Uskalsin vihdoin vielä Bellankin pitkästä aikaa mätsäriin. Jä täytyy sanoa, että neiti yllätti minut täysin reippaudellaan. Vaikka kuvasta näkyy, että pöydällä vähän pelotti (yrittää täysillä nojata minuun), niin hampaat näytettiin hienosti.
Seisotukset ja kävely onnistuivat upeasti. Bella on niin miellyttämisenhaluinen, että näköjään se sitten tekee tällaistakin, kun huomaa, että mami on tyytyväinen. Kaikkein mukavinta oli kuitenkin se, miten iloisesti ja keskittyneesti se kehässä oli. Pöytää lukuunottamatta tämä ei voinut olla sen mielestä epämiellyttävää. Tuloksena oli muuten punainen nauha, vaikka jouduimme kehässä toista cotonia vastaan kisailemaan. Punaisten kehässä ei sitten enää tullut jatkomenestystä. Perun kuitenkin puheeni siitä, ettei Bella voi viedä mihinkään näyttelyihin sen arkuuden vuoksi.
Toinen hauska juttu oli sitten se, kuinka Tuikekin pääsi mätsäriin, vaikka itse esitin Bellan. Arvelin, että kahden koiran esittäminen kävisi mahdottomaksi viimeistään siinä vaiheessa, jos ne olisivat samassa jatkokehässä, mutta halusin kuitenkin Tuikellekin harjoitusta. Sunnuntaina 5.9. meillä on nimittäin se kauan odotettu Tampereen näyttely. Petsien Jyväskylän keskusteluissa tuli sitten asiasta puhetta, ja löysin sieltä Jasminin, joka suostui esittämään Tuiken. Jasminilla on itsellään kaksi ajokoiraa, joten hyppäys pieneen kehään Tuiken kaltaisen karvaturrin kanssa oli aikamoinen. Alla muutamia kuvia Jasminin ja Tuiken hienosta yhteistyöstä. Tuomari muuten kehui Tuikea sanalla "uljas".
Alla käydään keskustelua, pitääkö koiran hihnan olla esittäjän niskan takana. Tuomarin mielestä piti, minun mielestäni sen ei tarvitse olla siellä, kunhan se ei roiku siinä koiran selän päällä. Tuiken ilmekin on sellainen, että mitä sinä mies oikein horiset! :)
Vauhdikasta menoa. Huomaa, miten hiukset ja turkki hulmuavat samaan tyyliin, oli aika tuulinen ja kylmä ilta. Mun pitäis lyhyttukkaisena varmaan ottaa esitettäväkseni Jasminin ajokoirat, ja Jasmin voisi jatkaa Tuiken kanssa. :D
Tyylikäs seisotus. Tuloksena vihreä (= sininen) nauha, ei sijoitusta vihreiden kehässä. Mutta hieno kokemus Tuikelle, joka suostui mukisematta yhteistyöhön. Ja varmaan Jasmin sai myöskin hauskan uuden kokemuksen pikkukoiran esittämisestä. Kiitokset yhteistyöstä.
3 kommenttia:
Onnea Bellalle hienosta saavutuksesta! Siitä se lähtee! Ennen kuin huomaatkaan, Bellasta on tullut kehien tähti... :) Pitäisi varmaan käydä meidänkin hirmujen kanssa joskus mätsäreissä, ja Kipinän ehkä uskaltaisin joskus viedä ihan virallisiinkin missikisoihin.
Hei,
olen tainut kerran aiemmin kommentoida blogiisi, nyt tulee toisen kerran koska minullakin on arka coton kotona.
Meidän Bondi uros, ikää 3 ja puoli vuotta. Arkuus johtuu siitä kun sai isolta koiralta pahasti selkäänsä 8 kuukauden iässä. Olin jo antanut kokonaan periksi että emme näyttelyihin enää koskaan pääse. Mutta niin vain olimme Tampereen ryhmiksessä sunnuntaina. Kovaa työtä tämä on vaatinut. Koira oli vielä alkukesästä paikallisella koirakentällämme läähättävä ja tärisevä uros. Sunnuntaina ryhmiksessä uros Isolla U:lla. Oli nimittäin niin miestä että useista näyttelykoulukäynneistä huolimatta ja niissä todella hienosti esiintyneenä, päättikin sitten juoksun sijaan harrastaa pupun loikintaa. Mutta mikä hienointa, haisteli muita koiria, antoi tuomarin koskea ja katsoa hampaat ihan rennolla fiiliksellä. Minä taisin sitten loppujen lopuksi jännittää enemmän. Ja tuloksena oli Eri AvoK4 ja mikä arvostelu ei mitään moitteita paitsi siitä loikkimisesta. Tuomari vielä erikseen tuli sanomaan että sijoitus olisi ollut korkeampi. Juoksua kyllä haittasi myös 15-20 senttiä pitkä ruohikko, mikä näkyi myös muiden koirien esiintymisessä.
Eli näyttelykipinä iski ja seuraavana Seinäjoki. Bellalle tsemppiä ja ei muutakuin kehiin vain mukaan:D
Terkuin Minna Kokkolasta
Kiva selviytymistarina, Minna!
Joo, Tampereella se ruohikko tosiaan haittasi kulkemista. Meilläkin oli Tuike siellä, ja aika pomppimista oli lyhytjalkaisen koiran meno. Onneksi nurmi oli kaikille samanlainen.
Lähetä kommentti