maanantai 29. joulukuuta 2008
Eläinlääkärissä
Samalla kun siellä olimme, eläinlääkäri teki perusterveystarkastuksen ja kyseli Bellan juoksuajasta. Kun kerroin, että edellinen oli huhti-toukokuun vaihteessa (siis 8 kk sitten!), eläinlääkäri suositteli steriloimaan Bellan. Syy: Jos juoksuajan väli on noinkin pitkä (nyt näyttäisi juoksu olevan tulossa hetkenä minä hyvänsä), kohtutulehduksen riski kasvaa kerta kerralta. Ja kohtutulehdus voi kuulemma olla hyvinkin oireeton, pahimmillaan koira oksentelee muutaman kerran ja sitten kuolee äkillisesti. No, normaalisti sentään tulee jotain eritettä ja kuumeilua, mutta pahimmillaan petollinen tauti siis. Paras aika sterilisaatiolle on kahden juoksun puolivälissä, eli siis joskus ensi keväänä siis. Täytynee ottaa vakavaan harkintaan. Ja toisaalta, pääsisihän siinä siitä tiputtelujen vaivasta, vaikka en minä sitä niin kovana vaivana kokenut noin pienellä koiralla viime kerrallakaan.
Ai niin, kuvassa on Bellan uusi heppa. Lapsena sai aina jonkun kivan lelun, kun lääkärissä käynti sujui mallikkaasti. Bellakin on siis uuden lelunsa ansainnut! :D
Vielä jälkimuokkausta:
Eläinlääkärissä muuten näimme pienen valkoisen lähes karvattoman, vähän terrierin näköisen koirapojun. Kun kysyin koiran rotua, omistaja sanoi sen olevan coton!!! Pentukarva oli mennyt kamalaan takkuun ja huopaantunut, niin poika oli käynyt trimmaajalla, ja karva oli todellakin n. puolen sentin mittaista! En olisi ikipäivänä tunnistanut cotoniksi.
Sukkia sukkia...
Joulupukin säkistä löytyi jokaiselle perheenjäsenelle lämpöiset villasukat. Joulupukin muori ei niitä ollut ehtinut neuloa, vaan kyllä neuloin ne ihan itse. Keskellä aikuisten sukat Nalle colorista ja laidoilla lasten sukat (jotka nekin alkavat olla aika isoja meillä) seiskaveikka raidasta ja mukana myös tavallista lilaa seiskaveikkaa ilman raitoja.
No, itse asiassa miehen kummitädiltä saatiin vielä neljä paria lisää sukkia, joten ei tänä(kään) talvena jalkoja palele. :)
tiistai 23. joulukuuta 2008
Hyvää joulua!
maanantai 22. joulukuuta 2008
Bellan uusi villis
Joulukuu on jo pitkällä, enkä ole saanut aikaiseksi yhden yhtä blogimerkintää. On siis jo aikakin.
Väsäsin tuossa Bellalle taas uuden villapaidan. Neitihän siis tarvitsee ehdottomasti villapaidan joka väriä. Tämä on tehty Austermann Step Duett -langasta, jossa on mukana aloe veraa ja jojobaöljyä... Saas nähdä, onko niillä terveyttä edistävä vaikutus koiran suhteen. ;) Lanka on tyyristä, yli 10 e / 100 g, mutta on kyllä mukava tehdä kirjoneuletta vaihtamatta lankaa, eli nuo kuviot tulevat neuleeseen ihan itsestään langan värin vaihtumisen mukana.
Nämä kuviolangathan on yleisesti tarkoitettu sukkalangoiksi, joten kuviot menevät usein liian kapeiksi, kun niistä tekee jotain suurempaa. Tässä Austermannin langassa oli kuitenkin muutama vaihtoehto, joissa sukkien raidat olivat aika leveitä, joten tuollaisen pikkukoiran paitaan niistä tuli oikein sopivat.
