Välipäivien välityöt

Välipäivien ajankuluksi ja järkeviä kotitöitä vältelläkseni olen väkertänyt yllä olevia kukkia, lehtiä ja perhosia villa- ja puuvillalankojen jämistä. Ohjeet löytyvät ihanasta kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia (Lesley Stanfield, WSOY), jonka tilasin Juju-kerhosta. Jotenkin ihanan hermoja lepuuttavaa hommaa, vaikkakin lankojen päättelyssä on kauhea homma verrattuna valmiin työn kokoon.

Mulla olisi oikeastaan ideakin, mihin noita käyttäisin, mutta toteuttaakseni sen tarvitsen noita aika paljon lisää. Joten katsotaan, toteutuuko idea missään vaiheessa. Tuike on muuten ihan hulluna lankakeriin!

Tänä vuonna aikaan saamani käsityöt löytyvät tunnisteen valmistuneet09 alta (kiitos vaan ideasta, Riikkis). Eipä niitä nyt niin kauheasti ole, mutta jotakin sentään. Yksi huivi, ensimmäinen salomoninsolmutyöni, jäi kuvaamatta, kun annoin sen jo kiireesti joulun alla eteenpäin. Pikkusiskoni joululahja puuttuu toistaiseksi on kuvattu, ja julkaisen sen, kunhan kuva löytää tiensä siskon kamerasta tänne asti (ihan pikku vinkki vaan siskolle ;) ).

Koirarintamalta sen verran, että lääkekuurit näyttävät tepsineen. Ei enää yskimistä eikä oksentelua. Jee! Nyt sitten vaan kauhulla odotetaan huomista uuden vuoden aattoa. Bellalla on onneksi vielä viime vuotisia rauhoittavia jäljellä...

Hyvää joulua!

Oikein ihanaa, rauhallista ja onnellista joulunaikaa kaikille ystäville, sukulaisille, ja nettikavereille toivottavat Bella ja Tuike sekä heidän neljä ihmispalvelijaansa.

Merry Christmas to our friends abroad! Bella, Tuike and their human servants wish you all the best for the year 2010!

Sairastupa

Tänään käytin Tuikea ja Bellaa eläinlääkärissä. Tuiken vatsaongelmien lisäksi myös Bella oli sairastunut, niiskutti ja yski.

Ensin pöydälle nostettiin Bella, koska se on lääkärissä aina niin paniikissa. Keuhkoista ei kuulunut mitään rohinoita, mutta joku hengitystieinfektio Bellalla kuitenkin on, kennelyskä tai vastaava, ja kuumettakin oli hieman (39,3). Tavallinen kennelyskä ei välttämättä nosta kuumetta, eikä sitä hoideta yleensä antibiootein, mutta koska Bellalla oli kuumetta, se sai kymmenen päivän antibioottikuurin. En vaan ymmärrä, mistä se on yskän saanut, kun ei se ole ollut tekemisissä muistaakseni kenenkään muun koiran kuin Tuiken kanssa vähään aikaan. Bella on nyt siis "sairauslomalla", sitä ei saa rasittaa, liikaa innostaa tai käyttää turhan pitkillä lenkeillä. Fleecehaalarissa nyt sitten olen sitä ulkoiluttanut. Ei se onneksi ole yhtään kuumepotilaan oloinen, vaan ihan virkeä. Bella olisi varmaan tyytyväinen, jos ymmärtäisi, että tämän kuumetaudin takia se vältti tämän illan pesun...

Sitten oli Tuiken vuoro. Sitä ei pelottanut yhtään, nuoleskeli vain lääkärin kättä ja oli ihan rento oma ihastuttava itsensä. Vatsasta ei tunnustelemalla löytynyt mitään, ja lääkäri totesi yleiskunnon olevan muutenkin päällisin puolin oikein hyvä (Tuike olikin parhaimmillaan, koska se oli vastapesty ja oikein perusteellisesti harjattu). Jatkamme edelleen Antepsinin antamista ennen ruokaa, tiheämpiä ruokintavälejä ja lisäksi Pepcid-närästyslääkettä kuurinomaisesti viikon. Jos ei näillä keinoilla oksentelu vähene, sitten pitää ottaa ensi viikolla uudestaan yhteyttä lääkäriin, ja ruvetaan tutkimaan tarkemmin. Tuike ei muuten ole oksentanut eilisen aamun jälkeen, joten ilmeisesti jo se Antepsin on vähän auttanut. Tällä hetkellä siis näyttäisi, ettei suurta syytä huoleen. Hoidellaan ja toivotaan, että vatsa tulee näillä keinoilla kuntoon.

Ai niin, joululoma alkoi tänään! Seuraavan kerran töihin vasta ensi vuonna. Mukavaa.

Ihka ensimmäinen meemini - poikakalenteri

Riikkis sai minut ensimmäistä kertaa bloggausurani aikana innostumaan meemistä. Ideana on siis koostaa ihan ikioma poikakalenteri ensi vuodelle. Tässä minun listani:
Alkuun helpot itsestäänselvyydet. Tammi- ja helmikuun poikina ovat Gene Simmons ja Paul Stanley Kissistä, joka on ollut ikisuosikkini jo teinivuosistani lähtien. Ensi kesänä heidät näkee Sauna Open Airissä... :)

Lisää musiikkimaailmaa. Maaliskuun namupoikana on David Lee Roth, jonka ilmavaa, akrobaattista esiintymistä Van Halenissä 80-luvulla ihailin.

