Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuike. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuike. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Bellan kuulumisia

Blogger on päivittynyt, ja sen seurauksena mun on jostain kumman syystä ihan mahdottoman hankala ladata tänne valokuvia. Aina kun valitsen kuvan, tulee tietoturvahuomautus, jossa varoitetaan lähettämästä "lomaketta" salaamattomana. Ja vaikka painan "lähetä", kun ei silti lataudu. Näköjään siirtämällä kuvat ensin photobucketiin ja sieltä sitten url-osoitetta käyttäen tänne se onnistuu. Mutta kauhea vaiva. Ei tykkää yhtään. :(

Mutta varsinaiset Bellan kuulumiset: Talvi on mennyt ihon ja kutinoiden kannalta jälleen hienosti. Nyt kun lumet ovat kutakuinkin lähteneet ja on ollut märkää, tassun kalvamista on taas esiintynyt. Olen hoidellut tassuja Fucidermillä, mikä onkin auttanut. Tassujen nuolemisen ehkäisemiseksi vaihdoin myös Netcycleristä Bellalle hauskat pikku sammakkosukat, joita se ihme ja kumma suostuu myös pitämään!

Pari viikkoa sitten Bella oli vuorokauden verran todella kipeä. Koko vatsa tyhjentyi molemmista päistä, ja lopulta suolesta tuli ihmeellinen köysimäinen pökäle, jonka tarkempaa olemusta en kuvotukseltani pystynyt tutkimaan. Vuorokaudessa vatsakipu onneksi hellitti, lääkäriä ei tarvittu ja Bella alkoi taas syödä. Taudin seurauksena tajusin, miten hurjan hoikka Bella on, ja vuorokauden vatsataudin jälkeen elimistön kuivuttua se oli suihkussa ihan whippetin näköinen. Meillä on nyt siis lihotuskuuri. Bellan ruoka-annos on 1,5-kertainen, jokaiseen annokseen lisään ruokalusikallisen kalanmaksaöljyä ja kuorrutan herkun vielä Emmental-juustoraasteella. Hyvin maistuu! :)

Harmi vaan, että samaan aikaan Tuike on päässyt hieman pulskistumaan, ja sterilisaation jälkeen on muutenkin suositeltu pienentämään annoksia. Tasan siis eivät käy onnen lahjat... Emäntä itse on laihtunut joulukuun puolesta välistä 15 kg. Tähän tulokseen olen vallan tyytyväinen.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Karkasiko mopo käsistä?

Pakko linkittää toiseen blogiin. Käykääpäs katsomassa, kuinka Crufts-voittaja apso elelee. Tuossa blogissa on linkki myös alkuperäiseen artikkeliin.

Tainnut täti-ihmisellä karata vähän mopo käsistä. Itsekin turkkikoiran omistajana tiedän, että turkin ehdoilla pitää jonkun verran elellä, mutta rajansa kaikella. Ei se ihan koiranelämää ole, jos ulkoilu tapahtuu betonilaatoilla tai harvakseltaan jopa kuivalla lyhyeksi leikatulla nurmella. Täydellinen turkin pesu ja käsittely kahdesti viikossa tuntuu myös hieman liioitellulta. Saati sitten, että koira ei saa tehdä mitään hauskaa, ettei se loukkaa itseään. Sääliksi käy pientä koiraa. :'(

Meillä molemmat koirat pääsevät joka päivä "villiin luontoon", josta mukana turkissa seuraa milloin risuja ja havuja, milloin kuraa ja lumipalloja. Näitä turkkeja sitten vähän selvitellään kotiin tullessa, ei se mitenkään ihmeellistä ole. Viikon-parin välein turkit pestään, föönataan ja takut selvitellään. Siihen hommaan tarvitaan vähän aikaa, shampoota ja hoitoainetta, ei kuitenkaan vauvan talkkia ja mitä lie höpöhöpöaineita. Ei turkkikoiran elämän ole pakko mitään kärsimystä olla. Tuike ja Bella ovat meillä ensisijaisesti koiria, pitkät turkit ja kaunis ulkonäkö ovat sitten pelkästään lisäplussaa. :)

