Tuikeko muka myynnissä?!?!?

Hämmästyin tänään, kun vilkaisin Apulan myytäviä rotukoiria (vissiin liian hiljaista töissä, kun tällaista ehtii tekemään). Siellähän oli myynnissä lhasa apso Tuike! Tarkemmin asiaan perehdyttyäni havaitsin sentään järkytykseltäni, että meidän Tuike se ei ole, vaan 2-vuotias apsonarttu Yarmilan kennelistä. Ilmoitus on jätetty tänään 20.12.2010.

Kun tekstasin miehelleni tästä hullusta yhteensattumasta, hän epäili, että myytävä koira saattaisi sittenkin olla meidän Tuike. Ja että ilmoituksen lähettäjänä olisi toiminut härnäämiseen kyllästynyt Bella. :D :D :D

Tuiken TOP 5

Tuiken TOP 5:n vuoro. Kuva on syksyn metsälenkiltä, kun en ole toistaiseksi pakkasessa tarjennut kuvia ottaa. Sitä paitsi valoisa aika on niin vähissä, että iltaisin ei oikein pääse ulos kuvailemaan. Ja jos pakkasta on -20, ei valokuvaus muutenkaan tule ensimmäisenä mieleen. Ei ainakaan minulla. Asiaan:

Sija 5: Sänky. Tuike on oikea lellivauva. Sen on päästävä nukkumaan emännän ja isännän väliin joka yö. Tältä paikalta se ei hevillä pois lähde. Ainoastaan kesäkuumalla se etsii viileämpää paikkaa lattialta, kun makuuhuoneen lämpötila yöllä lähenee kolmeakymmentä. Hassua, miten päivällä ulkona kylmää sietävä koira muuttuu ihan vilukissaksi yöllä. Ei se sentään peittoa ole toistaiseksi pyytänyt.

Sija 4: Huomionosoitukset. Vaikka Tuike ei ole varsinainen sylikoira - ainakaan samassa määrin kuin Bella - se rakastaa huomiota ja on myös mustasukkainen Bellan saamasta huomiosta. Työkaverini sanoo, että Tuike etsii aina paikkansa auringosta. Jos joku silittää Bellaa, se tunkee itsensä silittäjän ja Bellan väliin. Olen myös tullut siihen tulokseen, että turkinhoidosta se nauttii ilmeisesti siksi, kun sitä aina kehutaan ja ylistetään kauniiksi ja ihastellaan, kun turkki on aivan tiptop.

Sija 3: Bellan ärsyttäminen. Tämän lajin Tuike totisesti osaa. Pitää tietysti muistaa, että Tuike on vielä nuori, joten tämä ominaisuus toivottavasti iän mukana hieman laimenee. Lukemattomat ovat ne kerrat, kun Tuike on saanut Bellan innostumaan leikkiin urisemalla ja vinkumalla vaativasti sen korvan juuressa, kiskomalla sitä korvista ja tassuista tai varastamalla Bellan pehmolelun suoraan sen suusta. Muutamia kertoja Tuike on myös saanut Bellan hermostumaan niin, että rähinä on noussut sille tasolle, että minun on pitänyt viheltää peli poikki. Toisaalta Bella kyllä osaa maksaa samalla mitalla takaisin, mutta se harrastaa tätä takaisinmaksua ärsyttämällä ja hyökkäilemällä Tuiken kimppuun ulkona, kun ne ovat molemmat vapaana.

Sija 2: Langat. Tuike rakastaa lankoja yhtä paljon kuin minäkin. Harmi vaan, ettei se vieläkään osaa neuloa. Ainoa mitä se keksii, on lankakerien loputon repiminen. Voi sitä onnea, kun mami lähtee töihin ja unohtaa lankakerän sohvalle täysin vartioimatta! Pitäisiköhän Tuikelle antaa joululahjaksi yksi niistä myyjäisiin tekemistäni ja myymättä jääneistä lankatontuista? Toisaalta tuollainen sallittu repiminen saattaisi vain kannustaa sitä jatkossa kajoamaan lankakeriin entistä herkemmin.