Huhtikuun poika on David Coverdale Whitesnakestä. Se hengitystekniikka vei jalat alta...

Toukokuulle suomalaista karismaa. CMX:n A.W. Yrjänä, jota fanitin jo silloin, kun melkein kukaan muu ei ollut bändistä kuullutkaan. Ysikytluvun alkua silloin elettiin.

Sitten vähän elokuvafantasiamaailmaa. Kesäkuun poika on Orlando Bloom, Taru sormusten herrasta (vaikka en olekaan elokuvan fani).

Heinäkuuta ilostuttaa Josh Holloway Lostista. Ihanan kyyninen hahmo, pahispoika.

Elokuu ja Mel Gibson. Mikäköhän minut ajaa valitsemaan näitä pitkätukkakuvia? Tämäkin oli Gibsonista varmaan ainoa sellainen...

Syyskuu: Lisää herkullista karismaa elokuvamaailmasta: Robert de Niro.

Lokakuussa ikisuosikkini Jack Nicholson. Valitsin kuvan suosikkielokuvastani Yksi lensi yli käenpesän.

Yllätysvalinta marraskuulle. Vladimir Putin - tässä miehessä haisee valta.

Ja kukas se sitten onkaan päätynyt joulukuun pojaksi? No, oma pitkätukkainen sydämeni valittuni tietenkin, rakkaan harrastuksensa parissa.

Kuva-arvoitus

Mitä kuva esittää?

a) mummon vanha karvapuuhka 

b) angorakissa leikkimässä lankakerällä

c) lhasa apso leikkimässä kissaa leikkimässä lankakerällä

Joo-o. Tuike on kova tyttö leikkimään meikäläisen langoilla. Yhtään lankakerää ei voi pitää lattialla, koska ne päätyvät aina Tuiken leikkeihin, joissa ne mystisesti sotkeutuvat ja kuolaantuvat.

On vähän huonojakin uutisia. Tuike on alkanut tällä viikolla oksennella sappinesteitä tyhjästä mahasta. Koira on ihan reipas ja normaali, ruoka maittaa hyvin ja näyttää menevän vatsasta eteenpäin, koskapa kakkaa tulee normaalisti ja oksut ovat lähes poikkeuksetta ihan pelkkää kellertävää nestettä ja ajoittuvat joko aamuyöhön tai iltapäivään, kun maha on tyhjä ja edellisestä ruokailusta paljon aikaa. Soittelin eläinlääkärille, joka käski syöttää Tuikelle Antepsiniä 2 ml ennen jokaista ruokailua. Tämän tarkoituksena on neutraloida vatsahappoja ja rauhoittaa mahaa. Yölliset oksut ovat jääneet pois, mutta iltapäivästä lähes joka päivä on pienet lammikot ilmestyneet lattialle. Jos ei vatsa noilla kotikonsteilla rauhoitu, maanantaina lähdetään eläinlääkärille tarkempiin tutkimuksiin. Pitää varmistaa, ettei mahassa kuitenkin ole jotain ylimääräistä, joka ärsyttää.

Ruuan meinaan huomisaamusta alkaen vaihtaa sensitive-versioon, mutta en toistaiseksi vaihda Royal Caninista pois, kun ei varsinaisessa suoliston toiminnassa näytä olevan mitään vikaa. Eläinkaupan myyjällä oli ollut aikanaan suursnautseri, jolla oli ollut samanlainen vaiva. Mitään elimellistä vikaa ei löytynyt, mutta koiraa ei vaan voinut päästää tyhjävatsaiseksi. Hänellä oli kuulemma sängyn vieressä kippo ruokanappuloita, joita hän tarjosi koiralleen aamulla ensimmäiseksi, kun silmänsä auki sai. Vaiva oli mennyt iän mukana pois. Toivotaan, ettei Tuikeltakaan löydy mitään sen kummempaa. Tällaisia vähän ikävämpiä joulunaluskuulumisia.

Luntakin jo vihdoin maassa

Keski-Suomeenkin on talvi jo ehtinyt, vaikka lunta ei vielä kovin paljon olekaan. Todisteena yllä oleva Bellan ja Tuiken mielestäni oikein onnistunut juoksukuva. Tällä kertaa en itse ole ollut kameran takana, vaan kuva on mieheni ottama. Joulukiireiden keskeltä vain tällainen pieni kuvaviesti tänään.

Luovutusvoitto Tuikelle

Luovutin. Kyllästyin siihen, että Tuike repi Bellalta ponihäntälenksun joka päivä pois. Bellalla oli paikoitellen päässä jäljellä enää tosi lyhyttä karvaa. Siispä pitkä otsatukka sai toistaiseksi lähteä. Bellalla on nyt tuollainen hauska kasarilook; pystytukka päällä ja pitkä takatukka. :D

Myyjäisiin tehtyjä

Yläkuvissa on lapsen koulu joulumyyjäisiin tehtyjä töitä. Joulukortteja, pipoja ja huivikaulureita sekä sukkia. Kortteja meni mukavasti, enkelikortti oli oikea menestys, pipot jäivät myymättä, toinen huivikauluri meni, ja sukat menivät. Parit sukat annoin arpajaispalkinnoksi, mutta ne olivat viime vuoden satoa. Tänä vuonna en ole ollut kovin tehokas neuloja enkä näpertäjä, enemmän aikaa on kieltämättä mennyt koiratouhuihin ja työn ohella opiskeluun.