Bellan ilme kuvassa on ehkä hieman kärsivä, ja syystäkin. Meillä on lämpöremontin takia sisälämpotila +26 astetta, ja toinen joutuu poseeraamaan villapaidassa! Eläinsuojelijoille tiedoksi: villapaita poistettiin koiran päältä heti kuvaussession jälkeen.
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Ensilumi tulee kuudelta
Tai en tiedä, moneltako lie oli ensilumi tullut. Tänä aamuna oli kuitenkin maa valkoinen - ja aika sohjoinen. Bella nautti ensilumesta ihan kympillä. Kun oltiin päivällä metsässä, vauhtia riitti. Typykkä hyppi kuin pieni jänis ympäriinsä.
Osasyy moiseen riemuun saattoi olla myös se, että kerrankin päästiin päivänvalolla liikenteeseen ja pystyi menemään metsään ja päästämään Bellan vapaaksi juoksemaan. Pimeään metsään en nimittäin mielellään mene, joten talviulkoilu rajoittuu sen takia teillä kulkemiseen, ja sen takia hihnassa ulkoiluun.
Kuvassa Bellalla on Novita Wool 4-raidasta neulottu upouusi villapusero. Yhden kerran ollaan vasta ehditty tuo päällä ulos, sillä enimmäkseen ollaan ulkoiltu nyt haalareissa.
Myyjäisaskartelua
Kuvissa muutama "pyykkipoikapaita", joita olen ommellut lapsen koulun myyjäisiin. Kyseessä on siis t-paidan näköinen pussi, jonka voi ripustaa lastenhenkariin ja käyttää pyykkipoikapussina. Jostain kirjasta tuon ohjeen nappasin ja mielestäni se oli tosi kiva idea jämäkankaille. Ylemmästä kuvasta löytyy vaaleansinistä ja valkoista lakanaa, lakanapitsiä ja vanhaa kaitaliinaa. Alakuvassa on pöytäliinaa, valkoista lakanakangasta ja vanhoja keittiön verhoja. ;)
torstai 16. lokakuuta 2008
Syksy ja sade kuuluvat yhteen
Syysloman kunniaksi (ja omistajan terveyden hoitamiseksi) olemme tehneet pitkiä laatulenkkejä. Tuo laatu-etuliite tulee siitä, että kuljemme Bellan kanssa pitkin metsäpolkuja, jolloin koiraa ei tarvitse pitää hihnassa, ja onhan se omasta mielestänikin mielenkiintoisempaa kävellä pitkin polkuja kuin asfaltin reunaa.
Lenkit eivät kilometrimäärältään todennäköisesti ole huikeita, mutta olen pyrkinyt siihen, että lenkki kestäisi aina n. tunnin. Maastot ovat mäkisiä ja ilmeisesti koirankin kannalta mielenkiintoisia hajuineen ja kantoineen, joiden päälle voi hypellä. Sadekelikään ei haittaa, kun päälle vetää kunnon kamppeet. Kuvassa Bella poseeraa toisessa Hurtan haalarissaan. Tämä on vähän vanhempaa mallia ja kankaaltaan hieman kankeampi kuin se sininen, mutta väriltään parempi kuin se toinen.
Ikävää ja jälleennäkemisen iloa
Ruokailu oli myös ollut tavallisesta poikkeavaa. Aamuisin ei ruoka ollut maistunut, vaan aamuruoka oli hävinnyt kupista vasta jossain vaiheessa päivää. Iltaruokaa ei myöskään syönyt joka kerta. Aina, kun joku tuli ovesta, Bella oli käynyt portailla kurkkaamassa, kuka tulija oli, ja kun se en ollut minä, se oli kääntynyt takaisin yläkertaan edes vaivautumatta morjestamaan.
