Lankaa lankaa lankaa

Kyllä oli Tuikella ja mamilla ihmettelemistä, kun kävin tänään postissa hakemassa "yllätyspaketin" eräältä hyvin ihanalta ihmiseltä. Hän kysyi tuossa taannoin, tarvitsisinko lankoja, kun hänellä on vähän ylimääräisiä. Itse olisin määritellyt käsitteen "vähän" hieman eri tavalla!? Aikamoinen lankalasti, kun paketin painokin oli lähes 4 kiloa! Pakko oli kuvata Tuikea lankojen ympärillä, se ei ressukka oikein tiennyt, minkä kerän ottaisi suuhunsa. Lopulta kokosin kuitenkin langat takaisin laatikkoon, enkä antanut sille yhtäkään. :)

Alakuvassa on suorakaiteen muotoinen hartiahuivi, joka on neulottu yksinkertaisella 2 n yhteen, langankierto -pitsineuleella 7 puikoilla nepalilaisesta Lotus kierrätyssilkkilangasta. Lankaa kehräävät ja värjäävät maaseudun kouluttamattomat naiset vanhoista sareista ja sarikankaiden jäännöspaloista. Ansaitsemillaan rahoilla he pystyvät laittamaan omat lapsensa kouluun. Värjäämättömänä sama lanka on iloisenkirjavaa, mutta minä ihastuin tähän turkoosiin, ja sen elävään kiiltävään ja sävyä vaihtavaan pintaan. Valmistui todellisuudessa jo viime vuoden puolella, mutta olkoon nyt sitten tämän vuoden "kirjanpidossa".

Siivet?

Arttu, 3v: "Kattokaa, tolla on siivet. Hassua, eihän koiralla voi olla siivet!"

Tuiken korvat ovat ilmeisesti niin lennokkaat, että pienelle pojalle tuli niistä siivet mieleen. Ihanasti sanottu, piti ihan kirjoittaa talteen. Arttu, kun olet isompi, näytän tämän sitten sinulle. :)

Summausta ja suunnitelmia

Nyt sitä ollaan sitten virallisesti tassun alla! Tilasin Genrewearin hyväntekeväisyyspaidan, kun sen teksti oli just mulle sopiva. Paidan hinnasta luovutetaan 3 e HESYlle. Tästä sainkin idean uuden vuoden lupaukseen: Olkoon tämä vuosi hyväntekeväisyysvuosi. Vähän ennakoiden aloitinkin sen jo viime vuoden puolella lahjoittamalla puruluita ja kissanruokaa Magendaan (ks. edellinen bloggaus) ja tilaamalla tuon paidan. Sama tahti jatkukoon mahdollisuuksien mukaan tänä vuonna, painopisteeksi noussee todennäköisesti eläinsuojelutyö.

Viime vuodenhan piti olla kohdallani ekovuosi. Alkuvuosi menikin mallikkaasti. Suuri notkahdus tuli toukokuussa, kun mentiin ja ostettiin matkailuauto "Rolle". Ei kovin ekologista. Tällä hetkellä Rolle on kuitenkin ekologisesti seitsemän kuukauden talviunilla työkaverini pihatossa, joten ei sillä paljon turhia ajoja ajella. Kahden auton omistaminen ei sitä paitsi juurikaan yllyttänyt minua kulkemaan autolla töissä neljän kilometrin matkaa, vaan olen kiltisti pyöräillyt töihin lähes säässä kuin säässä. Toinen notkahdus oli varmaankin höpöhöpöelektroniikkaostokset joulun alla; PS3 ja siihen vielä telkkari mukaan. Toisaalta muihin joululahjoihin ei sitten panostettukaan. Muuhun kuluttamiseen voin kuitenkin olla kohtuullisen tyytyväinen. Ruoka voisi edelleen olla kasvispainotteisempaa, mutta tietoisuus siitä, mitä perheemme syö, on kuitenkin kasvanut. Kierrättämisessä minusta on tullut entistäkin tunnollisempi; pahvi- ja kartonkipakkaukset päätyvät nyt pääsääntöisesti niille kuuluvaan jäteastiaan, eivätkä enää sekajätteen mukaan. Biojäte, lasit, metallit ja paperi ovat kuuluneet kierrätettäviin jo aiemminkin.

Selvittiin!

Kiitos jälleen Orionin lääketehtaalle; Alproxin ansiosta Bellakin on jälleen selvinnyt yhdestä uudesta vuodesta hengissä ilman sydänkohtausta. Kylläpä oli taas kurja ilta, vuoden kamalin juhla tämä uusi vuosi. Täydet valot, verhot ikkunoiden edessä, pesukone ja kuivausrumpu hurisemassa ja päälle vielä tauoton jukebox läppäriltä. Näillä eväillä ja rauhoittavilla uudesta vuodesta nippanappa selvitään. Ensi vuodeksi täytynee tosin kysäistä, voiko rauhoittavien annostusta hieman nostaa, Bella on edelleen tärisevä ja pelokas, ainoastaan selkeä paniikki ja kuolaaminen puuttuvat verrattuna oireisiin jos lääkitystä ei anneta.