Tuike, 5 kk

Olen Tuike ja täytän tänään viisi kuukautta. Tämän merkkipaalun saavuttamisen johdosta mami neuloi minulle tällaisen villapaidan. Se on minun ihan eka oma villapaitani, tähän asti olen tarvittaessa lainannut niitä isosiskolta Bellalta. Mami vissiin luulee, että minua palelee ulkona, vaikka minulla on jo ihan hieno paksu turkki. Tai ehkä tämän villapaidan on sittenkin tarkoitus suojata vatsakarvoja kuralta, täällä on ollut aika märkää viime aikoina. Paitsi tänään pakkasta.

Viisikuukautisena minulta on irronnut muutama hammas, olen oppinut kulkemaan portaissa ylöspäin, mutta alaspäin en vielä uskalla tulla, koirakoulussa olen oppinut istumaan, tulemaan luokse (en kovin innokkaasti viitsi juosta, vaan tulen ihan omaan tahtiin) ja vähän makaamaan ja tuijottamaan mamia silmiin. Sitten siellä on sellainen kummallinen harjoitus, että pitää maata rauhassa kyljellään mamin jalkojen välissä siliteltävänä. Se kuulemma parantaa koiran ja omistajan suhdetta, kun yhdessä rauhoitutaan. Tänä iltana minulla oli kova nälkä siellä koulussa, joten broileripyörykät maistuivat tosi hyvin ja jouduin tekemään niiden eteen vähän töitäkin. Kaiken muun oppimisen lomassa pissa-asiat ovat välillä vähän päässeet unohtumaan. Välillä käyn ulkona ja tulen sitten mieluummin sisälle lämpimään pissalle. Se ärsyttää mamia vähän, mutta ei se silti minua onneksi toru, kulkee vaan perässä ja siivoaa jälkiä.

Meillä on täällä kotona kylppäriremontti, eikä meidän ole Bellan kanssa tarvinnut kolmeen viikkoon käydä ollenkaan suihkussa! Viikonloppuna me ehkä kuitenkin joudutaan, koska remontti taitaa valmistua ja mamin mielestä me ollaan tosi likaisia takkukasoja.

Koirakoulukuulumisia

No nyt on Bellan koirakoulu ohitse. Paljon opittiin ja paljon jäi vielä oppimatta. Opettaja oli ollut kerrassaan ihana ja kirjoittanut jokaiselle koirakolle pienen päiväkirjan siitä, mitä syksyn aikana tunneilla oli tapahtunut! Tässä valittuja otteita Bellan päiväkirjasta:

1. kerta: Näyttäisi ettei mitään ongelmia. Omistajan mukaan Bella on kiltti, pehmeä ja oppivainen. Arka ja rähisee toisille koirille sekä kiskoo hihnassa. Katsotaan saadaanko nämä kaikki syksyn aikana esille.

2. kerta: Ei vielä pysty tarkistamaan -> varauksellinen. Kävi kuitenkin nuuhkimassa ja söi namit. Kontakti on ok samoin luoksetulo.

5. kerta: Tarkastuksessa sai silittää suupieliä. Bella ei ollut kovin innokas leikkimään. Harjoittelimma makupalasta (nyrkistä) luopumista, koska hyppii.

6. kerta: Sain eka kerran tarkistaa Bellan hampaat! Seuraa tosi nätisti, kuljin pitkän liinan kanssa perässä. Ei hypi enää juuri yhtään. Sivulletuleminen: lähtee hyvin kiertämään mutta ei halua istua. Tännekäsky jää liian kauaksi, peruuttaa eikä istu.

7. kerta: Tarkastus meni ok! Bellalla oli tänään kylmä, ei istu tai mene maahan mutta seisominen oli HIENO! Eteen tulee hyvin oikealle kohdalle (ei istu), sivulle tuleminen on vielä hukassa. Hyvä seuraaminen, eikä hyppinyt.

Loppuyhteenvedossa luki vielä mm. että olimme oikein ilmoinen pari kentällä. :)

Yllä olevasta saa hyvän kuvan siitä, että edistystäkin on tapahtunut. Se, miksi Bella käyttäytyi kentällä aina upeasti toisia koiria kohtaan, mutta tahtoo lenkillä edelleen rähistä, jäi arvoitukseksi. Sisällä haukkumiseen saimme vinkkejä, mutta mä en tahdo ehtiä siihen väliin, kun joku tulee ovelle ja Bella alkaa räksyttää. Lisäksi se räksyttää välillä jokaista risahdusta joka kuuluu vaikkapa yläkerrasta tai naapurin ovesta. Välillä taas on seesteisempiä päiviä. Ehkä tämä tästä.

Tuiken pentukoulu sen sijaan alkoi vasta eilen, onneksi sisätiloissa. Näistä tunnelmista kerron lisää vähän myöhemmin, mutta sen verran voin jo tässä vaiheessa paljastaa, että lhasa apso koulutuskentällä on TODELLAKIN eri asia kuin coton de tulear... ;)

Viimeiset syksykuvat ennen talven tuloa

Piti vielä kiirehtiä laittamaan syksyn viimeiset aurinkoiset kuvat blogiin, ennen kuin aurinko kokonaan katoaa. Nämä kuvat on otettu lokakuun puolella. Toissapäivänä tuli maahan taas lumi, mutta nyt se on pelkkää loskaa vain. Muutenkin aika harmaaksi on muuttunut maailma, joten nämä aurinkoiset kuvat ehkä piristävät ja muistuttavat kivasta kuivasta syksystä, joka ei aiheuttanut paljoakaan tassunpesua.

Tuike on nyt 90-prosenttisen sisäsiisti, tosi harvoin enää on lätäköitä lattialla, kikkareista puhumattakaan. Nyt se osaa jo mallikkaasti pyytää pääsyä takapihalle, tosin enimmäkseen sillä näyttää olevan sinne ihan muuta kuin pissa-asiaa. Oravien ja lintujen kyttääminen sekä pajuaidan nakertaminen ovat niin mielenkiintoista puuhaa, että välillä pihalle olisi päästävä viiden minuutin välein. Tässä täytyy omistajan sitten käyttää vähän harkintaa, että onko kyseessä oikea hätä vai huvittelukierros vain.

Bellan koirakoulu jatkuu. Alun hienot tulokset ovat ehkä hieman laskeneet, kun neiti on mm. sitä mieltä, että kylmälle maalle istuminen on äärimmäisen vastenmielistä paljaalla takapuolella! Mihinkähän se muuten perustuu, että niin monessa liikkeessä koiran pitäisi istua kiltisti omistajan vasemmalla puolella tai edessä? Bella ainakin vastustaa tällaista sääntöä viimeiseen asti. Sitten kun sen istumaan saa, pylly pysyy maassa max. 2 sekuntia, eli ei puhettakaan siitä, että se odottaisi uutta käskyä saadakseen luvan nousta. Kai mun pitää hommata sille joku superlonialusta, että se tarkenee istua. Nuo ulkoiluhaalaritkin on tylsiä, kun niissä on just siellä takaosassa se aukko, niin ei nekään maassa istujaa lämmitä.

Voittaja-ainesta!

Juoksevien koirien valokuvaaminen on sitten helppoa. Esimerkki yllä. Bellasta kuvaan osui vain hiustupsu, Tuike juoksee kieli keskellä suuta - tai siis suusta ulkona.

Me oltiin Tuiken kanssa tänä iltana näyttelykoulutuksessa. Kyseessä oli Bellan koirakoulu, johon vein Tuiken Bellan sijasta tänä iltana. Aluksi opeteltiin liikkumaan kehässä, esittämään koiraa, ja lopuksi pidettiin pienimuotoinen match show. Tuike pääsi punaisten kehään ja voitti vielä sen. Meillä on siis match show voittaja! ;) No, osanottajia nyt oli vain kymmenen, mutta silti tuli kyllä tosi hyvä mieli. Jo toinen kerta ihan vähällä aikaa, kun Tuike on onnistunut sulattamaan jonkun sydämen. Ensin se tapahtui eläinlääkäriasemalla ja nyt mätsärikehässä.

Välillä käsitöitäkin

Syksyn pimenevinä iltoina olen taas vähän neulonutkin, vaikka on aika paljon ollut projektia tuon koiravauvelin kanssa ja erään pienimuotoisen tutkielman kirjoittamisessa. Vasemmalla miesten kokoa olevat sukat menossa myyjäisiin. Lankana Nalle. Oikealla jo toinen samanlainen koiran villis seiskaveikasta (vai Nalleako tuo oli, nyt en enää muista...). Se ensimmäinen meni Bellan emolle ja tämä jää nyt Bellan tai tarvittaessa Tuiken käyttöön.

Tuikellakin olen muutaman kerran oikein sateisella kelillä pitänyt villapaitaa, jotta mahakarvat eivät olisi niin kurassa. Aika nätisti se antaa pukea ja suostuu jopa kävelemään villapaita päällä. Ainoa ongelma on, että vaikka Bellan villikset ovat muuten Tuikelle vielä aika reilun kokoisia, Tuiken tassut on selkeästi Bellan tassuja leveämmät ja kapeisiin hihoihin ne mahtuvat huonommin kuin Bellan tassut. Seuraaviin malleihin täytyy lisätä vähän reilumman kokoiset hihanaukot ja hihat.

Syksyn sisustusvinkit

Yllä olevissa kuvissa kuumimmat syksyn sisustustrendit.

Kuva 1. Uskomaton tilaratkaisu! Portaat ovat tunnetusti hukkatilaa. Tilan säästämiseksi kannattaakin asetella portaille erilaisia säilytyslaatikoita. Jos niitä asettelee esim. joka toiselle portaalle, myös kunto kohoaa niiden yli hyppiessä. Toimii myös kulkuesteenä pikkukoiralle. Huomaa säilytyslaatikon päällä oleva lakana. Toimii esteenä isommalle koiralle, joka muuten hyppäisi säilytyslaatikon päälle ja sitä kautta portaisiin.