Ainoa hetki, jolloin se oli piristynyt, oli ulkoilu. Ulkona ollessa se oli ollut kutakuinkin normaali. Mies luuli, että Bella on jotenkin sairas, mutta ilmeisesti kyse oli vain ikävöinnistä, sillä kaikki nämä "oireet" hävisivät sillä hetkellä, kun minä tuli reissusta kotiin. Onneksi nyt on syyslomaviikko ja olen itse lomalla, niin Bella on saanut oikein urakalla tyydytettyä läheisyydenkaipuutaan. Isäpuoleni ja pikkusiskoni väittävät, että olen lellinyt Bellan ihan pilalle - olisko tuossa jotain perää...? ;)
maanantai 29. syyskuuta 2008
Arvoisa eläinlääkäri!
Olen Bella, 2 vee. Ongelmani on, että en osaa pitää kieltäni suun sisällä. Minulla on pakonomainen tarve nuolla kaikkea. Mielellään nuolen itseäni, mutta se on kai meille koirille ihan sallittua? Itseni lisäksi nuolen mielellään myös mattoja, lakanoita ja sohvaa. Kaikkein hauskinta on kuitenkin omistajaperheeni ihmisten nuoleminen. Tavallinen, rasvaamaton ihokin käy, mutta parasta on nuolla joko juuri suihkusta tullutta, kosteaa ihoa tai emäntäni juuri rasvaamaa ihoa. Vaniljantuoksuinen jalkavoide saa varpaat maistumaan ihan vaniljajätskiltä! Välillä, kun aloitan nuolemisen, minusta tuntuu, että en kertakaikkiaan pysty lopettamaan. Kieli vain jatkaa nuolemisliikettä riippumatta siitä, mitä edessäni sattuu olemaan.
Olisinkin nyt tiedustellut, onko tämä ihan normaalia. Pitäisikö minun hakeutua jatkotutkimuksiin koirapsykiatrin luo?
tiistai 9. syyskuuta 2008
Hiusten laittoa
Bellan "otsatukka" on nyt kasvanut sellaiseen mittaan, että jos sen jättää auki Bellan syödessä, otsatukan latvat ovat ihan ruuassa. Karva siis ylettyy pidemmälle kuin kuono. Lisäksi otsatukka on ihan selvästi myös näköeste. Yhtenä päivänä kun en ollut muistanut laittaa poninhäntää, huomasin hämmästyksekseni, että typykkähän törmäsi pariinkin otteeseen auki jätettyyn keittiön kaapin oveen (no ei kovin kovalla vauhdilla onneksi kuitenkaan).
Siispä nyt olen ollut aika tarkkana siitä, että tukka on päiväsaikaan aina kiinni. Piristykseksi keksin tuon kuvassakin näkyvän tavan: laittaa poninhännän sijasta kaksi pikku saparoa. Supersööttiä, ainakin minun mielestäni. Pari kertaa olen yrittänyt saada aikaan myös ranskalaista lettiä, mutta toistaiseksi onnistumatta kunnolla. Pikkuhiljaa meille on alkanut myös kerääntyä kaiken näköisiä ja värisiä hiuslenksuja ja pinnejä; moni pikkutyttö varmaan kalpenisi kateudesta. Tällä hetkellä löytyy valkoista, kirkkaanpunaista, vaaleanpunaista ja oranssia lenksua, joissa on koristeina rusettia, perhosia ja kukkia. Pinneissä on vain kaksi erilaista vaaleanpunaista vaihtoehtoa, koska ne eivät niin hyvin näytä päässä pysyvän. Paljetein koristeltuja pinnejä lapseni kutsuu "lasereiksi".
