Koko suku koolla

Meidän kesälomareissun hauskin päivä on unohtunut raportoimatta. Mutta nyt on tämän tarinan aika. Meidän koiratapaaminen oli oikeastaan apsotapaaminen, mutta kuten kuvasta näkyy, sekaan oli eksynyt jostain kumman syystä myös kaksi coton de tulearia ja yksi pikkuruinen chihuahua. Tämän tarinan päähenkilöitä eivät nyt ole Bella, Elvis eikä Dina, vaan me apsot: Tuike, Pontus, Salsa, Wanda ja Sissi. Sissi on meidän äiti ja me muut ollaan saman pentueen sisaruksia, vähän yli vuoden vanhoja. Alla olevassa kuvassa me kaikki odotellaan Pontusta saapuvaksi.

Meidän kasvattaja Liisa halusi kuvat kaikista pennuista poseeraamassa. Ensin minä, Tuike.

Sitten Pontus-veikka, joka onkin kovasti minun näköiseni. Ja tosi komea, sai SERTin ihan ekasta näyttelystään! Onnea velipojalle. 

Seuraavaksi mustat siskot Salsa ja Wanda, jotka ovat niin samannäköisiä, että tottumaton ei meinaa oikein erottaa. Salsalla oli näissä kuvissa ponnarit peräkkäin päässä, Wandalla vierekkäin saparoina.

Tässä kuvassa näkyy oikein hyvin, miten me ollaan Pontuksen kanssa ihan samanväriset ja aika lailla samannäköisetkin. Minä olen lilanvärisissä saparoissa vasemmalla, Pontus ponnareissa oikealla. 

Pontus juoksi koko ajan minun perässäni. Hassua, että mustat siskot eivät kiinnostaneet sitä yhtään!

Tästä kuvasta huomaa hyvin, että Pontus oli aika paljon isompi kuin minä. Veikka on kuulemma tosi hyvä poika syömään. Siinäkö syy, että se on noin paljon minua isompi?

Sissi-äiti oli ihana: Se putsasi minun korvani heti, kun tulin pihaan. Ihan selvästi se muisti pienen pentunsa ja alkoi hoitaa minua. Muuten se tyytyi seuraamaan tilannetta hillitysti hieman sivummalta, omaan arvokkaaseen tyyliinsä. Tuleekohan minustakin isona vähän hillitympi, vai ainako luonteeni pysyy tällaisena touhottavana? Koiratapaaminen oli tosi kiva, toivottavasti nähdään vielä uudelleenkin!