiä joku vähän syrjäisempi uuden vuoden viettopaikka. Tänä aamuna uloslähteminen oli yhtä tuskaa. Bella meinasi karata yläkertaan, kun hihnaa vilautin.

Noh, kyllä se tästä taas lähtee. Uuden vuoden lupauksia? No, kun parempaa en keksinyt, niin laihdutetaan nyt sitten taas. Koirat ovat tällä hetkellä erittäin sopivassa lihassa, ehkä jopa hoikan puolella, joten tämä projekti on nyt sitten emännän ihan oma juttu. Saas nähdä, montaa asiaa on vuosien saatossa kokeiltu, ja nyt on taas yksi uusi juttu. Karppaus se EI ole, sillä sen tien talsin läpi jo kauan ennen kuin siitä tuli muoti-ilmiö. Useamman kokeilun jälkeen tulin siihen tulokseen, että ei ole mun juttu. Paljastan metodini jos siitä jotain alkaa kehkeytyä. ;)