lauantai 6. syyskuuta 2008
Ukkosta ja hysteriaa
torstai 4. syyskuuta 2008
Sataa sataa ropisee
Kun sadekeli yllättää, on parasta varustautua asianmukaisesti. Bellalla on yllään Hurtan ulkoiluhaalari Arctic kokoa 301, joka istuu kuin valettu. Tai no, etutassujen lahkeet voisivat olla muutaman sentin pidemmät, koska meillä käytetään valjaita, ja valjaiden tassujen takaa menevä osa tahtoo kiskoa noita etutassujen lahkeita ylöspäin. Nämä ulkoiluhaalarit on kyllä ihan ykkösjuttu; säästää monta mahanaluspesua. Sitä paitsi pidemällä lenkillä valjaat ja märkä turkki ovat erittäin huono yhdistelmä, turkki saattaa alkaa huopaantua niin, että turkkia joutuu lopulta leikkamaan saadakseen valjaat irti. Meille ei ole käynyt näin, mutta jollekin innokkaalle cotonin lenkittäjälle oli käynyt. (Lähteeni on netti, joten pieni varaus nyt kuitenkin jutun totuudenmukaisuuteen jätetään...)
sunnuntai 17. elokuuta 2008
Pieni valkoinen leijona
.
Tämä asento on vaan vähän hankala kuvata, koska se vaatii taiteilua kameran kanssa koiran päällä. Ja kun menen tallustelemaan Bellan päälle (siis tallaamatta sitä kuitenkaan!), Bella luulee heti, että kyseessä on joku hauska leikki ja yrittää kierähtää jaloilleen.
.
Tästä kuvakulmasta muuten huomaa, että Bellalla ei ole käytännössä lainkaan punaisia värjäytymiä leukakarvoissa. Se näyttää olevan hyvin yleistä cotoneilla (ja muillakin bichon-tyyppisillä koirilla). Jotkut sanovat, että värjäytymiä tulee ruuasta, jotkut väittävät, että ne johtuvat koiran kuolasta (vaikka eivät cotonit kyllä kuolaa?!?). Meillä ruokana on Royal Canin Poodle, eli villakoiralle tarkoitettu roturuoka, joka tarjoillaan kuivana ja johon sekoitetaan vähän raejuustoa ja vähän tuoretta koiranruokaa purkista (tyyliin Cesar tai Lidlin Optidog). Värjäytymiä ei ole tullut, ei leukaan eikä silmien alle.
perjantai 15. elokuuta 2008
Bellan glitterpaita
maanantai 11. elokuuta 2008
Uusi kirjastokassi
lauantai 9. elokuuta 2008
Puolen vuoden etappi
tiistai 5. elokuuta 2008
Ikioma Toyota
maanantai 4. elokuuta 2008
Valkoinen koira
torstai 31. heinäkuuta 2008
Vanhin tallessa oleva neuleeni
Match show
Heh, tänä kesänä kävimme Bellan kanssa kahdesti match showssa harjoittelemassa, miltä "oikea" näyttely tuntuisi. Lähtökohta oli se, että kuvittelin Bellan joko haukkuvan koko ajan toisille koirille tai sitten kiipeävän paniikissa mun syliin turvaan.
Todellisuus oli onneksi sentään vähän toinen. Bella oli yllättävän reipas, toisia koiria oli ilmeisesti niin paljon, ettei se jaksanut niille parin ensimmäisen jälkeen haukkua. Eikä se myöskään ollut niin paniikissa, että olisi pitänyt sylissä kantaa. Mutta kehäkäyttäytyminen nyt oli meiltä molemmilta vähän hukassa. Itse en ole aiemmin esittänyt koiraa, ja sen kyllä noista valokuvista huomaa. Samoiten Bella oli ihan hukassa. Kävelyn sijasta se juoksi, hyppelehti, pysähteli yllättäen ja kiipesi välillä jalkaani vasten makupalan toivossa... Pöydällä se yritti parhaansa mukaan väistellä tuomarin käsiä, jotka tunkivat liian lähelle sen suuta ja silmiä.