torstai 1. maaliskuuta 2012

Toipumista


 Yläkuvassa näkyy Tuiken haavojen päällä ollut lappu. Tosi pieni verrattuna siihen, kuinka pitkä Bellan lappu oli. Alakuvassa näkyvät sitten haavat vatsassa, kaksi pientä reikää. Todella nopeaa on ollut Tuiken toipuminen. Portaita se meni ylös heti leikkausta seuraavana päivänä, samoin hyppäsi sohvalle. Ulkona olen yrittänyt hieman hillitä vauhtia ja lyhentää matkaa, mutta tänäänkin (3 päivää leikkauksen jälkeen) se yritti kovasti ottaa hihnassa matsia Bellan kanssa. Lampunvarjostimen sijasta olen käyttänyt Tuikella nyt villapaitaa, sillä sen helma ylettyy niin pitkälle, ettei se pääse nuolemaan haavoja. Vähänhän tuo takuttaa, mutta otan sen kerran päivässä pois ja selvitän takut ennen kuin niistä tulee ihan kamalia huopapalloja.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Tuike steriloitu

Nyt on Tuikekin steriloitu. Juuri äsken hain typykän eläinlääkäristä. Hereillä se on kiikun kaakun, mutta aina välillä uinahtaa uudelleen. Munasarjat poistettiin tähystysleikkauksella, mutta kohtu jätettiin paikoilleen, koska se oli normaali. Juoksuaikoja ei enää tule. Tikit sulavat pois itsestään, kymmenen päivää pitää käyttää joko lampunvarjostinta tai pukua, joka estää nuolemisen. Meiltä löytyvät molemmat, kun Bellalle aikoinaan neuloin sellaisen haalarin. Hyppimistä ja riehumista pitää välttää pari viikkoa, mutta jo huomenissa päästään hihnassa pihalle koiran voimien mukaan.

Aika paljon helpommalta ainakin näin alkuunsa tuntuu tämä tähystämällä leikatun koiran jälkihoito kuin avoleikkauksella leikatun. Bella oli todella kipeä monta monta päivää. Tuikella on jopa lupa kulkea portaita huomisesta alkaen, jos se vaan itse lähtee niitä kiipeämään. Hintakin oli kyllä korkea. Muistaakseni Bellan avoleikkaussterilointi maksoi alle 300 euroa. Tämä tähystysleikkaus maksoi 586 e. Toivottavasti se oli sen arvoinen ja sain ostettua Tuikelle terveitä elinvuosia pitkäksi aikaa eteenpäin. :)

maanantai 20. helmikuuta 2012

Matalapainetta, mutta elonmerkkejä kuitenkin

On ollut vähän hiljaista blogirintamalla. Koirat ovat onneksi terveitä ja Tuikelle on varattu sterilisaatioaika ensi viikolle. Tähystämällä tehdään operaatio, joten sen pitäisi olla nopea ja jälkiseuraamuksiltaan huomattavasti helpompi kuin Bellan sterilointi. Kuva Tuikesta on jo täällä kerran julkaistu, mutta menköön laiskuuden piikkiin...

Minä sen sijaan sain työpaikaltani ikäviä uutisia. Työpaikkani todennäköisesti siirtyy vuoden 2013 kesällä Etelä-Suomeen, enkä minä paikalleni juurtunut kovin mielelläni lähtisi sinne perhettäni muuttamaan. Uusia töitä tässä siis etsiskellään ja opintoja täydennellään sen kun keritään. Tällaiset uutiset ovat kuitenkin koko ajan päällimmäisenä mielessä, enkä siksi ole oikein muuta jaksanut harrastella.

Laihdutus sentään otti tuulta purjeisiinsa - kymmenen kilon rajapyykki häämöttää ihan käden ulottuvilla. :)

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uusi vuosi koitti


Vuosi aloitetaan aina mitä kurjimmalla juhlalla. Tai ei kai siinä juhlassa muuta kamalaa ole kuin ne ilotulitukset. Kiitos Alproxin Bellakin selvisi taas hengissä, mutta vuosi vuodelta jotenkin huonommin puree tuo lääke ja se on maksimiannostuksessaan. Tuike vietti suurimman osan illasta sängyn alla, joten ei silläkään mukavaa ollut. En tiedä, pitäisikö ensi vuodeksi jo yrittää keksiä joku vähän syrjäisempi uuden vuoden viettopaikka. Tänä aamuna uloslähteminen oli yhtä tuskaa. Bella meinasi karata yläkertaan, kun hihnaa vilautin.

