Bellan ruskapaita ja neuleohje siihen

Vuoden 2009 ensimmäinen neule on valmistunut. Villapaita Bellalle, kuinkas muuten. Laskin, että nyt niitä on yhdeksän, mutta ainakin 2-3 on niin huonoa, että ei niitä tule pidettyä. Ne olivat niitä harjoituskappaleita viime keväältä.

Tämä uusi paita on neulottu jälleen Austermann Step -langasta, ja ajattelin liittää tähän mukaan neuleohjeen. Koko on sopiva kohtuullisen kokoiselle coton-tytölle, ja muillekin pikkukoirille, joiden rinnanympärys on n. 44-45 cm. Poikakoiralla sopivuutta ei ole testattu, että onko resori liian pitkä, jotta siihen tulisi helposti pissaa.

Tarvikkeet: Puikot nro 3, sukkapuikot nro 3, yksi kerä Austermann Step -lankaa.
Langantiheys sileällä neuleella 26 s. (Ei haittaa, vaikka olisi HIVENEN löysempi, tällä tiheydellä neuleesta tulee aika napakka.)

Luo 124 s ja neulo 2 o 2 n joustinneuletta 12 cm. Neulo sen jälkeen sileää neuletta 5 cm. Kun neuleen pituus on 17 cm, neulo oikean puolen kerroksella 14 o, päättele 14 s, neulo 68 o, päättele 14 s ja neulo loput 14 s oikein. Luo seuraavalla kerroksella uudet 14 s edellisellä kerroksella pääteltyjen tilalle molempien aukkojen kohdalla.

Jatka sileää neuletta, mutta kavenna jokaisella oikealla kerroksella 1 s 14 silmukan päässä reunasta (hihanreiän kohdalla). Kun neuleen pituus on 22 cm (tai sileää neuletta on 5 cm hihanaukkojen jälkeen), aloita 1 o 1 n joustinneule. Kavenna jokaisen kerroksen alussa 1 s. Kun joustinneuleen pituus on 5 cm, päätä kaikki silmukat kerralla.

Ompele vatsasauma. Poimi kolmelle sukkapuikolle (koko 3) hihanaukosta 32 silmukkaa ja neulo 5 cm sileää neuletta. Sileän neuleen jälkeen neulo vielä 2 cm 1 o 1 n joustinneuletta. Päättele hiha. Tee toinen hiha samoin. Päättele langanpäät.

Eipä sitten muuta kuin ulkoilemaan! Villapaita suojaa kylmältä, lumipaakuilta ja kuralta.

Turkinhoidosta (Mamille ja Miisalle)

Edelliseen postaukseen tulleen kysymyksen innoittamana ajattelin kirjoittaa vähän turkinhoidosta, ja miten itse sitä toteutan.

Ilmeisesti tuo vähän alle vuoden ikään osuva "takkukausi" on ihan yhtä hankala niin cotoneille kuin bichoneillekin. Meillehän Bella tuli vasta 1 v 8 kk ikäisenä, joten sitä varsinaista takkukautta se ei ole meillä ollut. Mutta Bellan turkki oli meille tullessa kohtuullisen lyhyt, joten aluksi sekin takkuuntui aika lailla, ja harjasin sitä alkuun aivan päivittäin, välillä jopa parikin kertaa päivässä.

Mitä pidemmäksi turkki on kasvanut, sen vähemmän se takkuuntuu. Kummallista, mutta totta. Bichoneilla varmaan kiharuus vielä edistää takkuuntumista?

Kohtuullisen usein tapahtuva turkin peseminen ja hoitoaineella hoitaminen näyttävät myös estävän takkuja. Omat aineeni ostan aina eläinkaupasta, ja ne on suunniteltu juuri pitkälle ja valkoiselle turkille. Pesun jälkeen pienehköt takut selviävät kuin itsestään.