Lopputuloksena molemmilla kerroilla oli sininen nauha, ja niistä sinisistäkin jumbosija. Ekassa näyttelyssä saimme silti palkinnon, koska osallistujia oli niin vähän. Toisesta näyttelystä lähdimme ihan tyhjin käsin, mutta kokemusta rikkaampana. Olin vielä alkukesästä sitä mieltä, että käytän Bellan myös virallisessa näyttelyssä (Jyväskylässä olis marraskuussa näyttely), mutta nyt en ole enää varma. Viitsiikö sitä maksaa montaa kymppiä siitä, että menee kömpelönä esittämään tottumatonta koiraa ja saa tulokseksi korkeintaan sinisen nauhan? Eikä meillä sitä paitsi ole mitään tarkoitusta esim. teettää Bellalla pentuja, olisi vaan ehkä ollut mukava kuulla, mitä asiantuntija sanoo koirasta, joka meidän mielestä on maailman kaunein. ;)
tiistai 29. heinäkuuta 2008
Jämälankapaidat - lankavaraston tyhjennystä
Kakkosena vuodelta 2006 "tupakkatakki" (vaikka en edes polta). Tehty kokonaan Seiskaveikasta, pintaneuleena on sileä nurja, jonka rikkovat suorat rivit, jotka koostuvat oikeista silmukoista, jotka on nostettu yhden kerroksen yli. Mielestäni sävyt käyvät mukavasti yhteen. Tämä on tällainen hauska arkinen kotitakki, en ole tainnut julkisesti koskaan sitä käyttää, vaikka ehkä voisi.
Kolmantena kaikista rakkain "räsymattotakki" jo useamman vuoden takaa (2002-2003 ehkä?). Ihana, kotoisen räsymaton näköinen villatakki, johon on käytetty kaikenmaailman ohuita villasekoitelankoja. Neulottu muistaakseni 4 koon puikoilla muunnellusta joustinneuleesta, 3 o, 1 n, ja tuo nurjan silmukan kohta vaihtelee niin, että nurja raita on käytännössä helmineuletta. Tätä olen käyttänyt jopa töissä, koska se on minulle niin rakas. Jälkeenpäin vähän harmittaa, että oikaisin langanpäiden päättelyn kohdalla, ja minulla on sellainen tunne, että enemmin tai myöhemmin saumoihin piilotetut ja toisiinsa hutaisten solmitut langanpäät alkavat karkailla ja neuleeseen tulee reikiä.
maanantai 28. heinäkuuta 2008
Aamun kullanarvoiset hetket
sunnuntai 27. heinäkuuta 2008
Ufot ja fufot
Onhan minullakin jotain ufoja joskus ollut, mm. tuo kastemekko olisi varmaan jäänyt sellaiseksi, ellei kuopusta olisi tullut. Mutta kohtuullisen vähän noita on vuosien saatossa kertynyt, sillä olen kova kiristämään itseäni: En anna itselleni lupaa ostaa lankoja uuteen työhön tai en saa aloittaa uutta työtä, ennen kuin edellinen on valmis. Toimii!
Lisäksi lankavaraston koolle mulla on myös tiukka sääntö: Kaikkien tämän huushollin lankojen on mahduttava sellaiseen suurehkoon rottinkiarkkuun. Jos arkku alkaa pursua yli, on aika käydä lankojen kimppuun, ennen kuin uusia pääsee ostamaan.
Kastemekko vuodelta 2000
Tämä puuvillainen kastemekko on yksi suuritöisimmistä neuleistani. Bongasin ohjeen vuoden 1997 tai 1998 Pirkka-lehdestä ja aloin neuloa sitä loppumetreillä odottaessani esikoista. Esikoinen syntyi, mutta mekko jäi puolitiehen - kunnes kaivoin sen uudestaan esiin odottaessani kuopusta. Vuonna 2000 vietettiin kuopuksen ristiäisiä, ja niissä puku oli jo valmis ja vauvan päällä. Pikkukuvassa helman pitsineuleesta yksityiskohta.