Noh, kyllä se tästä taas lähtee. Uuden vuoden lupauksia? No, kun parempaa en keksinyt, niin laihdutetaan nyt sitten taas. Koirat ovat tällä hetkellä erittäin sopivassa lihassa, ehkä jopa hoikan puolella, joten tämä projekti on nyt sitten emännän ihan oma juttu. Saas nähdä, montaa asiaa on vuosien saatossa kokeiltu, ja nyt on taas yksi uusi juttu. Karppaus se EI ole, sillä sen tien talsin läpi jo kauan ennen kuin siitä tuli muoti-ilmiö. Useamman kokeilun jälkeen tulin siihen tulokseen, että ei ole mun juttu. Paljastan metodini jos siitä jotain alkaa kehkeytyä. ;)

perjantai 23. joulukuuta 2011

Jouluntoivotus

Bella ja Tuike sekä heitä hoitava ihmisjoukko toivottavat kaikille ihmis- ja koirakavereille, sukulaisille ja muille satunnaisille tai vähemmän satunnaisille vierailijoille oikein hyvää joulua ja menestystä uudelle alkavalle vuodelle. Sinä, joka et saanut meidän perheeltä joulukorttia tänä vuonna, tsekkaa tämän blogin kirjoitukset otsikolla "hyväntekeväisyys" ja tiedät, mihin rahat menivät. :)

P.S. Meillä oli kaksi NIIN innokasta joulusiivoojaa tänä vuonna, että ensi jouluna lattiamoppeina toimivat Bella ja Tuike!

maanantai 7. marraskuuta 2011

Sukkainto jatkuu



Neiti seurakoira Tuikkulainen yrittää pokkana esittää, kuinka hän on neulonut monta paria sukkia sitten viime postauksen. Totta puhuen Tuike on ollut lähinnä häiriötekijänä ja mami niitä on jälleen neulonut. Vietin tuossa loka-marraskuun vaihteessa 10 päivää Lapissa, ja matkan aikana valmistui 3,5 paria sukkia. Nekin ovat tuossa kuvassa mukana.

Sukkavuori kotona alkaa olla jo melkoinen, vaikka mm. Netcyclerissäkin olen näitä vaihtanut. Onneksi on joulumyyjäiset tulossa, jospa vaikka siellä menisi muutama pari kaupaksi. :)

perjantai 7. lokakuuta 2011

Syömistä ja vatsanväänteitä


Ihania uutisia. Tuike-puikula on vihdoinkin oppinut syömään. Jee, iso tuuletus! Heinäkuun alun jälkeen se ole kertaakaan juossut karkuun kun kuulee ruokaa laitettavan kuppiin, kertaakaan se ei ole jättänyt ruokaansa syömättä, enkä ole kertaakaan ruokkinut sitä käsin. Tyhjän mahan oksentelua on ollut myöskin viimeksi heinäkuussa. Kai se on uskottava, että vatsaongelmista ja "syömishäiriöstä" on nyt oikeasti päästy eroon. Ehkä varmuuden vuoksi nyt kuitenkin koputan puuta. Säännöllisestä syömisestä on myös se hyöty, että Tuike on myös hieman hoikistunut - vaikkei se mielestäni lihava ole ollutkaan. Kun en yritä tuputtaa sille ruokaa, vaan sillä on nyt säännöllinen ruokailurytmi, painokin pysyy hallinnassa. Meidän perheen ihmisaikuiset ovat myös hieman ryhdistäytyneet lenkkeilyn kanssa, joten koirat tietysti hyötyvät tästäkin. ;)

Otsikossa mainitut vatsanväänteet sen sijaan kuuluvat Bellalle. Ostin kuivattuja broilerinsydämiä, joihin koirat ovat aivan hulluina. Kaksi sydäntä olikin Bellalle kerralla liikaa. Vatsa on ollut pari päivää ihan sekaisin. Onpa mukavaa ja viihdyttävää herätä keskellä yötä päästämään koiraa takapihalle. Viime yönä klo 03:50 oli pimeää, märkää ja erittäin tuulista. Pistetään muistiin: Max yksi broilerinsydän päivässä.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Kesä ja leppäkerttuja

Tässä kuvassa ollaan lähdössä leppäkerttuponnarit päässä 4o-vuotissynttäreille. Viikon hoidossaolo oli mennyt molemmilta koirilta hienosti, Tuikekaan ei ollut oksennellut sappinesteitä kertaakaan. Muutenkin sen vatsa on ollut viime aikoina ihan esimerkillisessä kunnossa. Vaikka ruokahalu helteillä on välillä ihan kadoksissa ja ruokailuvälit venyvät pitkiksi, kun se saattaa jättää esim. aamuaterian kokonaan väliin, tyhjän mahan oksenteluja ei silti ole ollut. Useampi kuukausi taitaa olla viimekertaisista pulautuksista.

