Voittaja-ainesta!

Juoksevien koirien valokuvaaminen on sitten helppoa. Esimerkki yllä. Bellasta kuvaan osui vain hiustupsu, Tuike juoksee kieli keskellä suuta - tai siis suusta ulkona.

Me oltiin Tuiken kanssa tänä iltana näyttelykoulutuksessa. Kyseessä oli Bellan koirakoulu, johon vein Tuiken Bellan sijasta tänä iltana. Aluksi opeteltiin liikkumaan kehässä, esittämään koiraa, ja lopuksi pidettiin pienimuotoinen match show. Tuike pääsi punaisten kehään ja voitti vielä sen. Meillä on siis match show voittaja! ;) No, osanottajia nyt oli vain kymmenen, mutta silti tuli kyllä tosi hyvä mieli. Jo toinen kerta ihan vähällä aikaa, kun Tuike on onnistunut sulattamaan jonkun sydämen. Ensin se tapahtui eläinlääkäriasemalla ja nyt mätsärikehässä.

Välillä käsitöitäkin

Syksyn pimenevinä iltoina olen taas vähän neulonutkin, vaikka on aika paljon ollut projektia tuon koiravauvelin kanssa ja erään pienimuotoisen tutkielman kirjoittamisessa. Vasemmalla miesten kokoa olevat sukat menossa myyjäisiin. Lankana Nalle. Oikealla jo toinen samanlainen koiran villis seiskaveikasta (vai Nalleako tuo oli, nyt en enää muista...). Se ensimmäinen meni Bellan emolle ja tämä jää nyt Bellan tai tarvittaessa Tuiken käyttöön.

Tuikellakin olen muutaman kerran oikein sateisella kelillä pitänyt villapaitaa, jotta mahakarvat eivät olisi niin kurassa. Aika nätisti se antaa pukea ja suostuu jopa kävelemään villapaita päällä. Ainoa ongelma on, että vaikka Bellan villikset ovat muuten Tuikelle vielä aika reilun kokoisia, Tuiken tassut on selkeästi Bellan tassuja leveämmät ja kapeisiin hihoihin ne mahtuvat huonommin kuin Bellan tassut. Seuraaviin malleihin täytyy lisätä vähän reilumman kokoiset hihanaukot ja hihat.

Syksyn sisustusvinkit

Yllä olevissa kuvissa kuumimmat syksyn sisustustrendit.

Kuva 1. Uskomaton tilaratkaisu! Portaat ovat tunnetusti hukkatilaa. Tilan säästämiseksi kannattaakin asetella portaille erilaisia säilytyslaatikoita. Jos niitä asettelee esim. joka toiselle portaalle, myös kunto kohoaa niiden yli hyppiessä. Toimii myös kulkuesteenä pikkukoiralle. Huomaa säilytyslaatikon päällä oleva lakana. Toimii esteenä isommalle koiralle, joka muuten hyppäisi säilytyslaatikon päälle ja sitä kautta portaisiin.

Kuva 2. Peitä tuulikaapin kenkävuori näkyvistä kauniilla varastosta löytyneellä mäntyhyllyllä, joka ruuvataan tiiviisti pystyyn oven karmeihin. Toimii myös kulkuesteenä (tai tätä nykyä lähinnä hidasteena) pikkukoiralle, joka muuten livahtaa ulko-ovesta ulos heti kun se pikkiriikkisen raottuu.

Kuva 3. Monitoimimakuualusta 70-luvun designkankaasta. Toimii myös pikkukoiran sisä-wc:nä.

Ensilumi tuli - ja menikin jo

Syyslomaviikolla 16.10.09 satoi Keski-Suomessa maahan ensilumi. Tuikelle ihka ensimmäinen kosketus moiseen valkoiseen kylmään aineeseen, Bellalle jo neljäs kerta. Ihmeellistä se tuntui silti Bellankin mielestä taas olevan. Kuvassa typykät terassilla lunta ihmettelemässä.

Muita kuulumisia: Tuike kävi 4 kk rokotuksella, ja kasvanut se oli taas kovasti. Vaaka näytti komeat lukemat 3,6 kg. Tyttö todettiin taas terveeksi ja hyväkuntoiseksi, vastaanottoavustaja kommentoi Tuiken olevan päivän sydäntenmurskaaja ja antoi mukaan pentupakkauksen, jossa oli kynsisakset sekä neljä pientä näytepussia penturuokaa. <3

Bellan silmät tarkistettiin silmätulehduksen jäljiltä. Oikean silmän kyynelnesteen tuotanto on nyt normaali (tämä oli se tulehtunut silmä), mutta vasemmassa kyynelnesteen tuotanto on ihan normaalin alarajalla. Tilannetta pitää nyt seurailla. Jos silmätulehduksia alkaa tulla toistuvasti, pitänee aloittaa pysyvä silmätippalääkitys. Vielä ei kuitenkaan ole siihen aihetta. Varmuuden vuoksi meille suositeltiin, että voisi sellaisia kuivasilmäisille ihmisille tarkoitettuja käsikauppana myytäviä silmätippoja laittaa "säännöllisen epäsäännöllisesti" jo ihan siltäkin varalta, että Bella tottuu silmätippojen laittamiseen. Se varsinainen lääkekuuri oli nimittäin melko hankala laittaa, kun Bella oli niin kiemurtelevainen ja tipat loppuivatkin pullosta päivää ennen kuin lääkekuuri olisi oikeasti loppunut. Nyt kun olen noita halvempia tippoja aina välillä laittanut, niin Bella on jo vähän tottunut.