Isoihin takkuihin ei sitten kyllä hoitoainekaan enää auta. Jos on päässyt syntymään huopaantunut paakku, sen eliminoimiseksi käytän kolmea keinoa: a) hellävarainen repiminen, b) ompelukoneen mukana tulleen ratkojan käyttäminen, sen avulla pääsee takun juureen katkomaan karvoja, tai c) sakset, joilla leikkaan n. puolet huopapaakusta pois. Se loppu siitä yleensä aukeaa kammalla, ja samalla olen välttänyt leikkaamasta koiran nahkaa, kun sakset eivät olleet ihan takun juuressa. Tuon ratkojan kanssakin on syytä olla varovainen, ettei pistä koiraa sillä terävällä kärjellä.

Ja viimeinen vinkkini on se, että käytän aina teräskampaa, pehmeämmällä harjalla on se huono ominaisuus, että se antaa takun kohdalla "periksi" ja helposti luulee, ettei koirassa takkuja olekaan. Kunnes sitten jonain päivänä jostain kohtaa turkkia kimppuun hyppää kammottava huopapaakku.

Uuden vuoden raportti

Hyvää uutta vuotta 2009!

Hengissä ollaan, jopa Bella. Kokemukset rauhoittavien käytöstä olivat kohtuullisen positiiviset, tosin ensi vuonna niiden antaminen pitää aloittaa joko a) tuntia aikaisemmin tai b) tyhjään tai ainakin tyhjempään mahaan. Eilen annoin ekat tabletit klo 17 heti ruuan perään, ja seuraavat klo 18 ohjeen mukaan, ja tuntui, että vasta puoli kahdeksan maissa ne alkoivat kunnolla vaikuttaa. Ainakin tuo tunti 18-19 oli ihan täyttä läähätystä ja tärinää. Yhden tehostustabletin annoin sitten vielä klo 23 tyhjään mahaan, ja se näytti hyvin tehoavan ja jatkavan lyhytaikaisen lääkkeen vaikutusta vielä sinne puolen yön kunnon rytinään, vaikka ohjeen mukaan olisi silloinkin pitänyt antaa vielä kaksi.

Pelkäsin, että koiralta menee ihan taju noista lääkkeistä, mutta ei niin onneksi käynyt. Aluksi tosiaan tuntui, etteivät tehoa ollenkaan, mutta sitten kun vaikutus alkoi, Bella muuttui rentoutuneeksi ja vähän uneliaaksi. Mutta ei kuitenkaan niin rennoksi, että olisi esim. jäänyt paikoilleen makaamaan, kun minä vaihdoin huonetta. Kyllä mamin perässä piti silti tulla. Portaiden kulkeminen näytti vähän epävarmalta, joten ne sitten varmuuden vuoksi kannoin Bellan ylös. Lähinnä pelkäsin, että lyö polvensa portaisiin ylöspäin mennessään, kun ei voima riitä ponnistukseen.

Lenkitykset hoidin niin, että illalla puoli kuuden maissa käytiin ihan pienellä pissalenkillä, ja sitten aamuyöstä klo viisi. Sen jälkeen nukuttiin onnellisesti kymmeneen ja päästiin vähän ennen yhtätoista liikenteeseen kirpeään pakkassäähän ja auringonpaisteeseen.

Eläinlääkärissä

Käytiin tänään eläinlääkärin juttusilla. Uusi vuosi lähenee, ja paukkuarka koira vauhkoilee jo muutamaa ulkona ammuttua rakettia. Kävimme siis hakemassa rauhoittavia lääkkeitä Bellalle aattoiltaa varten. :/