Tuiken turkki oli hoidossa päässyt mahan alta mukavaan takkuun. Näitä takkuja sitten pesun jälkeen selvittelin ihan saksien kanssa (ei onneksi kuitenkaan päällepäin näy). Vähän ihmettelin tuota, sillä ei se kotona noin paljon viikossa takkuunnu. Ilmeisesti se on maannut enemmän sängyssä ja kangassohvalla kuin kotona, ja mahanalunen on siinä päässyt vähän huopaantumaan. Meidän neiti 2 vee oli yrittänyt kovasti pistää mummolan 8-vuotiasta Vera-labbista ruotuun..! Vera-raukka ei ollut järin innoissaan, kun se huomasi, että nämä kaksi pikkukoiraa jäivät sen kotiin, kun me ihmiset lähdettiin reissuun.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Hoitoon!

Meidän perheen ihmisväki lähtee tänään matkailuautoilemaan Ruotsiin ja Tanskaan. Koska koirien maastavienti ja varsinkin maahantuonti on niin monimutkaista, me jäädään hoitoon tuttuihin ja osaaviin käsiin Keuruulle. Mami ei uskalla laittaa meitä koirahoitolaan, koska sillä on yksi huono kokemus sellaisista (kohta 20 vuoden takaa...).

Tuike täyttää ensi viikon lauantaina 2.7. kaksi vuotta, joten etukäteisonnittelut Tuikelle, koska päivitystä tähän blogiin on luvassa aikaisintaan 4.7. alkavalla viikolla.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Lhasa apson pentuja

Taivaskatseen kennelissä Kemissä on lhasa apson luovutusikäisiä pentuja myynnissä tai sijoitettavissa. Blogissa on ihania kuvia pennuista. Pieni mainos sallittakoon, sillä nämä pennut ovat kauniista ja hyväluonteisista vanhemmista rakkaudella kasvatettuja. Linnean ja Pontuksen pennuille meidän Tuike on täti.

Jos yhtään apsokuume vaivaa, nyt olisi hyvä tilaisuus. :)

torstai 16. kesäkuuta 2011

Lhasa apson rotuesittely


Uusimmassa Koiramme-lehdessä (6/2011) on lhasa apson rotuesittely. Luin jutun heti tuoreeltaan ja mielestäni se oli aika ihana. Plussana mainittakoon vielä se, että haastatteluun oli saatu monta apsokasvattajaa.

Apson hieman ristiriitainen "ihmisrakas, mutta ei sylikoira" ja "valpas mutta ei räkyttäjä" -luonne nousi voimakkaasti esiin. Olin aika hämmästynyt, että löytyy harrastajia, jotka käyvät apsojensa kanssa agilityssä ja tokossa. Ilmeisesti sitten kaikki apsot eivät ole yhtä jääräpäitä kuin meidän Tuike. :) Voin oikein sielujeni silmillä kuvitella meidän pikkuprinsessan agiradalla tuijottamassa halveksuen - tai mahdollisesti välinpitämättömänä - estettä, joka muka pitäisi omistajan käskystä ylittää. Ja vielä juostakin pitäisi!? PAH! ;)

lauantai 28. toukokuuta 2011

Tuurin näyttelykuulumiset

Oliko meillä Tuurissa tuuria? No ei varsinaisesti. Tuike oli oma hurmaava jääräpäisyytensä, eikä kehässä kävelemisestä taaskaan meinannut tulla yhtään mitään. En tiedä, millä Tuiken saisi innostumaan, se kun on luonteeltaan niin kertakaikkisen rauhallinen. Pöydällä neiti näyttää sen sijaan viihtyvän ihan hyvin (niin kai, kun ei tarvitse kävellä...).