Sija 1: Metsälenkki vapaana juosten. Kuten jo Bellan kohdalla totesin, tämän täytyy olla hauskinta kaikkien koirien mielestä. Kahden karvapallon juoksukilpailuja seuratessa ei voi itsekään koskaan olla huonolla tuulella. Olisipa oma elämäkin yhtä hauskaa ja yksinkertaista!

Bellan TOP 5

Tulipa mieleeni tehdä bloggaus koirieni TOP 5 -tekemisistä. Listan ykkönen on molemmilla koirilla sama, ja ikään kuin itsestäänselvyys, mutta ykkösen jälkeen koirissani on kyllä eroa. Tässä ensin Bellan lista. Tuike seuraa perässä, kunhan saan aikaiseksi.

Sija 5: Sylissä kököttäminen. En tiedä ketään muuta koiraa, joka jaksaisi istua/nukkua sylissä niin kauan kuin Bella. Äärimmäisen harvoin Bella itse haluaa lähteä sylistä pois, yleensä sen joutuu jossain vaiheessa siitä itse nostamaan pois, jos ei jaksa tuntikausia istua paikallaan.

Sija 4: Pehmolelut. Pehmoleluilla Bella leikkii yksin tai vetoleikkejä Tuiken tai ihmisten kanssa. Niiden perässä on kiva juosta ja niitä on kiva kantaa mukana yläkerrasta alakertaan ja taas takaisin. Bella hakee usein pehmolelun suuhun, kun minä tulen kotiin ja se tulee minua vastaan. Pehmolelua voi myös imeä lutkuttaa (joku pentuajan takauma vissiin). Tennispallo laskettakoon tässä yhteydessä myös pehmoleluksi. ;) Välillä aina nauramme, että Tuike on Bellan paras kaveri heti viiden lempparipehmolelun jälkeen.

Sija 3: Syöminen. Bellan ruokahalu on yleensä kohdallaan. Se syö reippaasti ja melkein mitä vaan, erikoisuutena on raaka porkkana josta se tykkää tosi paljon. Pelkkä allergiaruoka meinasi loppuaikana vähän tökkiä, mutta nyt sekin menee, kun siihen on yksi ruoka-aine kerrallaan lisätty uusia makuja rinnalle. Syömisen nostaminen topviitoseen on varmaan kummallista, mutta vasta Tuiken muutettua meille olen ymmärtänyt, että kaikille tuo syöminen ei välttämättä ole elämän suurin nautinto...

Sija 2: Nuoleminen. Bellan tapa osoittaa kiintymystä on nuolla ihmisiä. Sille kelpaa mikä kohta ihosta tahansa, vaikka mielellään se pyrkii nuolemaan naamaa ja käsiä. Saunan jälkeen se nuolee märkää ihoa jaloista ja mistä vaan ylettyy (kiipeää sohvalle tai sängylle perässä). Jos ihoa ei ole tarjolla, myös hiuksia ja tarvittaessa jopa nahkasohvaa voi nuolla.

Sija 1: Metsälenkki vapaana juosten. Eikö tämä ole jokaisen koiran lempparijuttu? Onneksi vieressä on metsiköitä eivätkä koirani ole karkailevaa sorttia. Näin talvella bonuksena tulee lähilammen jää, joka suurentaa lähireviiriä entisestään.

Allergiaraportti

Näin väsynyt oli tunnelma, kun tultiin illalla jäältä juoksemasta. Kyllä! Meidän lähilammen jää kestää jo kävelemistä. Ihan uusi ulottuvuus, kun pääsee järven päälle kävelemään, eikä luntakaan ole liikaa, että pitäisi kahlata polvia myöten.