Kello viiden pisu

Meillä on aamurutiini: kello viiden pisu. Joka aamu viiden ja kuuden välillä herään siihen, kun Tuike hyppää sängyn laitaa vasten takajaloilleen ja alkaa etukäpälillä raapia sängyn laitaa. Ei vikinää tai haukkua, vain pientä raapimista. Tästä tiedän, että on aamupisun aika. Kaappaan koiran kainaloon, hapuilen pimeässä portaat alakertaan ja päästän Tuiken takapihalle. Bella seuraa kiltisti perässä. Pissa tulee yleensä heti, ja monesti kakkakin samaan syssyyn. En edes muista, milloin Tuike olisi viimeksi pissannut makuuhuoneeseen, ehkä kolmisen viikkoa sitten. Muutenkin siisteyskasvatus on tuottanut upeasti tulosta. Tosi harvoin on enää lätäköitä tai kökkösiä lattialla.

Arkiaamuina en välttämättä palaa enää nukkumaan, mutta viikonloppuisin ja näin lomalla kannan Tuiken takaisin yläkertaan makuuhuoneeseen nukkumaan. Bella seuraa jälleen kiltisti perässä. Erityistä luxusta asiaan tuo se, että aamupisun jälkeen Tuikekin pääsee loppuaamuksi sänkyyn nukkumaan. Tänäkin aamuna nukuttiin puoli kuuden aamupisun jälkeen vielä yli kolme tuntia.

(Kuvassa Tuike pesun jälkeen pari viikkoa sitten. Paikallaan pysyminen oli tuona iltana kamalan vaikeaa...)

Ponnari ekaa kertaa päässä

Olen lhasa apson pentu Tuike, 13 viikkoa, siis kolme kuukautta. Mulla on ekaa kertaa ponnari päässä ja tiedän olevani uskomattoman suloinen nappisilmä. Emäntä väittää, että poninhäntään pitää pikkuhiljaa totutella, koska mulle kasvaa isona tosi pitkä turkki ja myös otsatukka. Puoli tuntia suostuin pitämään tätä kampausta, jonka jälkeen lenksu löytyi mystisesti pikku piehtarointihetken seurauksena eteisen lattialta. Turkkini onkin jo vähän kasvanut, ja emäntä sitä aina välillä harjalla selvittelee, vaikka ei siinä onneksi vielä paljon takkuja ole ollut.

Koirakoululainen

Koirakoulu Bellan kanssa on toistaiseksi ollut aikamoinen menestys, kolmesti ollaan käyty. Tähän mennessä ollaan harjoiteltu lähinnä luoksetuloa ja vieraiden ohittamista, ja molemmat ovat onnistuneet hienosti. Sen sijaan se, että Bella sietäisi vieraiden kosketusta tuosta vaan, ei vielä oikein onnistu. Ensimmäisellä kerralla kouluttaja sai hädin tuskin tulla Bellan viereen, ja vaikka hän tarjosi namia, ei Bella uskaltanut sitä kädestä ottaa. Toisella kerralla Bella oli edelleen varautunut, mutta otti kuitenkin namin kouluttajan kädestä. Tuo vieraisiin ihmisiin suhtautuminen on jännä juttu; lapsia Bella ei pelkää käytännössä koskaan, mutta vieraisiin aikuisiin suhtautuu vältellen ja väistellen. Niissä kahdessa match showssakin, joissa ollaan käyty, Bella oli aika pelokas tuomarin käsissä. Ensi kerralla meitä on koolla yhtä aikaa parisenkymmentä koirakkoa, ja tarkoitus on lähteä kyläraitille koirakävelylle ja harjoitella vieraiden koirakkojen kohtaamista!

Viime kerralla me saatiin Bellan kanssa kunnia olla houkutuslintuina, eli kävellä toisen koiran läheltä, jolloin toisen koiran ohjaajan piti saada oma koiransa olemaan rauhassa. Bella valittiin siksi, kun se ei kuulemma ainakaan provosoi ketään. :) Olen tosi tyytyväinen, että mentiin tuolle kurssille. Lokakuun lopussa yksi kerta on näyttelykoulutusta. Silloin otan kuitenkin mukaan Tuiken, koska Bellan kanssa ei ainakaan viralliseen kehään olla menossa, sen sijaan Tuike tarvitsisi vähän opetusta. Kouluttajalle tällainen järjestely sopi, että vaihdan koiraa lennossa.

Viikko sitten käytiin Bellan kanssa eläinlääkärissä silmätulehduksen takia. Eläinlääkäri mittasi jollain liuskalla, että molemmat silmät olivat todella kuivat, myös se, jossa ei näkynyt tulehdusta. Nyt tippakuurin jälkeen on jälkitarkastus. Jos silmät edelleen ovat kuivat, kyse on todennäköisesti kuivasilmäisyydestä, jota pitää sitten loppuelämä hoitaa silmätipoin aamuin illoin. Ei kiva. Mutta toisaalta, jos tämä on tilanne, niin siinä tapauksessa onni onnettomuudessa on, että otin Bellalle vakuutuksen, olisi sitten jotain hyötyä välillä siitäkin. Raportoin tilanteesta, kunhan jälkitarkastus on ohi. (Aika pieneltä tuntui meidän silmätulehdusvastoinkäyminen, kun samaan aikaan eläinlääkärillä oli silkkiterrieri, jolle jouduttiin tekemään verensiirto, että se pysyisi hengissä. Myrkkyä epäilivät.)