Vanhin, vielä elossa oleva neuleeni on tämä naamiopaita n. vuodelta 1985. Neuloin sen ollessani yläasteella ja se on kolmas villapaita, jonka olen koskaan neulonut. Ne kaksi ensimmäistä olivat hieman surkeampia räpellyksiä, ensimmäinen oli kamalan paksusta marjapuuron värisestä langasta neulottu liian pieni ainaoikeinneulepaita, ja se toinen oli kelta-musta lepakkohihainen paita, joka olisi ollut siihen maailmanaikaan upea, jos neuleen käsiala olisi ollut hieman tasaisempi. Jälkeenpäin äitini tunnusti, että hän ei olisi millään halunnut ostaa minulle enää yksiäkään paitalankoja, koska ne kaksi ensimmäistä yritystä olivat niin kauheita. ONNEKSI hän ei sanonut sitä silloin ääneen; se olisi saattanut olla aloittelevalle neuleharrastajalle kuolinisku.
.
Tämä naamiopaita on tehty erittäin hyvälaatuisesta langasta, koska olen sitä vuosien varrella pessyt surutta pesukoneessa 40 asteen normaaliohjelmassa, eikä se ole siitä moksiskaan. Enää se ei keski-ikäistyvälle uimarengasvartalolleni oikein sovi, mutta en kyllä henno heittää sitä poiskaan. Säilyköön arkistojen aarteena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti