Elokuun hyväntekeväisyystempauksena toimikoon verenluovutus, jossa kävin eilen. Meillä käy työpaikalla 1-2 kertaa vuodessa liikkuva veripalvelu, joten verenluovutukseen on helppo lähteä. Tämä oli 13. luovutuskertani, ja huonon onnen luku toteutui siinä mielessä, että kokematon näytteenottaja ei saanut oikeasta käsivarrestani verta tulemaan, joten käsivartta ja näytteenottajaa piti vaihtaa kesken kaiken. Palattuani takaisin työpisteeseeni vitsailin, että tosiluovuttaja luovuttaa kummastakin käsivarresta. :) Verenluovutus on mielestäni kutakuinkin pienin mahdollinen vaiva verrattuna hyvään mieleen, jonka siitä saa. Tsekkaa Veripalvelun etusivulta, millainen on oman veriryhmäsi tilanne!
lauantai 20. elokuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Tässä kohtii piikkikammonen kumartaa! Joskus itekii miettiny, et uskaltaiskohan, mut arvotukseks jää, kun en luovuttajaks kelpaa :/
Äitini joskus ivaili minulle, että en varmasti uskaltaisi luovuttaa, koska pelkäsin niin pistämistä. No, sittenhän piti uhallakin mennä. Eikä se niin kamalaa ollutkaan. ;)
Mulla on muisto on ah niin kaukaisilta nuoruusajoilta, kun eivät verenluovutuksessa uskoneet että painan yli 50 kiloa ja laittoivat vaakaan =)) eivätpä ole nyttemmin moista epäilleet! :D
Saapa nähdä noudattaako lapset äidin esimerkkiä aikanaan. Esikoinen ei ainakaan pyörtyilytaipumuksen vuoksi, eikä tytärkään järin innostunut piikeistä ole...
Jos 50-kiloinen saa luovuttaa 450 g verta, niin siinä tapauksessa multa vois ottaa melkein litran... :D
Lähetä kommentti