Tässäpä viime vuoden viimeinen neuletyö. Pikkusiskolle, joka antoi luvan julkaista kuvansa, neuloin Sublime Baby Cashmere Merino Silk -langasta hattu-huivisetin, joista huivi ei ihan ehtinyt pukinkonttiin, vaan tuli perille jälkitoimituksena. :)
Aikamoinen sanahirviö tuo langan nimi. Arvokasta lankaa, mutta ihanan pehmeää ja ylellisen tuntuista.
Välipäivien ajankuluksi ja järkeviä kotitöitä vältelläkseni olen väkertänyt yllä olevia kukkia, lehtiä ja perhosia villa- ja puuvillalankojen jämistä. Ohjeet löytyvät ihanasta kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia (Lesley Stanfield, WSOY), jonka tilasin Juju-kerhosta. Jotenkin ihanan hermoja lepuuttavaa hommaa, vaikkakin lankojen päättelyssä on kauhea homma verrattuna valmiin työn kokoon.
Mulla olisi oikeastaan ideakin, mihin noita käyttäisin, mutta toteuttaakseni sen tarvitsen noita aika paljon lisää. Joten katsotaan, toteutuuko idea missään vaiheessa. Tuike on muuten ihan hulluna lankakeriin!
Tänä vuonna aikaan saamani käsityöt löytyvät tunnisteen valmistuneet09 alta (kiitos vaan ideasta, Riikkis). Eipä niitä nyt niin kauheasti ole, mutta jotakin sentään. Yksi huivi, ensimmäinen salomoninsolmutyöni, jäi kuvaamatta, kun annoin sen jo kiireesti joulun alla eteenpäin. Pikkusiskoni joululahja puuttuu toistaiseksi on kuvattu, ja julkaisen sen, kunhan kuva löytää tiensä siskon kamerasta tänne asti (ihan pikku vinkki vaan siskolle ;) ).
Koirarintamalta sen verran, että lääkekuurit näyttävät tepsineen. Ei enää yskimistä eikä oksentelua. Jee! Nyt sitten vaan kauhulla odotetaan huomista uuden vuoden aattoa. Bellalla on onneksi vielä viime vuotisia rauhoittavia jäljellä...
Yläkuvissa on lapsen koulu joulumyyjäisiin tehtyjä töitä. Joulukortteja, pipoja ja huivikaulureita sekä sukkia. Kortteja meni mukavasti, enkelikortti oli oikea menestys, pipot jäivät myymättä, toinen huivikauluri meni, ja sukat menivät. Parit sukat annoin arpajaispalkinnoksi, mutta ne olivat viime vuoden satoa. Tänä vuonna en ole ollut kovin tehokas neuloja enkä näpertäjä, enemmän aikaa on kieltämättä mennyt koiratouhuihin ja työn ohella opiskeluun.
Olen Tuike ja täytän tänään viisi kuukautta. Tämän merkkipaalun saavuttamisen johdosta mami neuloi minulle tällaisen villapaidan. Se on minun ihan eka oma villapaitani, tähän asti olen tarvittaessa lainannut niitä isosiskolta Bellalta. Mami vissiin luulee, että minua palelee ulkona, vaikka minulla on jo ihan hieno paksu turkki. Tai ehkä tämän villapaidan on sittenkin tarkoitus suojata vatsakarvoja kuralta, täällä on ollut aika märkää viime aikoina. Paitsi tänään pakkasta.
Viisikuukautisena minulta on irronnut muutama hammas, olen oppinut kulkemaan portaissa ylöspäin, mutta alaspäin en vielä uskalla tulla, koirakoulussa olen oppinut istumaan, tulemaan luokse (en kovin innokkaasti viitsi juosta, vaan tulen ihan omaan tahtiin) ja vähän makaamaan ja tuijottamaan mamia silmiin. Sitten siellä on sellainen kummallinen harjoitus, että pitää maata rauhassa kyljellään mamin jalkojen välissä siliteltävänä. Se kuulemma parantaa koiran ja omistajan suhdetta, kun yhdessä rauhoitutaan. Tänä iltana minulla oli kova nälkä siellä koulussa, joten broileripyörykät maistuivat tosi hyvin ja jouduin tekemään niiden eteen vähän töitäkin. Kaiken muun oppimisen lomassa pissa-asiat ovat välillä vähän päässeet unohtumaan. Välillä käyn ulkona ja tulen sitten mieluummin sisälle lämpimään pissalle. Se ärsyttää mamia vähän, mutta ei se silti minua onneksi toru, kulkee vaan perässä ja siivoaa jälkiä.
Meillä on täällä kotona kylppäriremontti, eikä meidän ole Bellan kanssa tarvinnut kolmeen viikkoon käydä ollenkaan suihkussa! Viikonloppuna me ehkä kuitenkin joudutaan, koska remontti taitaa valmistua ja mamin mielestä me ollaan tosi likaisia takkukasoja.
Postauksessani 12.7.09 esittelin alakuvan villatakin epäonnistuneena kappaleena ja pohdiskelin sen viemistä kierrätykseen. Tässä syksyn kuluessa kuitenkin sain inspiraation, purin tuon reunuksen pois, keräsin kauluksesta, etureunoista ja helmasta n. 1000 silmukkaa pyöröpuikolle ja kokeilin erilaista kaulussysteemiä. Tuloksen näette yläkuvassa itseni päällä (alakuvan laiheliini on pikkusiskoni). Villatakin väri näyttää huimasti erilaiselta kahdessa eri kuvassa, mutta pääasia, eli tuo rypytetty reunus näkyy hyvin.
Uutta kevätpaitaa pukkaa. Muuten oikein onnistunut teos, mutta kaula-aukkoa pitää vähän vielä fiksailla (niin, jos saan aikaiseksi). Se on sen verran avara, että tahtoo valua aina toiselta olkapäältä alas, mikä on äärimmäisen ärsyttävää. Jonkun tiukemman pikkureunuksen voisi virkata kaula-aukkoa kiristämään.
Vuoden 2009 ensimmäinen neule on valmistunut. Villapaita Bellalle, kuinkas muuten. Laskin, että nyt niitä on yhdeksän, mutta ainakin 2-3 on niin huonoa, että ei niitä tule pidettyä. Ne olivat niitä harjoituskappaleita viime keväältä.