Kuva 2. Peitä tuulikaapin kenkävuori näkyvistä kauniilla varastosta löytyneellä mäntyhyllyllä, joka ruuvataan tiiviisti pystyyn oven karmeihin. Toimii myös kulkuesteenä (tai tätä nykyä lähinnä hidasteena) pikkukoiralle, joka muuten livahtaa ulko-ovesta ulos heti kun se pikkiriikkisen raottuu.

Kuva 3. Monitoimimakuualusta 70-luvun designkankaasta. Toimii myös pikkukoiran sisä-wc:nä.

Ensilumi tuli - ja menikin jo

Syyslomaviikolla 16.10.09 satoi Keski-Suomessa maahan ensilumi. Tuikelle ihka ensimmäinen kosketus moiseen valkoiseen kylmään aineeseen, Bellalle jo neljäs kerta. Ihmeellistä se tuntui silti Bellankin mielestä taas olevan. Kuvassa typykät terassilla lunta ihmettelemässä.

Muita kuulumisia: Tuike kävi 4 kk rokotuksella, ja kasvanut se oli taas kovasti. Vaaka näytti komeat lukemat 3,6 kg. Tyttö todettiin taas terveeksi ja hyväkuntoiseksi, vastaanottoavustaja kommentoi Tuiken olevan päivän sydäntenmurskaaja ja antoi mukaan pentupakkauksen, jossa oli kynsisakset sekä neljä pientä näytepussia penturuokaa. <3

Bellan silmät tarkistettiin silmätulehduksen jäljiltä. Oikean silmän kyynelnesteen tuotanto on nyt normaali (tämä oli se tulehtunut silmä), mutta vasemmassa kyynelnesteen tuotanto on ihan normaalin alarajalla. Tilannetta pitää nyt seurailla. Jos silmätulehduksia alkaa tulla toistuvasti, pitänee aloittaa pysyvä silmätippalääkitys. Vielä ei kuitenkaan ole siihen aihetta. Varmuuden vuoksi meille suositeltiin, että voisi sellaisia kuivasilmäisille ihmisille tarkoitettuja käsikauppana myytäviä silmätippoja laittaa "säännöllisen epäsäännöllisesti" jo ihan siltäkin varalta, että Bella tottuu silmätippojen laittamiseen. Se varsinainen lääkekuuri oli nimittäin melko hankala laittaa, kun Bella oli niin kiemurtelevainen ja tipat loppuivatkin pullosta päivää ennen kuin lääkekuuri olisi oikeasti loppunut. Nyt kun olen noita halvempia tippoja aina välillä laittanut, niin Bella on jo vähän tottunut.

Kello viiden pisu

Meillä on aamurutiini: kello viiden pisu. Joka aamu viiden ja kuuden välillä herään siihen, kun Tuike hyppää sängyn laitaa vasten takajaloilleen ja alkaa etukäpälillä raapia sängyn laitaa. Ei vikinää tai haukkua, vain pientä raapimista. Tästä tiedän, että on aamupisun aika. Kaappaan koiran kainaloon, hapuilen pimeässä portaat alakertaan ja päästän Tuiken takapihalle. Bella seuraa kiltisti perässä. Pissa tulee yleensä heti, ja monesti kakkakin samaan syssyyn. En edes muista, milloin Tuike olisi viimeksi pissannut makuuhuoneeseen, ehkä kolmisen viikkoa sitten. Muutenkin siisteyskasvatus on tuottanut upeasti tulosta. Tosi harvoin on enää lätäköitä tai kökkösiä lattialla.

Arkiaamuina en välttämättä palaa enää nukkumaan, mutta viikonloppuisin ja näin lomalla kannan Tuiken takaisin yläkertaan makuuhuoneeseen nukkumaan. Bella seuraa jälleen kiltisti perässä. Erityistä luxusta asiaan tuo se, että aamupisun jälkeen Tuikekin pääsee loppuaamuksi sänkyyn nukkumaan. Tänäkin aamuna nukuttiin puoli kuuden aamupisun jälkeen vielä yli kolme tuntia.

(Kuvassa Tuike pesun jälkeen pari viikkoa sitten. Paikallaan pysyminen oli tuona iltana kamalan vaikeaa...)

Ponnari ekaa kertaa päässä

Olen lhasa apson pentu Tuike, 13 viikkoa, siis kolme kuukautta. Mulla on ekaa kertaa ponnari päässä ja tiedän olevani uskomattoman suloinen nappisilmä. Emäntä väittää, että poninhäntään pitää pikkuhiljaa totutella, koska mulle kasvaa isona tosi pitkä turkki ja myös otsatukka. Puoli tuntia suostuin pitämään tätä kampausta, jonka jälkeen lenksu löytyi mystisesti pikku piehtarointihetken seurauksena eteisen lattialta. Turkkini onkin jo vähän kasvanut, ja emäntä sitä aina välillä harjalla selvittelee, vaikka ei siinä onneksi vielä paljon takkuja ole ollut.

