Kuvassa Rolle, meidän perheen uusi lelu. Joo-o, varsinainen ekoteko oli ostaa toinen auto, kun vielä vuoden alussa toitotin ekovuositeemaa. Näin se ihmisen mieli näköjään muuttuu. Ekovuosi taisi kaatua tähän ostokseen... :/
Meidän perheen pitkäaikainen haave on ollut lähteä kiertämään Lappia matkailuautolla. Koska lemmikit sallivaa vuokra-autoa on ollut vaikea löytää, päätimme lopulta ostaa oman. Iso investointi, ja varmaan ihan älytönkin, mutta pääsemmepä vihdoin toteuttamaan suunnitelmamme. Joskus on repäistävä, eikä aina vaan suunniteltava.
Mukaan lähtevät myös karavaanarikoirat Bella ja Tuike. Molempien kanssa matkailuautoilua on jo jonkun verran pikkumatkoilla harjoiteltu, ja ihan hienosti on mennyt. Onneksi pahimmat helteetkin näyttävät nyt laantuneen, joten eiköhän meidän matkailu suju ihan hienosti.
Matkan varrelle on suunniteltu Karvisnäyttelyä, koiratapaamista, Kilpisjärveä, Lemmenjokea, Inarinjärveä ja viimeiseksi Raatteen tietä. Bloggausta reissusta tulossa viimeistään matkan jälkeen, mutta jos nettitikku suostuu toimimaan, niin ehkä jotain jo matkan varreltakin. :)
Lauantain Oulun näyttelyn jälkeen samalla turkinlaitolla meni myös Uuraisten Jokihaarassa järjestetty mansikkamätsäri. Tuo hauska nimi tuli siitä, että palkintona oli lahjakortteja läheiselle mansikkatilalle. Menestys ei ollut suurensuuri, sinisten kakkonen (kun sinisissä pieniä koiria oli vain kolme), mutta mielestäni Tuike esiintyy kerta kerralta paremmin. Ja ehkä jopa itsekin on esittämisessä pientä parannusta tapahtunut. Tämä on näköjään harjoittelua vaativa laji, ja tarvitaan toistoja, toistoja, toistoja.
Jos Bellalle saisi jostain kaupasta ostettua vähän lisää itseluottamusta, se saattaisi pärjätä mätsäreissä Tuikea paremmin. Apso näyttää olevan niin vieras rotu noille mätsärituomareille, etteivät ne oikein osaa sanoa näistä juuta eikä jaata. Tämäkin tuomari sanoi Tuiken ollessa pöydällä, että ei hän oikein tiedä, mitä tältä pitäisi katsoa! No, onneksi itse ajattelen, että mätsärit ovat tosiaan vain leikkimielisiä kisoja ja harjoittelupaikkoja oikeisiin näyttelyihin.
Yläkuvassa Tuike seisoo aika hienosti, ja alakuvasta näkyy, että hampaiden näyttökin sujuu jo. Kiva juttu, nimittäin seuraavaan viralliseen näyttelyyn on jo ilmoittauduttu! Tampereen ryhmänäyttelyssä 5.9. ollaan taas kehässä, tuomarina saksalainen Karin Voyve. Näyttelyvuoden päättää sitten Jyväskylän kansainvälinen näyttely marraskuun lopussa. Neljä näyttelyä vuodessa on jo aika paljon koiranomistajalta, joka alunperin suhtautui aika epäileväisesti koko näyttelytouhuun... :D
Aika rankka reissu oli Keski-Suomesta Ouluun ja takaisin melkoisessa helteessä. Mutta toisaalta kiva oli reissu, ja kiva oli nähdä kasvattajaa, Tuiken siskoja Wandaa ja Salsaa, ja Dixie-iskän omistajaa, vaikkei Dixie itse paikalla ollutkaan. Terkut vaan teille kaikille vielä. Sen verran siinä ehdittiin jutskailla, että urosten arvostelut menivät kyllä ihan sivu suun. En edes hahmottanut ROPia, piti käydä se tuloksista netistä katsomassa (Oraysha Joshua Tree).
Tuiken tulos oli JUN EH JUK1, eli hienosti meni. Tällä kertaa siskot jäivät kakkoseksi ja kolmoseksi. Nämä kolme koiraa olivat myös ainoat nartut koko rodussa, eli Tuike olisi saanut VSP:n, jos se olisi yltänyt ERIin. Mutta sitä ei nyt saatu, kun EH ei kuulemma riitä VSP:n saamiseen. Näin valisti minua eräs Rovaniemen tyttö - kiitos vaan infosta, me kun luulimme, että VSP:tä ei junnulle anneta.
