Näin rauhallisissa tunnelmissa meillä on vietetty tämä ilta. Tuiken silmä leikattiin tänään onnistuneesti. Esiin luiskahtanut kyynelrauhanen ommeltiin paikalleen ja vähän jotain väärään asentoon kääntynyttä rustoa poistettiin. Ompeleminen on hellävaraisempi toimenpide, jossa kyynelrauhasen ei pitäisi vioittua, joten kuivasilmäisyyttä toivottavasti ei tämän jälkeen tule. Haittapuolena on se, että cherry eye voi uusiutua, jos ompelu ei riitä palauttamaan kyynelrauhasta omalle paikalleen. Hintaa pikkuoperaatiolle tuli n. 250 e, mutta onneksi vakuutus korvaa siitä suurimman osan.
Lääkärin mukaan leikkaus voidaan tarvittaessa vielä uusia ompelemalla, mutta sitten viimeisenä vaihtoehtona on koko luomen leikkaaminen pois, mikä sitten ilmeisesti tarkoittaa kyynelrauhasen menetystä samassa rytäkässä. Toivottavasti siihen ei tarvitse mennä. Tällä hetkellä silmä näyttää tosi hyvältä, ei ole juurikaan turvotusta eikä se punoitakaan pahasti. Odotin jotenkin hurjempaa ilmestystä. En kuitenkaan viitsi nyt salamalla ottaa suoraan silmästä kuvaa.
Tuike on ollut herättyään ihan hyvävointinen ja söi kerrankin todella ison annoksen ruokaa. Onneksi klinikalta löytyi päähän sopivan pieni lampunvarjostin, joka ei elämää ihan kamalasti haittaa. Tötteröä pitäisi pitää päässä kokonaista kymmenen päivää!
Koirakoulun kaksi viimeistä kertaa jäävät nyt sairausloman takia väliin. Halutessamme me voidaan Tuiken kanssa lähteä sinne vielä jollekin toiselle vastaavalle kurssille kahdeksi viimeiseksi kerraksi korvaamaan nämä menetetyt kerrat. Katsotaan nyt, saako aikaiseksi. Voi olla, että tatsi tässä sen verran häviää, että ei tule välttämättä enää lähdettyä kahdeksi irralliseksi kerraksi. Koirakoulusta voisikin vielä erikseen raportoida toisessa postauksessa.
7 kommenttia:
Hienoa, että leikkaus sujui noin hyvin. Toivottavasti vaiva ei enää tule takaisin.
Myös meidän neideillä on nyt ensimmäisten juoksujen jälkeen ollut huonoa ruokahalua. Murot eivät meinaa millään maistua. Olen laittanut pikkuneidit eri huoneisiin yksin syömään joksikin aikaa ja tällä tavalla syöminen on onnistunut vähän paremmin.
Minäkin kuulisin mielelläni, miten Tuiken opiskelu koirakoulussa on sujunut. :)
Viime yö ei sitten sujunutkaan ihan yhtä hyvin... Tuike oli kyllä ihan hyvävointinen, mutta pissaa odoteltiin pitkälle yöhön vähän väliä ulkona käyden. Sitten meni vähän maha sekaisin, puoli kahden aikaan siivoilin lattioita ja koiraa. Loppuyö menikin sitten kuunnellessa, kuinka Tuike kitisi portaiden alapäässä, kun ei päässyt yläkertaan sänkyyn nukkumaan. :) Eikä se edes ollut alakerrassa yksin, vaan minä olin siellä patjan kanssa ja Bella myös.
Voih, olipas teillä melkoinen yö. :)
Tuike on näköjään tullut äitiinsä, kun täytyy saada nukkua mahdollisimman pehmeällä... ;)
Voi pientä, paranemisia Tuikkeelle!
Voi toista kun on söpönen äitiyspakkausmakuupussissaan...
Riikkis: Taisi olla tutunnäköinen äitiyspakkausmakuupussi! :)
Hienoa, että Tuike voi jo paremmin! t. Unni ja Kipsu
Lähetä kommentti