Tuomarina oli Kristiina Ahlberg, tuloksena H. Tässä sinänsä ihan mukava arvostelu, suluissa kursiivilla omia kommenttejani:

Feminiininen pitkärunkoiselta vaikuttava nuori narttu. Hyvä kallo. Kauniit silmät. Hyvä kuono. Pitkä alaleuka. Näyttää mielellään hampaitaan. (Tähän mennessä ei mitään uutta tai yllättävää.) Hyvä luusto ja eturinta. Voimakas tuhti runko. (Siis taas "tuhti"! Kai mun on pikkuhiljaa uskottava, että laihempikin se saisi olla!?!?) Pitkä lanne. Riittävät takakulmaukset. Hyvin hoidettu turkki. (Tämä on aina ihana kuulla, ei ole työ mennyt hukkaan.) Liikkuu rodunomaisesti mutta laiskasti. Ei halua tänään näyttää parhaita puoliaan. (tänäänKÄÄN ;) )

Alla muutamia kuvia. Sää Tuurissa oli ensin todella sateinen, tuulinen ja kylmä. Onneksi keli poutaantui ennen apsokehää, mutta todella syväjäässä ainakin me ihmiset olimme. Yksi lisäkerros vaatetta olisi ollut ihan kova juttu.

Tuulen tuiverrusta. Turkki ei pysynyt yhtään siinä asennossa, mihin sen kampasi. Onneksi ongelma oli sama muillakin apsoilla, joita muuten oli ilmoittautunut ja saapunut paikalle 8.

Tuiken mielipide näyttelytouhuista. :)

Kiskotaan apsotyttöä perässä, osa 1.

Kiskotaan apsotyttöä perässä, osa 2.
"Voin harkita seisovani nätisti, jos saan namin."

Pöydällä on sentään mukavaa.

Huomiseksi olin ilmoittanut Tuiken Varkauden näyttelyyn, mutta tämä päivä otti niin koville matkoineen ja syväjäädytyksineen, että huominen jää kyllä väliin. Meitä lähellä olevaan Saarijärven näyttelyyn 6.-7.8. ajattelin Tuiken vielä ilmoittaa, mutta koska menestyksen kanssa on ollut vähän niin ja näin, eikä Tuike näytä juurikaan näyttelytoiminnasta nauttivan, niin eiköhän meidän näyttelyura ala olla pikkuhiljaa käsitelty. Onneksi ilman näyttelymenestystäkin Tuike on meille todella rakas ja tärkeä. <3

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Tuike-täti


Minusta tuli eilen täti, koska veljestäni Pontuksesta tuli iskä. Pikkupentusia syntyi Taivaskatseen kenneliin Kemiin. Onnea kaikille osapuolille!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kevyesti rullaa


Tein hyvän vaihtokaupan. Edellinen pieni kantokahvallinen kuljetusboxi vaihtui tällaiseen suurempaan pyörälliseen ja lentohyväksyttyyn versioon ihan kohtuullisella välirahalla (no, tuskin lentämään kuitenkaan koirien kanssa lähdetään).

Kyllä nyt kelpaa rullailla, kun molemmat koirat mahtuvat samaan kyytiin. Ja kun Tuikea vie näyttelyyn, niin onpahan sillä ainakin ruhtinaalliset tilat.

Kurakeleillä tekisi melkein mieli pakata koirat tuonne ja vetää niitä boxissa lenkillä perässään. Olisivatpahan turkit vähemmän kuraisia. Ai niin, mutta mites ne vessa-asiat ja liikunta...?

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Näyttelysuunnitelmia


Nyt on Tuike sitten ilmoitettu jo kahteen kesän näyttelyyn - ja vieläpä samana viikonloppuna. Lauantaina 28.5. olemme Tuurin miljoonakoiranäyttelyssä ja sunnuntaina 29.5. Koiravarkaus 2011 -näyttelyssä (tosi vitsikäs nimi tuolla näyttelyllä). Tuurissa tuomarina on Kristiina Ahlberg, joka viime kesänä piti Tuikea todella lupaavana, Varkaudessa on italialainen Francesco Cochetti, nimestä päätellen miestuomari(?).

Molemmat näyttelyt ovat n. kahden tunnin ajomatkan päässä meiltä, joten melko lähellä mennään. Vähän silti suunnittelin, että lähdettäisiin matkailuautolla liikenteeseen ja yövyttäisiin siinä Tuurin kyläkaupan caravanalueella ja ajeltaisiin sieltä sunnuntaiaamuna Varkauteen. Tuskin kuitenkaan viitsisin kotonakaan Tuikea vielä lauantai-iltana uudelleen pestä sunnuntain näyttelyä varten, jos olen sen jo perjantaina pessyt lauantain näyttelyyn. Saa luvan mennä yhdellä pesulla kaksi näyttelyä.