Koirakoululainen

Koirakoulu Bellan kanssa on toistaiseksi ollut aikamoinen menestys, kolmesti ollaan käyty. Tähän mennessä ollaan harjoiteltu lähinnä luoksetuloa ja vieraiden ohittamista, ja molemmat ovat onnistuneet hienosti. Sen sijaan se, että Bella sietäisi vieraiden kosketusta tuosta vaan, ei vielä oikein onnistu. Ensimmäisellä kerralla kouluttaja sai hädin tuskin tulla Bellan viereen, ja vaikka hän tarjosi namia, ei Bella uskaltanut sitä kädestä ottaa. Toisella kerralla Bella oli edelleen varautunut, mutta otti kuitenkin namin kouluttajan kädestä. Tuo vieraisiin ihmisiin suhtautuminen on jännä juttu; lapsia Bella ei pelkää käytännössä koskaan, mutta vieraisiin aikuisiin suhtautuu vältellen ja väistellen. Niissä kahdessa match showssakin, joissa ollaan käyty, Bella oli aika pelokas tuomarin käsissä. Ensi kerralla meitä on koolla yhtä aikaa parisenkymmentä koirakkoa, ja tarkoitus on lähteä kyläraitille koirakävelylle ja harjoitella vieraiden koirakkojen kohtaamista!

Viime kerralla me saatiin Bellan kanssa kunnia olla houkutuslintuina, eli kävellä toisen koiran läheltä, jolloin toisen koiran ohjaajan piti saada oma koiransa olemaan rauhassa. Bella valittiin siksi, kun se ei kuulemma ainakaan provosoi ketään. :) Olen tosi tyytyväinen, että mentiin tuolle kurssille. Lokakuun lopussa yksi kerta on näyttelykoulutusta. Silloin otan kuitenkin mukaan Tuiken, koska Bellan kanssa ei ainakaan viralliseen kehään olla menossa, sen sijaan Tuike tarvitsisi vähän opetusta. Kouluttajalle tällainen järjestely sopi, että vaihdan koiraa lennossa.

Viikko sitten käytiin Bellan kanssa eläinlääkärissä silmätulehduksen takia. Eläinlääkäri mittasi jollain liuskalla, että molemmat silmät olivat todella kuivat, myös se, jossa ei näkynyt tulehdusta. Nyt tippakuurin jälkeen on jälkitarkastus. Jos silmät edelleen ovat kuivat, kyse on todennäköisesti kuivasilmäisyydestä, jota pitää sitten loppuelämä hoitaa silmätipoin aamuin illoin. Ei kiva. Mutta toisaalta, jos tämä on tilanne, niin siinä tapauksessa onni onnettomuudessa on, että otin Bellalle vakuutuksen, olisi sitten jotain hyötyä välillä siitäkin. Raportoin tilanteesta, kunhan jälkitarkastus on ohi. (Aika pieneltä tuntui meidän silmätulehdusvastoinkäyminen, kun samaan aikaan eläinlääkärillä oli silkkiterrieri, jolle jouduttiin tekemään verensiirto, että se pysyisi hengissä. Myrkkyä epäilivät.)

2,6 kiloa koiravuokaa

Annoin koirille kermaperunavuoan nuoltavaksi sen tyhjennyttyä. Tuike otti tehtävän ihan tosissaan ja asettui suorastaan taloksi vuokaan! :)

Keskiviikkona kävimme Tuiken kanssa 12-viikkoisrokotuksessa ja eläinlääkärin tarkastuksessa. Rokotuksesta Tuike ei ollut moksiskaan. Tarkastuksen tulos: Tuike on kasvanut hienosti, painoa on nyt 2,6 kiloa, tyttö on kaikin puolin terve, virkeä ja hyvässä lihaskunnossa. Polvinivelet aavistuksen löysät, mikä on kuulemma tyypillistä pennulle eikä aiheuta syytä huoleen. Etuhampaiden puhkeamattomuutta nuori eläinlääkäri hieman ihmetteli, mutta puhelinsoitto kasvattajalle (terkkuja vaan Liisalle!) paljasti, että ei syytä huoleen. Ei muillakaan pennuilla ole vielä kaikkia hampaita. Sitä paitsi nyt kaksi alahammasta on juuri puhjennut alaikenestä ja muutkin näyttävät olevan tulossa ikenien kohoumista päätellen. Kulmahampaat ja tarvittavat poskihampaat ovat jo olemassa ja kovassa käytössä. Tuike on todella innokas puruluun narskuttaja.

Ja paras uutinen: Ihan äsken yllä olevaa kirjoittaessani Tuike istuutui takapihan oven eteen odottavan näköisenä. Kun päästin sen ulos, se meni suoraa päätä isommalle asialle puskan juureen! Vau! Tänään iltapäivällä se tajusi myös ensimmäisen kerran, että metsääkin voi käyttää vessana. Hyvällä mallilla ollaan siis. (Jätetään sen sijaan tässä tarkemmin kuvailematta eilisilta, kun astuin eteisessä ruskeaan läjään... :D )

Aarteeni kallehin

Tuiken virallinen nimi rekisterissä on Sissilinnan Aarteeni Kallehin. Päivä päivältä tuntuu aina vaan enemmän siltä, että nimi on kyllä löytänyt oikean omistajan. Tuiken luonne tuntuu olevan aivan mahtava. Se on luottavainen, avoin, utelias, rauhallinen, peloton ja kertakaikkisen suloinen.