Arvostelu oli hyvä kuitenkin, vaikka tuomarina toiminut tanskalainen Gunnar Nymann ei kuulemma pienistä apsoista oikein välitäkään. Tässäpä arvostelu sanasta sanaan:
1 year. Strong bodied bitch. OK shape of head. Nice dark eyes. Good expression. Good underjaw. Enough neck. Quite good forechest, must be stronger in topline. A bit high in the rear. OK croup. Good tail set. Moderate angulation in front and rear. Enough spring of ribs. OK front. Enough bone. Coat is of good quality. Must have more drive and longer steps. OK in front. Little close in rear.
Vaikka Kristiina Ahlbergin arvostelu olikin positiivisempi, aika lailla samoihin asioihin nämä kaksi tuomaria kiinnittivät huomiota niin hyvässä kuin pahassa. Molemmat olivat sitä mieltä, että kyseessä on vahva narttu, jolla on hyvä pää. Nymannin mainintaa hyvästä alaleuasta ihmettelin, koska Tuikella on kuitenkin voimakas alapurenta. Takakorkeuden huomasivat molemmat. Hyvää häntää, luustoa ja turkkia kehuivat molemmat. Ainoa, jota voisin vähän kritisoida tässä Nymannin lausunnossa on tuo vaatimus kovemmasta vauhdista ja pidemmistä askelista. Paksuturkkiset koirat olivat odottaneet arvostelua helteessä parisen tuntia, ja sitten pitäisi hölkätä kehässä iloisen raikkaana vetävin askelin. Hyvä kun suostuivat vielä kävelemään! :D
Sitten vielä muutama tunnelmapala näyttelystä kuvien muodossa.
Mustalla koiralla on helteellä kuuma, niin kuin Salsasta näkyy:
Wandaakin sai hieman houkutella kävelemään:
Kyllä tytöt sitten kävelivätkin, kunhan pääsivät vauhtiin. Ensin Salsa ja sitten Tuike:
Loppu hyvin kaikki hyvin. Poistumme tyylikkäästi paikalta - aidan yli kielletystä paikasta kiiveten. :)
Minuakin kuvattiin Koirafanitukseen, jopa kahteen otteeseen, koska osa kuvista valottui kovan auringonvalon takia pilalle. Näistäkin kuvista ilmeisesti nuo järvenrannassa otetut ovat liian valottuneita, mutta omasta mielestäni näytän niissä hyvin sädehtivältä. Jännityksellä täällä odotellaan, missä numerossa meidän kuvia alkaa ilmestyä. Ja pääseekö jompikumpi meistä jopa julisteeseen!
Minun kesäni on mennyt tähän asti mukavasti, paitsi kaksi päivää, jolloin on ukkostanut. Se on ihan kamalaa. Sauna on ukkosilmalla oma turvapaikkani, ja sielläkin pitää täristä ja huohottaa koko rajuilman ajan. Lääkekaapissa on paniikkitilanteiden varalta minulle rauhoittavia lääkkeitäkin, mutta ukkonen on siitä hankala, kun se tulee niin yllättäen, eikä lääke sitten ukkosen jo alettua ehdi vaikuttaa. Uutena vuotena paukkeeseen on helpompi varautua ja napata niitä lääkkeitä jo etukäteen.
Huomenna on myös yksi epämiellyttävä juttu tiedossa: Pitää käydä eläinlääkärissä. Toinen korvani taitaa olla tulehtunut, koska sitä kutittaa välillä kamalasti ja sieltä tulee ruskeaa eritettä. Kaksi vuotta sitten kesällä minulla oli useampi ulkokorvantulehdus, mutta tämä tulehdus taitaa olla ihan tuolla korvan sisällä.
Koska me ollaan Bellan kanssa niin kauniita, Koirafanitus-lehti halusi meidät malleiksi tuleviin numeroihinsa. Tiistai-iltana käytiin kuvauksissa, ja tuossa tekstin yläpuolella onkin muutama kuva, jotka päätoimittaja Liisa Kukkanen kävi minusta ottamassa, Bellan kuvia ilmestyy tänne blogiin myöhemmin. Harmi, että mami ei koskaan saa meistä näin upeita kuvia. Iso kiitos siis Liisalle!
