perjantai 5. maaliskuuta 2010

Talvilomalla viimeisteltyjä


Kuluvalla hiihtolomaviikolla olen saanut pääteltyä kuvan kolmet sukat, joita olen neuloskellut ja samalla vajentanut lankavarastojani. Pienimmät on varmaan kokoa 34-35, keskimmäiset 41-42, ja suurimmat 43-44. Tällä hetkellä puikoilla on puuvilla- ja puuvillasekoitelangoista ihan pähkähullu jämälankaraitapaita. Saas nähdä, missä sitä pystyy edes käyttämään.

Tuiken silmä on kortisonin ansiosta rauhoittunut, mutta vilkkuluomi on edelleen näkyvissä, eli leikkaus varmaan tulee. :/

Ekovuodesta: Helmikuussakin muistin ekoilla kohtuullisesti, mutta ehkä einesten määrä oli kasvussa tammikuun alkuhuumaan verrattuna. Kaikenlaisen pahvin kierrätys näyttää nyt vakiintuneet hyvälle tasolle. Nyt maaliskuun alussa tein kirpparilta todellisen löydön: vanhan puisen pienen kirjoituspöydän, jonka avulla saan meidän makkariin perustettua itselleni työpisteen (työtuoli oli tosin ostettava uutena, kun halusin satulatuolin). Jatkossa joudun paiskimaan töitä myös kotona, koska olen juuri aloittanut väitöskirjaprojektin. Helmikuussa minut hyväksyttiin Jyväskylän yliopiston jatko-opiskelijaksi, ja nyt sitten iso urakka odottaa.

4 kommenttia:

Mette (Mettuska) kirjoitti...

Meillä oli Nukalla hampaanpoisto narkoosissa kun ei vanha kulmis lähteny uuden tullessa. Toinen oli ihan höpöreppana ja koko ajan sylissä kun tuli kotiin <3 Tuikkeelle tsmppiä!

tahja kirjoitti...

No nyt on Tuikelle varattu leikkausaika. Se on vasta 19.3. Jos siihen mennessä ihmeparantuminen tulee, niin ehtiihän tuon sitten vielä peruakin.

Liisa kirjoitti...

Onpa hyvä juttu, että Tuike ei tarvitsekaan leikkausta. En käynyt koko lomaviikon aikana netissä ja olit ehtinyt kirjoitella monta juttua. :)

Onnea ja voimia väitöskirjaprojektiin! Hieno juttu! Minuakin kiinnostaisi tulevaisuudessa kovasti, mutta saapa nähdä, minne elämä vie... ;)

tahja kirjoitti...

Liisa, en koskaan kuvitellut ryhtyväni moiseen projektiin, mutta kun idea aiheesta tuli ja tein siitä proseminaarin kasvatustieteisiin, niin se oli sitten menoa. Tuntui, että eihän tämä kaikki sanottava tuohon pieneen proseminaarityöhön mahtunut. :)