Vanha kirjastokassi
Tässä on edellinen kirjastokassini, jonka lahjoitin eteenpäin. Tehty virkkaamalla kiinteistä silmukoista, käytetty jämälankoja, jotka lahjoitti eräs työkaveri. Uudesta, puikoilla olevasta tilkkukassista ei tule noin raikkaan väristä, koska raikkaan väriset langat kuluivat käytännössä loppuun tätä kassia virkatessa.
perjantai 25. heinäkuuta 2008
Hyväntekeväisyyttä
Näitä tilkkupeittoja olen muutaman vuoden kuluessa väsännyt nyt yhteensä 6 kpl. Vaaka ry:n sivustolta löytyy jatkuvasti käynnissä olevan tilkkupeittokampanjan ohjeet, ja noiden mukaan olen peittoja väsännyt.
Aluksi käytin omat jämälangat, joista kertyi kaksi peittoa, sitten kävin äidin ja mummojen lankavarastoilla ja sain vielä lisää jämälankoja. Nämä kolme viimeistä ovat sitten jo työkavereilta kerjätyistä langanlopuista, ja tietysti mitä itseltäkin on uudemmista neuletöistä jäänyt.
Niin kuin kuvasta näkyy, olen neulonut aika paljon kaksinkertaisella langalla. Jos toinen lanka on laadukas, ei haittaa, vaikka toinen olisikin jotain ikivanhaa mohairjäljitelmää. Myöskään värien sommitteluun en ole käyttänyt turhaa energiaa; johtoajatuksena on vain saada mahdollisimman tarkkaan kaikki langanloput käytettyä. Ja tällä hetkellä lankakorini näyttääkin mukavan vajaalta -> voin taas sopivan hetken tullen suunnata lankaostoksille.
Tuo idea tilkkujen neulomisesta nurkasta nurkkaan on mielestäni nerokas. Ei tarvitse koskaan arpoa, montako silmukkaa tarvitaan 20x20 cm:n kokoiseen tilkkuun, vaan aina aloitetaan parilla silmukalla ja sitten levennetään joka kerroksella niin kauan, kun haluttu leveys on kasassa, ja aloitetaan kavennukset joka kerroksella. Eri paksuisista langoista tulee kuin tuleekin saman kokoisia tilkkuja.
Itse asiassa aloitinkin jo uuden nurkasta nurkkaan -tilkkutyön: Neulon puuvillalankatilkkuja, joista olisi tarkoitus koota uusi kirjastokassi. Edellisen lahjoitin pois.
torstai 24. heinäkuuta 2008
Bellan tarina
Vauvan haalari
Mulla on ollut jo pitkään tapana neuloa lähipiiriin syntyville vauvoille tuliaislahjaksi villahaalari. Viime vuodenvaihteeseen sattuikin sitten oikea vauvabuumi, neljä vauvaa tulossa. Kolme ensimmäistä sain tehtyä ihan sutjakasti, ja ne ovat jo lähteneet käyttäjilleen (enkä tietenkään älynnyt kuvata niitä, murrr), mutta tämä neljäs olikin sitten puikoilla pitkään ja hartaasti. Joskus käy vaan niin, ettei enää hotsita. Ja nyt ei hotsittanut.
Niinpä olenkin nyt erityisen ylpeä siitä, että haalari on viimein valmis, oltuaan puikoilla ainakin puoli vuotta. Vauvakin on tietysti jo syntynyt ajat sitten, ja jouduin jo ostamaan hänelle muun tuliaisen, kun kävin ensimmäistä kertaa katsomassa. Toisaalta, vauva syntyi maaliskuussa, joten olikin ehkä järkevää tehdä haalarista 80-senttinen ja antaa se nyt vasta syksyllä ensi talven varalle. (*seliseli*)
Lankana Grignasco Flavia Baby merino, ostettu Menitasta. Voimakkaat retrovärit olivat äidin toive, mutta hän ei tiedä, mitkä värit tarkalleen valitsin. Malli on mukailtu Moda 4/2007 ohjeesta nro 25 (vauvan merimiespuku).
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
Heinäkuun sukat
23.7.2008 Alku.
Astu sisään, jos keskiluokkaisen, keski-ikää lähestyvän keskisuomalaisen keskinkertaisuudet jostain kummasta syystä (?) kiinnostavat.