Toisaalta tuosta kuvasta huomaa myös vähän Bellan harventunutta turkkia, vaaleanpunaista nahkaa paistaa suupielistä ja silmien ympäriltä karvan alta. Siitäpä oiva aasinsilta allergia-asioihin.

Kahdeksan viikkoa mustakitaturska-tapiokadieettiä takana. Kahdeksan viikkoa vähemmän kutinaa. Ihan täysin kutina ei noiden kahdeksan viikon aikana loppunut, mutta väheni kyllä dramaattisesti. Oma päätelmäni: Bella on allerginen jollekin/joillekin ruoka-aineille, mutta todennäköisesti sen lisäksi myös jollekin muulle määrittelemättömälle aineelle.

Totta puhuen olen jo viime viikosta lähtien lisännyt Bellan ruokaan lohta, sillä sen ruokahalu pelkällä allergianappulalla hiipui hiipumistaan ja se on selvästi laihtunut näiden viikkojen aikana. Oli suorastaan liikuttavaa nähdä sen into syödä noita samaisia allergianappuloita, kun niitä oli höystetty raa'alla lohimössöllä. Viime viikolla kolmena päivänä annoin myös naudannahkaluita, mutta niistä kutina alkoi välittömästi uudelleen. Jätin nahkaluut pois, mutta jatkoin lohen syöttämistä. Ei ole kutissut nyt enää tällä viikolla.

Seuraavaksi kokeilen kalkkunaa. Jemmassa on myös hirvennahasta tehtyjä puruluita. Pitäisi nyt vaan malttaa kokeilla yhtä kerrallaan, että sitten varmemmin tietää, mitkä ruoka-aineet Bellalle käyvät ja mitkä eivät. Naudanlihaakin varmaan vielä jossain vaiheessa tarjoan, mutta en nyt ensimmäisten joukossa, koska nuo puruluut aiheuttivat kutinaa. Elämme toivossa, että pikkuhiljaa turkkikin alkaisi taas vahvistua. :)

Lilleri Lalleri

• Lilleri Lalleri portaissa makasi.
• Lilleri Lalleri portaista putosi.
• Ei sitä ole koko Suomen maassa,
• joka Lilleri Lallerin parantaa.

Ei sentään ihan noin huonosti käynyt kuin lorussa, mutta Tuike kyllä putosi portaista pari iltaa sitten. Kuvassa näkyy, kuinka koirat usein makailevat portaissa osaamatta päättää, olisivatko ylä- vai alakerrassa. Mielestäni tuo on kyllä äärimmäisen huono lepopaikka, mutta koirat tuntuvat viihtyvän.

Muutama ilta sitten olin jo nukkumassa ja Tuike oli päättänyt jäädä nukkumaan yläkerran tasanteelle aivan portaiden viereen, paikkaan jossa se usein iltaisin ottaa ensimmäiset unet odottaen, että isäntäkin tulee viimeisenä nukkumaan. (Sen jälkeen se yleensä siirtyy makuuhuoneen puolelle.) Sitten se ilmeisesti unissaan kääntyi jotenkin niin, että se putosi portaisiin ja kieri muutaman portaan alas. Heräsin kolinaan, mutta en oikein tiennyt, mitä oli tapahtunut. Mieskin jäi alakerrassa ihmettelemään kuulunutta kolinaa. Sitten Tuike kuulemma tuli omin jaloin aivan pöllämystyneenä alakertaan tajuamatta ilmeisesti itsekään, mitä juuri oli tapahtunut. Ei siihen kai sattunut, koska minkäänlaista vinkunaa tai valitusta ei kuulunut, oli vain hölmistynyt koira. Mies kantoi sen yläkertaan minun kainalooni ja siihen se sitten tyytyväisenä jäi jatkamaan keskeytynyttä untaan. 

Tuhti tyttö?!?!?