Tuikella on nyt edessä siirtyminen nuorten luokkaan. Kehätreeniä olisi hyvä saada, toivottavasti joku mätsäri edes osuu tähän lähimaastoon ennen noita näyttelyitä. Yhden jo missasin. Ja vähän pitää näyttelyhihnassa kulkemista treenata ihan kaksistaankin, kunhan nuo kelit vähän antavat myöten. Ei tuonne loskaan paljon huvita lähteä ylimääräisiä tallustelemaan.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Tuiken poseeraukset





Yleisön pyynnöstä muutama Tuiken poseeraus. :) Eilen oli pesupäivä, ja tänään otettiin kuvia esikoisen kanssa. Minä en muuten onnistu millään seisottamaan Tuikea takajalat hieman taakse ojennettuina, niin kuin näyttelyssä olisi suotavaa. Aina se korjaa itse asennon tuollaiseksi normaaliksi.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Hiihtolomalaiset

"Minäkin tykkään hengailla portaissa."

Pitkän kylmän kauden jälkeen päästään taas kunnolla lenkkeilemään. Toivottavasti kovat pakkaset ovat tältä talvelta ohi, ne eivät miellytä Bellaa eikä mamia; Tuike ei sen sijaan ole moksiskaan. Mutta jos pakkasta on -30, ei sinne huvita Tuikenkaan kanssa kovin pitkäksi aikaa jäädä ihmettelemään. Tuiken turkki on talven aikana edelleen kasvanut ja nyt se laahaa lapojen kohdalta maata. Pitäisi varmaan hennoa hieman tasoittaa laahaavia latvoja pois, mutta en ole toistaiseksi uskaltanut. Ehkä odotettavissa olevat kevään kurakelit innostavat maltillisiin parturintoimiin...

Huomasin, että molemmille koirille on tullut talven laiskottelun seurauksena vähän ylimääräistä massaa kylkiluiden päälle. Hieman on jo ruoka-annoksia pienennetty, mutta nyt vielä toivotaan, että sää pysyy ulkoilulle suotuisana.

Vuoden alussa lupasin harrastaa hyväntekeväisyyttä. Helmikuun kohde oli Yhteisvastuukeräys. Apua saavat yksinäiset nuoret Suomessa ja Mosambikissa. Uhkasin maksaa sinne euron jokaisesta tykkäyksestä, jonka postaukseni sai FB:ssa. Koska tykkääjiä oli vain seitsemän, laitoin oma-aloitteisesti vähän lisää. :)

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Tossut

Muutama viikko sitten sain mielenkiintoisen puhelinsoiton: Koirafanituksen päätoimittaja Liisa soitteli ja kyseli halukkuuttani pieneen askarteluprojektiin. Tarkoituksena oli ommella fleecetossut koiralle ja kuvata juttu uuteen Koirafanituksen numeroon (1/2011). No minähän tietysti suostuin, ja ihan hauska sessio siitä tulikin. Kuvasarjaa alla:

Yllä mitataan tassun ympärysmittaa. Alla on käynnissä jo valmiin tossun sovitus.


Yllä: Asia kiinnosti myös Bellaa. Tuike muuten valittiin malliksi siitä syystä, että se oli vastapesty ja sitä on helpompi kuvata hangessa kuin lumivalkoista Bellaa. Alla: Valmiit tossut Tuiken jalassa. Fleecehaalarin pukeminen johtuu siitä, että pelkät tossuthan jäivät Tuiken jalkakarvojen alle piiloon eikä niitä saanut kuvattua. Fleecehaalarilla saatiin ylimääräiset karvat piilotettua, jotta tossutkin näkyivät. Kotoa löytynyt haalari oli sattumalta samanvärinen kuin ompelemamme tossut. Tuike oli tällä kertaa erittäin helppo kuvattava; haalari ja tossut olivat kerralla liikaa, eikä neiti suostunut liikkumaan tässä varustuksessa senttiäkään. :D

Tossujen ompeluohjeen ja lisää kuvia löydät siis Koirafanituksen uusimmasta numerosta 1/2011.