Eilen ja tänään olemme käyneet vähän "sosiaalistamiskierroksella". Eilen olimme paikallisilla maalaismarkkinoilla ihmisvilinässä, eikä Tuike ollut millänsäkään hulinasta, vaikka todella vaikeaa sitä oli siellä ihmisten jaloissa taluttaa, kun se on niin pieni. Suurimman osan matkasta kökötti turvallisesti mun sylissä, ja sai kyllä kovasti ihailua ja rapsutuksia osakseen. Tänään ajeltiin n. 70 km mummolaan ja käytiin myös veljeni perheelle Tuikea näyttämässä. Nämäkin kohtaamiset menivät hienosti. Mummolan labradorinnoutaja Vera ei ollut Tuikesta moksiskaan, tosin eihän Tuike ylettänyt sitä korvista puremaan, niin kuin Bellaa... Tuikea olisi kiinnostanut enemmänkin, mutta tyytyi sitten lopulta painimaan Bellan kanssa.

Siisteyskasvatus on edennyt. Tuike aivan ilmiselvästi on tajunnut, että vessa on takapihalla. Jopa niin hyvin, että ulkoillessa hihnan kanssa tarpeiden tekeminen on hyvin harvinaista; lopulta pitää tulla asioille takapihalle lenkin jälkeen. No, en ota tästä paineita, eiköhän se pissaaminen tien varteen ala jossain vaiheessa kiinnostaa. Ulos Tuike ei vielä osaa pyytää, joten vahinkoja sattuu sisällekin, mutta jos säännöllisesti muistaa käyttää ulkona, niin hienosti menee.

Ruokailut ovat muuttuneet myöskin sujuviksi. Välillä menee jo koko kupillinen ruokaa, välillä jää hieman kupin pohjalle. Bellan kuppi kiinnostaa myös kovasti, mutta sieltä olen pitänyt Tuiken erossa Bellan syödessä, ettei tule tappelua. Tulevalla viikolla on rokotusaika, punnitsen siellä Tuiken paremmalla vaa'alla, mutta ilmeisesti painoa on tullut, koska Tuike on mummin mukaan kasvanut kovasti kahdessa viikossa. Mummi siis näki Tuiken, kun se tuli meille ekaa kertaa ja nyt tänään, kun se on ollut meillä tasan kaksi viikkoa. Itsestäkin tuntuu, että ainakin jäntevyyttä on tullut kovasti lisää ja ponnistusvoimaa, vaikkei sohvalle nouseminen vielä onnistukaan.

Sitten tämä "sisaruussuhde" Bellan kanssa. Uskomattoman hyvin on kyllä mennyt. Kymmenen pistettä Bellan hermoille! Paljon nuo tyttöset painivat keskenään, mutta meno on loppujen lopuksi hyvin maltillista, ei juurikaan mitään murinaa kuulu. Lähinnä sellaista könyämistä ja välillä kauheaa taka-ajoa vaan. Hauskaa seurattavaa! Bellasta on vähän pakon edessä tullut paljon aktiivisempi (vaikkei se kovin passiivinen koira ole koskaan ollutkaan), ja se näyttää tekevän sille oikein hyvää.

Tyytyväistä koiraelämää täällä siis elellään. :)

Ei sittenkään pilalla

Postauksessani 12.7.09 esittelin alakuvan villatakin epäonnistuneena kappaleena ja pohdiskelin sen viemistä kierrätykseen. Tässä syksyn kuluessa kuitenkin sain inspiraation, purin tuon reunuksen pois, keräsin kauluksesta, etureunoista ja helmasta n. 1000 silmukkaa pyöröpuikolle ja kokeilin erilaista kaulussysteemiä. Tuloksen näette yläkuvassa itseni päällä (alakuvan laiheliini on pikkusiskoni). Villatakin väri näyttää huimasti erilaiselta kahdessa eri kuvassa, mutta pääasia, eli tuo rypytetty reunus näkyy hyvin.

Nyt olen lopputulokseen tyytyväinen, enkä meinaa ihan heti viedä villatakkia kierrätykseen. Se on päälläni juuri nytkin. :)

Pesuja ja pisuja

Tuike on nyt pestu ja föönattu ensimmäisen kerran. Suihku oli kohtuullisen ok, mutta fööni vähän pelotti. Kovin kauan en viitsinyt föönata (eikä vielä tarvinnutkaan), mutta sen verran, että tutuksi tuli sekin laite ja että uskalsi koiran vielä takapihalle pesunkin jälkeen päästää.

Vessa-asioita on opeteltu takapihalla ja vähän hihnassa ulkonakin. Takapihalle tuotokset onnistuvat mainiosti, varsinkin pissat. Kakan ajankohtaa on vähän vaikeampi arvioida, joten niitä sitten löytyy enemmän täältä sisältä. Vielä ei ole Tuike oikein hoksannut, että myös hihnassa voisi niitä tarpeita tehdä; eilenkin piti sitten hihnalenkin jälkeen käydä erikseen vielä takapihalla pissalla. :) No, eiköhän se siitä vielä.