"Mukavasti" tuo pelko näyttää tarttuneen myös Tuikeen. Mitään suurta paniikkia sillä ei ollut eikä tärinöitä tai läähätystä, mutta aika tiukasti Tuike-neitikin pysyi sängyn alla koko illan ja suuren osan yötäkin.

Iloisempaakin asiaa. Yläkuvassa Bella pesun ja kuivauksen jälkeen 30.12.2010. Missä on alaselän kalju vaaleanpunainen kohta? Ei niin missään! Turkki on parantunut kuukauden-parin sisällä aivan silminnähden. Allergiaoireet ovat pysyneet poissa. Bella ei ole allerginen ainakaan riisille, juustolle, naudalle, kalkkunalle, porsaalle eikä kirjolohelle. Ei myöskään puruluille, jotka on tehty possun- tai hirvennahasta. Ainoa allergisoiva tuote ovat tähän mennessä olleet naudannahkaluut. Itse uskon nyt, että kesäiset/syksyiset allergiaoireet tulivat kuitenkin pääasiassa jostain ulkoa. Vaikka allergiatesti ei näyttänyt positiivista siitepölyjen homeiden yms. kohdalla, niin jostain vastaavasta allergiaoireet kuitenkin näyttäisivät tulevan, tai ainakin niillä on sitten ristikkäinvaikutusta mahdollisiin ruoka-aineallergioihin. Tosi mahtavaa kuitenkin, että kutinat ovat nyt poissa. Jos ne pysyvät koko talven pois ja ilmestyvät taas kesällä ilman, että muutan ruokintaa, niin tuskin sitten ruoka-aineallergiasta on ikinä kyse ollutkaan.

Meidän huushollin ylimääräiset naudannahkaluut ja muutaman säkin kissanruokaa vielä ihan marketista haettuna vein löytöeläinten turvakotiin Magendaan. Mies oli aivan yllättynyt, kun en tullut sieltä kissa kainalossa kotiin. ;)

Oikein hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta 2011!

Joululahjoja

Jouluviikolla meille saapui ylläripaketti pohjoisesta. Tuiken kasvattajat Liisa ja Ville koirapesueineen olivat pakanneet pakettiin huisin huvittavat jouluiset hupulliset villatakit, jotka näkyvät yläkuvassa. Yritin aamusella kuvata koiria takapihalla toiveissa saada napattua jopa ensi vuoden joulukorttikuva, mutta kaikki kuvat olivat tasaisen valjuja ja Bellaa paleli istuminen kylmällä lumella. Luovutin siis nopeasti ja tultiin kipinkapin sisälle. Kiitos kovasti sinne Keminmaan suuntaan!

Kahdessa alakuvassa yritin kuvata Tuiken ja Bellan uusia jouluisia hiuskoristeita, jotka tulivat pikkusiskoltani. Ihania nekin. Bellaa ei kuvaaminen juurikaan enää huvittanut ja salamakin otti silmiin...



Alakuvan pehmolelut mustekala ja littana haisunäätä olivat oma joululahjamme koiruliineille. Toistaiseksi mustekala on ollut hauskempi, ilmeisesti siksi, kun sillä on niin monta jalkaa, joista repiä. :) Mustekalan jalkoihin on kiinnitetty joulupinnit, jotka olivat myös pikkusiskon lahjapaketissa. Ne ovat myös Tuiken päässä tuolla ylimmäisessä kuvassa.

Joulutoivotus

Tuike ja Bella sekä perheen ihmiset toivottavat kaikille ystäville, sukulaisille, koirakavereille ja satunnaisille vierailijoille oikein rentouttavaa joulunaikaa ja paljon menestystä tulevalle vuodelle!

BUU Olli Saarela!

MTV3:n viihdeuutisissa (sillä viihdettähän tämä aivan ilmiselvästi on?!?) on tänään juttu, jossa kerrotaan ohjaaja Olli Saarelan amstaffin hyökänneen naapurin coton de tulearin kimppuun. Coton menehtyi vammoihinsa.

Verenpainettani kohottaa erityisesti Saarelan puolustelut: "kun koirat tappelevat, vahinkoja voi sattua. Sehän (naapurin coton) oli jo vanhempi koira" ja "Se (Saarelan amstaffi) ei ole vaarallinen koira. Se ei käy kiinni muihin koiriin". Haloo??? Jos koira on vanha, niin sen kimppuun voi huoletta hyökätä? Ja eikö Saarelan koira juuri olekin käynyt kiinni toiseen koiraan, jos se on tappelun seurauksena kuollut? Voihan kirosana.

Jaahas. Ja tässä oli kommentti Saarelan Tanja-vaimosta, mutta he ovatkin jo eronneet, joten poistinpa sen sitten. Kiitos Minnalle kommentista. :)