lauantai 2. tammikuuta 2010

Neiti puolivuotias


Tuossa kuvassa poseeraan minä, puolivuotias Tuike. Vaikka mami kyllä vähän muokkasi tuota kuvaa "taiteellisemmaksi". Kyllä minä tiedän, miksi muokkasi. Tietysti siksi, kun se alkuperäinenkin oli jo vähän heilahtanut ja epätarkka, niin sitten se raukka keksi, että muokkaamalla sitä se alkuperäinen epäonnistuminen muka häviää tuohon taiteelliseen vaikutelmaan. Niin varmaan.

Olen siis tänään puolivuotias, aika iso tyttö jo. Painoa oli viimeksi eläinlääkärissä käydessä muutama viikko sitten 5,3 kg. Aika laihahan minä olen, kun olen aika huono syömään. Aina pitäisi olla vaan maksamakkaraa tai ainakin nakkia. Ja jos ei ole, niin sitten paastoan kunnes tulee kunnon nälkä. Ja tuossa paastoamisessa on se ongelma, että sitten alkaa oksettaa, kun masu menee tyhjäksi. Mamille tulee kuulemma harmaita hiuksia minun syömisistäni. Minä olen sitä mieltä, että lisää maksamakkaraa kehiin, niin kaikki on hyvin! Lääkekuurin jälkeen maha on kyllä ollut paljon parempi, mutta kyllähän minä sitä Antepsin-litkua joudun vielä juomaan ja ruokaa ollaan tuputtamassa joka käänteessä.

Sisäsiistiksi olen oppinut hienosti, vaikkakin on meillä vielä varuilta se yksi patja sisävessana, jos arkipäivinä ihmispalvelijoiden ollessa töissä ja koulussa tulee hätä. Ei sitäkään joka päivä tarvita. Melko aikaisin aamulla herätän mamin viemään minut aamupissalle edelleen, mutta mielestäni se saa olla tyytyväinen, etten mieluummin pissaa makuuhuoneeseen.

Koirakouluakin olen käynyt ja oppinut istumaan, makaamaan, ottamaan katsekontaktia ja tulemaan sivulle. Ja luoksetulo onnistuu hienosti siellä koulussa, mutta kotona irti ollessa tai takapihalta en oikein malttaisi tulla kun kutsutaan. On välillä vähän muita juttuja, kivoja tuoksuja ja sen sellaisia.

Portaikossa minulla on nyt vapaa kulku, ylös menen tosi sujuvasti, mutta alaspäin en oikein uskalla tulla. Olenkin keksinyt, että kun yläkerrassa muutaman kerran surkeasti ulvahtaa, niin aina joku tulee tarjoamaan kyydin. Mami vaan nauraa, että taas siellä yläkerrassa Tuike tilaa taksia. Sohvalle ja sänkyyn olen onnistunut muutaman kerran innostuksissani hyppäämään, mutta ei siitä vielä ole tapaa tullut, vähän puolivahingossa olen onnistunut. Mihinkähän mami siirtää neuleensa ja lankakeränsä sitten, kun tosiaan alan hypellä sohvalle ja ne neuleet lojuvat siinä? Olen salamannopea levittämään ja sotkemaan lankakerän yltympäriinsä! Vielä en ole oppinut, miten se sitten keritään takaisin kerälle, vaan mami joutuu ne aina kerimään, välillä olen kuulemma ihan umpisolmujakin saanut aikaan.

Kaiken kaikkiaan olen ymmärtänyt olevani erittäin suloinen, kaunis, rakastettava ja vähän omapäinenkin. Niin, ja sitten piti vielä lisätä, että onnea myös siskoille ja veljellekin, jos hänen perheensä tänne blogiin joskus eksyy. :)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut Tuikelle Sissi-äidiltä ja siskoilta! Kovin kuulostaa samanlaiselta Tuiken elämä kuin siskojenkin. Pieninkin on oppinut juuri menemään portaat ja tulee jopa alaskin itse. Sohvalle pikku-Salsa voi hypätä Wanda-siskon mukana joskus vahingossa.

Täällä pohjoisessa on ollut kiireitä, joten ei olla ehditty nettiin kuulumisia lukemaan. Meidän cotonilla on ollut ongelmia terveyden kanssa. Sille tuli takaraajahalvaus viime viikonloppuna ja maanantaina se lennätettiin Helsinkiin leikkaukseen. Eilen se kotiutui ja voi nyt olosuhteisiin nähden hyvin. Kävelemään sen täytyy opetella tosin uudelleen, mikä vie kuukausia.

Meille sanottiin, että tällainen vaiva on yleinen cotoneilla. Elviksen diagnoosi siis oli välilevytyrä, joka aiheutti takaraajahalvauksen. Vaihtoehtoina oli lähettää koira Helsinkiin eläinsairaalaan tai nukuttaa se ikuiseen uneen. Koska Elvis on meille todella rakas ja vasta nelivuotias, päätimme ryhtyä tähän vaativaan selviytymisprojektiin.

Tällaisia koirakuulumisia siis täällä. Pennut ovat olleet vähän vähemmällä huomiolla viime päivät, mutta kyllä tämä tästä tasoittuu. :)

Hyvää vuotta 2010 koko perheelle!

-Liisa

tahja kirjoitti...

Oijoi, paranemisia Elvikselle. Olipas kurja juttu tuollainen halvaus, en ole aiemmin kuullutkaan, että cotoneilla on tuollaiseen taipumusta. :(

Tuikella on huomenna hammaslääkäri. Suussa on niin kamalasti hampaita, että on aika ottaa ylimääräiset pentuhampaat pois. Eivät näytä itsestään oikein irtoavan.