Ruokailun suhteen olen siinä mielessä rauhallinen, että vaikka Tuike ei edelleenkään syö kaikkea sille laitettua ruokaa, se syö kuitenkin ihan mielellään, ja vaikuttaisi siltä, että vatsa tulee täyteen. Ilmeisesti ruuanvalmistajan ohjeistus tuon ikäiselle ja tuon kokoiselle koiralle on vaan Tuikelle vähän ylimitoitettu. Arvioni mukaan Tuike syö n. 75-80 % siitä määrästä, mitä Royal Caninin mielestä pitäisi. Kasvanut se on tämän viikon aikana jo ihan silmämääräisestikin, ja epämääräisellä vaa'alla punnittuna näyttäisi painoa tulleen jälleen lisää. Tuputtamisen tarvetta ei onneksi enää ole.

Yllä olevassa kuvassa Bella ja Tuike ovat aktivointilelun kimpussa. Tuikekin hiffasi heti, mistä on kyse, kun Bella vähän näytti mallia.

Fiiliksiä Tuikesta

Rauhallinen riiviö. Siinäpä sanayhdistelmä, joka tällä hetkellä mielestäni kuvaa Tuikea oikein hyvin. Pennuksi se on ihanan rauhallinen ja sosiaalisuudestaan huolimatta myös jollain tapaa itsenäinen (ilmeisesti apsomainen!), mutta välillä iskee kauhea riiviökohtaus, ja silloin Bella saa pitää varansa. Todella hyvin on näiden kahden koiran yhteiselämä alkanut, ja ihan selvästi osaavat jo leikkiäkin yhdessä. Bellan kasvattaja Kirsihän kesällä kertoi, että Bella olisi hoidossa ollessaan kauheasti halunnut leikkiä emonsakin kanssa, mutta Millaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. No nyt on leikkikaveri!

Yöt ovat menneet rauhallisesti, toistaiseksi olen nukkunut patjalla lattialla. Ensi yönä meinasin jättää Tuiken yksin lattialle. Saas nähdä, miten käy. Eilen illalla ulkoiltiin hihnassa, ja se onnistui paikoitellen oikein hyvin. Välillä piti tietysti pysähdellä ärsyttävää pantaa rapsuttelemaan.

Ainoa toistaiseksi havaittu miinuspuoli on, että ruokahalua Tuikella saisi olla enemmän. Maksalaatikko näytti maistuvan hyvin, mutta vaikka kuinka hyvin yritin sekoittaa turvotetun kuivamuonan joukkoon, Tuike onnistui napsimaan ruuasta vain maksalaatikon. Idea kuitenkin olisi syödä myös sitä täysravintoa, koska en usko, että maksalaatikosta nyt ihan kaikkia tarvittavia ainesosasia saa. Toisaalta en myöskään uskalla ihan vapaasti kokeilla mitä tahansa, koska sitten on kohta ripuli, eikä kenelläkään kivaa. Toistaiseksi Tuike on kuitenkin syönyt kohtuullisesti, mutta ruokaa on kyllä tarjottava useampaan kertaan, ensimmäisellä tarjoamisella se syö annoksesta ehkä neljäsosan. Jos kyse olisi pulskasta pennusta, tarjoaisin ruokaa vain kolmesti, mutta nyt yritän saada tuota kirppusta syömään "lakisääteisen" määrän tarjoamalla samaa ruokaa useampaan otteeseen päivän aikana. Tuike on kyllä virkeä ja terveen oloinen pentu, mutta minusta olisi hyvä, jos sillä olisi hitusen enemmän vararavintoa kylkiluiden päällä esim. ripulin varalta. Toivottavasti tämä kikkailu ja tuputtaminen ei johda ihan äärettömän nirsoon koiraan, jota on lopulta syötettävä kädestä... :/

Tutustumista

Yllä oleva kuvasarja tiivistää olennaisen. Tänään on otettu muutama vauhdikas (ja vaikeasti kuvattava) painimatsi - onneksi ystävällisessä hengessä. Tuike aina välillä käy kosiskelemassa Bellaa leikkiin vetämällä sitä korvista. Välillä Bella pakenee sohvalle, jonne Tuike ei vielä pääse, välillä intoutuu leikkiin mukaan. Painimatsi näyttää aika rajulta, mutta ilmiselvästi näkee, että Bella osaa kyllä varoa, yhtään kertaa ei ole Tuiken tarvinnut vinkaista, vaikka välillä se on kyllä niin alakynnessä, että pyörähtää selän kautta ympäri Bellan mahan alta. Yhden kerran Tuike onnistui jopa nyhtämään Bellan poninhäntälenksun irti.

Muutaman kerran Tuike on myös käynyt tutkiskelemassa Bellan mahan alustaa, että olisko maitobaari auki. Aika tylyä palvelua on kyllä saanut, eikä tippaakaan maitoa. ;) Muuten ruoka on maittanut kohtuullisesti. Lisäsin annokseen ruokalusikallisen raejuustoa, ja sepäs maistuikin Tuikelle oikein hyvin.

Ensimmäinen yö meni hyvin, kunhan Tuike ensin rauhoittui nukkumaan. Aluksi vähän itkeskeli, mutta ei kauaa. Itse nukuin lattialla seurana. Bellahan nukkuu meillä sängyssä, mutta ei Tuikea voi vielä sänkyyn nostaa, kun ei se pääse sieltä itse turvallisesti alas.