Jyväskylän näyttelyssä käytiin, kehäkuvat ovat valitettavasti vähän huonoja. Pistetäänpäs ensin arvostelu ja sitten perään omat kommentit:

"Hieman tuhdissa kunnossa esitetty nuori narttu, jolla ylälinja painuu liikkeessä. Hyvät mittasuhteet, hyvä pigmentti, hieman pitkä ja kapea alaleuka, hyvä karvapeite ja runko. Tänään hieman laiska liikkeessä. Liikkeessä hieman etumatala, liikkuu kuitenkin melko hyvin halutessaan." Tulos: JUN EH, JUK3. Tuomari: Pirjo Aaltonen.

Että tuhti tyttö?!?! Ilmeisesti kyse oli kuitenkin Tuikesta eikä minusta? Vai emäntääkö tässä arvosteltiin? Tuikellahan on ollut tuota syömishaluttomuutta ja olen harrastanut kädestä syöttämistä aina siinä vaiheessa kun sille tulee tyhjän mahan oksenteluvaihe. Olen kyllä huomannut, että enää se ei ole anorektisen laiha, mutta ei siitä kyllä mielestäni tuhtia saa vielä tekemälläkään, kun jokainen kylkiluu ja selkänikama tuntuu sormien alla ihan selvästi. Jos selkä on vähän notkolla, niin ei se kyllä ylipainosta johdu. Mutta asia selvä, vähennetään kädestä ruokkimista... ;)

Hieman pitkä ja kapea alaleuka ei tullut yllätyksenä, mutta jos tämä oli se tuomari, jonka ei pitänyt purennasta kovin suuresti välittää, niin ehkä tämä Tuiken purenta sitten oikeasti on aika huono. :/

Ja sitten tuo liikkuminen. Voi kökkö! Tällä kertaa Tuike liikkui todellakin huonoiten ikinä. Aamusta tyhjässä kehässä kokeiltiin, ja Tuike liikkui kehässä kohtuunätisti. Ei vauhdilla, mutta kuitenkin eteenpäin jarruttelematta. Mutta kun tuli meidän vuoromme astua kehään, niin neiti päätti tehdä neliraajajarrutuksen ja tuppasi pyllyä maahan. Aivan samanlainen stoppi kun ulkona, kun sille pistää kokohaalarin päälle. Ei sitten mihinkään. Vetää piti perässä ja sitten tuntui, että kohta tulee yrjö, kun oikein kiskoo. Koiralta siis, ei minulta. Tuomarista poispäin Tuike vielä jotenkuten käveli - hitaasti ja perässäroikottaen - mutta tuomariin päin ei millään. Ei sitten kirveelläkään. Tämä olisi pitänyt oikeasti saada videolle ja lähettää hauskoihin kotivideoihin! (Vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että ei me sattuneesta syystä jääty kovin pitkäksi aikaa enää tämän esiintymisen jälkeen kehän laidalle hengailemaan...)

Loppujen lopuksi en voi olla kuin yllättynyt siitä, että saatiin jopa EH. Kehän kaksi muuta junnunarttua porhalsivat luonnollisesti Tuiken ohi, joten kehän viimeiseksi jäätiin. Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että eläinten kanssa pitää varautua yllätyksiin. :)

Tonttuilua

Kuvissa askarteluillan tonttuilua, suurentuvat klikkaamalla. Kutsuimme toisen äidin kanssa kuopuksen luokat vanhemmat askarteluiltaan. Tulos: askartelimme pari iltaa kahdestaan. No, ainakin seura oli hyvää! :)

Yläkuvissa heinäseipäistä yhteistyönä askarreltu tonttuarmeija. Kasvojen maalauksen jätin suosiolla toiselle osapuolelle, joka on ennenkin koskenut öljyväreihin. Meikäläisen maalaustaidoilla noista olisi saattanut tulla Halloween-hirviöitä. Itse keskityin tonttujen vaatetukseen.

Alakuvassa lankatonttuja helminenineen ja huopalakkeineen, joita ehdin tehdä heinäseivästonttujen lomassa. Yksinkertainen ja nopea idea, ja tuloksena aika hauskoja veikkoja.