keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Fiiliksiä Tuikesta

Rauhallinen riiviö. Siinäpä sanayhdistelmä, joka tällä hetkellä mielestäni kuvaa Tuikea oikein hyvin. Pennuksi se on ihanan rauhallinen ja sosiaalisuudestaan huolimatta myös jollain tapaa itsenäinen (ilmeisesti apsomainen!), mutta välillä iskee kauhea riiviökohtaus, ja silloin Bella saa pitää varansa. Todella hyvin on näiden kahden koiran yhteiselämä alkanut, ja ihan selvästi osaavat jo leikkiäkin yhdessä. Bellan kasvattaja Kirsihän kesällä kertoi, että Bella olisi hoidossa ollessaan kauheasti halunnut leikkiä emonsakin kanssa, mutta Millaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. No nyt on leikkikaveri!

Yöt ovat menneet rauhallisesti, toistaiseksi olen nukkunut patjalla lattialla. Ensi yönä meinasin jättää Tuiken yksin lattialle. Saas nähdä, miten käy. Eilen illalla ulkoiltiin hihnassa, ja se onnistui paikoitellen oikein hyvin. Välillä piti tietysti pysähdellä ärsyttävää pantaa rapsuttelemaan.

Ainoa toistaiseksi havaittu miinuspuoli on, että ruokahalua Tuikella saisi olla enemmän. Maksalaatikko näytti maistuvan hyvin, mutta vaikka kuinka hyvin yritin sekoittaa turvotetun kuivamuonan joukkoon, Tuike onnistui napsimaan ruuasta vain maksalaatikon. Idea kuitenkin olisi syödä myös sitä täysravintoa, koska en usko, että maksalaatikosta nyt ihan kaikkia tarvittavia ainesosasia saa. Toisaalta en myöskään uskalla ihan vapaasti kokeilla mitä tahansa, koska sitten on kohta ripuli, eikä kenelläkään kivaa. Toistaiseksi Tuike on kuitenkin syönyt kohtuullisesti, mutta ruokaa on kyllä tarjottava useampaan kertaan, ensimmäisellä tarjoamisella se syö annoksesta ehkä neljäsosan. Jos kyse olisi pulskasta pennusta, tarjoaisin ruokaa vain kolmesti, mutta nyt yritän saada tuota kirppusta syömään "lakisääteisen" määrän tarjoamalla samaa ruokaa useampaan otteeseen päivän aikana. Tuike on kyllä virkeä ja terveen oloinen pentu, mutta minusta olisi hyvä, jos sillä olisi hitusen enemmän vararavintoa kylkiluiden päällä esim. ripulin varalta. Toivottavasti tämä kikkailu ja tuputtaminen ei johda ihan äärettömän nirsoon koiraan, jota on lopulta syötettävä kädestä... :/

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Syökö Bella vieressä samaan aikaan? Sitä voisi katsos kokeilla. Monesti koirat alkavat matkia toisiaan ja ovat kateellisia ruuasta. Tuiken voi kyllä myös sulkea johonkin huoneeseen hetkeksi ruokakupin kanssa kahdestaan. Silloin ruoka alkaa monesti houkutella.

Sisarusten kanssa Tuike on joutunut kilpailemaan ruuasta, ja nyt kun muita ei ole, niin se voi tosiaan nirsoilla. Kannattaa myös antaa mahdollisimman vähän herkkuja, jotta se söisi juuri muroja silloin kun syö.

Jos oikein huolestuttaa verensokerin lasku, niin silloin tällöin suuhun voi laittaa Nutriplus-geeliä, joka nostaa verensokeria. Ei tietenkään jatkuvaan käyttöön. :)

Onneksi nyt on vasta ensimmäinen viikko uudessa kodissa, joten tämä on vielä totuttelua. Kannattaa kuitenkin punnita Tuike joku päivä, ettei se vain ala laihtua. Muut pennut voivat oikein pulskasti, mutta nekin ovat syöneet huonommin Tuiken lähdön jälkeen. Olen vähentänyt ruokkimiskerrat kolmeen päivässä, kun ne eivät yksinkertaisesti syö neljää kertaa.

-Liisa

tahja kirjoitti...

Jos laitan koirat syömään samaan aikaan, Tuike vain roikkuu Bellan kupilla. :)

En ole varsinaisesti huolissani, koska Tuike on niin virkeä, eikä paino ole laskenut, yli kahden kilon on menty. Mulla loppuu keittiövaa'assa kahteen kiloon asteikko, mutta näyttäisi noin 2100-2150 g. Täytyy kokeilla, miten tarkasti tuo ihmisten digivaaka näyttää noin kevyttä punnitessa. Jos ei muu auta, niin pitänee käydä ostamassa sopivampi vaaka.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Ei sitä vaakaa kannata välttämättä ostaa, jos et muuten tarvi. Kyllä sen huomaa muutenkin, jos se huolestuttavasti laihtuu. Hyvä, että paino on vähän noussut. Nythän se nousu alkaa muutenkin hidastua, kun ikä karttuu. Eiköhän se Tuike siitä vähitellen ala syödä. :)

-Liisa