Samalla kun siellä olimme, eläinlääkäri teki perusterveystarkastuksen ja kyseli Bellan juoksuajasta. Kun kerroin, että edellinen oli huhti-toukokuun vaihteessa (siis 8 kk sitten!), eläinlääkäri suositteli steriloimaan Bellan. Syy: Jos juoksuajan väli on noinkin pitkä (nyt näyttäisi juoksu olevan tulossa hetkenä minä hyvänsä), kohtutulehduksen riski kasvaa kerta kerralta. Ja kohtutulehdus voi kuulemma olla hyvinkin oireeton, pahimmillaan koira oksentelee muutaman kerran ja sitten kuolee äkillisesti. No, normaalisti sentään tulee jotain eritettä ja kuumeilua, mutta pahimmillaan petollinen tauti siis. Paras aika sterilisaatiolle on kahden juoksun puolivälissä, eli siis joskus ensi keväänä siis. Täytynee ottaa vakavaan harkintaan. Ja toisaalta, pääsisihän siinä siitä tiputtelujen vaivasta, vaikka en minä sitä niin kovana vaivana kokenut noin pienellä koiralla viime kerrallakaan.

Ai niin, kuvassa on Bellan uusi heppa. Lapsena sai aina jonkun kivan lelun, kun lääkärissä käynti sujui mallikkaasti. Bellakin on siis uuden lelunsa ansainnut! :D

Vielä jälkimuokkausta:
Eläinlääkärissä muuten näimme pienen valkoisen lähes karvattoman, vähän terrierin näköisen koirapojun. Kun kysyin koiran rotua, omistaja sanoi sen olevan coton!!! Pentukarva oli mennyt kamalaan takkuun ja huopaantunut, niin poika oli käynyt trimmaajalla, ja karva oli todellakin n. puolen sentin mittaista! En olisi ikipäivänä tunnistanut cotoniksi.

Sukkia sukkia...

Joulupukin säkistä löytyi jokaiselle perheenjäsenelle lämpöiset villasukat. Joulupukin muori ei niitä ollut ehtinut neuloa, vaan kyllä neuloin ne ihan itse. Keskellä aikuisten sukat Nalle colorista ja laidoilla lasten sukat (jotka nekin alkavat olla aika isoja meillä) seiskaveikka raidasta ja mukana myös tavallista lilaa seiskaveikkaa ilman raitoja.

No, itse asiassa miehen kummitädiltä saatiin vielä neljä paria lisää sukkia, joten ei tänä(kään) talvena jalkoja palele. :)

Hyvää joulua!

Bella perheineen toivottaa kaikille "oikeille" ja nettitutuille ja tuntemattomillekin oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Bella and her family members wish you all very merry and peaceful Christmas!

Bellan uusi villis

Joulukuu on jo pitkällä, enkä ole saanut aikaiseksi yhden yhtä blogimerkintää. On siis jo aikakin.

Väsäsin tuossa Bellalle taas uuden villapaidan. Neitihän siis tarvitsee ehdottomasti villapaidan joka väriä. Tämä on tehty Austermann Step Duett -langasta, jossa on mukana aloe veraa ja jojobaöljyä... Saas nähdä, onko niillä terveyttä edistävä vaikutus koiran suhteen. ;) Lanka on tyyristä, yli 10 e / 100 g, mutta on kyllä mukava tehdä kirjoneuletta vaihtamatta lankaa, eli nuo kuviot tulevat neuleeseen ihan itsestään langan värin vaihtumisen mukana.

Nämä kuviolangathan on yleisesti tarkoitettu sukkalangoiksi, joten kuviot menevät usein liian kapeiksi, kun niistä tekee jotain suurempaa. Tässä Austermannin langassa oli kuitenkin muutama vaihtoehto, joissa sukkien raidat olivat aika leveitä, joten tuollaisen pikkukoiran paitaan niistä tuli oikein sopivat.

Bellan ilme kuvassa on ehkä hieman kärsivä, ja syystäkin. Meillä on lämpöremontin takia sisälämpotila +26 astetta, ja toinen joutuu poseeraamaan villapaidassa! Eläinsuojelijoille tiedoksi: villapaita poistettiin koiran päältä heti kuvaussession jälkeen.