Lisää tarvikkeita

Piti sitten käydä vielä vähän shoppailemassa. Ostin Tuikelle kuljetushäkin. Saapas nähdä, tarvitseeko se tuollaista. Varmuuden vuoksi otetaan se kuitenkin viikonlopun hakureissulle mukaan, jos ei se vaikka halua koko pitkää matkaa sylissäkään matkustaa. Tuon saa auton takapenkille turvavöillä kiinni. En ole kyllä kokeillut, mutta näin se eläinkaupan myyjä vakuutteli.

Etualalla näkyy luun muotoinen aktivointilelu, jonka piti olla vaikea, ei kyllä Bellalle ollut, mutta ihan mieleinen kuitenkin. Siinä on mahdollista piilottaa kolmeen eri kerrokseen yhteensä kaksitoista makupalaa, joita koira joutuu luuta nenällä tai tassulla pyörittämällä etsimään. Bella tajusi idean heti, mutta se onkin ihan superterävä koira!

Taka-alalla vasemmalla komeilevat viikonlopun ompeluaikaansaannokset. Löysin kirpparilta ihan aitoa 70-luvun retrokukkakangasta (varmaan ollut verhona joskus) ja pätkäisin lasten vanhasta patjasta kaksi makuualustaa, päällystin ne ensin valkoisella lakanakankaalla ja sitten ompelin noita kukkapäällisiä neljät, joten on sitten varapäälliset, kun nuo ovat pesussa. Minusta tuo kangas on ihan mielettömän cool ja makuualustat onnistuivat hyvin. Bellakin on jo suostunut kokeilemaan, vaikka en millään saanutkaan sitä poseeraamaan kuljetushäkin vieressä. Bellaa tuskin ikinä saa tuohon häkkiin menemään, sen verran pelottava se tuntui olevan... ;)

Koirakouluun

Syksyisin pitää aina ehdottomasti aloittaa joku uusi harrastus. Koska meidän elämä on kohta entistä enemmän koiramaista, niin tietysti tämän syksyn harrastus on koirakoulu. Ilmoitin Bellan ja itseni kansalaisopiston "Arkitottelevaisuutta koirille" -kurssille.

Bellahan on mitä suloisin ja hyväkäytöksisin koira kotioloissa ja lenkillä ilman häiriötekijöitä. Mutta kun vastaan tulee vieraita koiria, sillä pääsee pieni piru irti ja sen on ihan pakko ainakin vähän murista niille. Samoin hihnassa vetämistä ilmenee aina silloin tällöin, mutta mielestäni se on kyllä enemmän kytköksissä arkuuteen, kuin huonoon tapaan. Jos jostain kuuluu esim. paukahdus, vetäminen kotiin päin alkaa heti. Ja vielä seuraavina päivinä, jopa viikkoina kyseiseltä paukkureitiltä on kiskottava kotiin, vaikka mitään paukahduksia ei enää kuuluisikaan.

Toivon, että ainakin tuo vieraiden koirien kohtaaminen tulee kurssilla järjestykseen, jotta Bella ei tuota murinaansa sitten heti tartuttaisi Tuikeenkin. Kunhan saadaan Tuikelle rokotukset kuntoon, niin ehkä sitten Tuikekin otetaan mukaan seuraamaan koirakoulun touhuja kuunteluoppilaana. Jollekin pentukurssille senkin voisi viedä, ja ehkä näyttelykoulutukseen, mutta etsiskellään vielä sopivaa. Ihan kauhea kiire ei ole.

Tuike tulee reilun viikon päästä! Niin se vaan on pitkä elokuu melkein lopuillaan.

Shoppailuterapiaa

Käytiin eilissäpäivin kuopuksen kanssa shoppailemassa, mukaan tarttui tavaraa sekä ihmisille että Tuikelle. Tuiken ostokset näkyvät kuvassa. Vähän vauvakoiranruokaa, ja sitten jo pussi junioria, shampoota ja hoitoainetta, nahkaisia puruluita, uusi juomakuppi, vihreä liskolelu ja tietenkin vaaleanpunainen pentupanta ja -talutin. Bellan nykyisestä pienehköstä juomakupista tulee Tuiken ruokakuppi, ja tuo uusi kuppi on niin iso, että siitä riittää juotavaa kahdelle janoiselle pikkukoiralle myös kuumimpina hellepäivinä.

Turkinhoitovälineitä ei ainakaan heti tarvitse ostaa, sillä Bellalle olen niitä jo yllin kyllin ostellut. Ehkä jonkun metallipiikkisen harjan vielä jossain vaiheessa joutuu ostamaan, Bellan kanssa ollaan pärjätty kammalla. Hyvä fööni varmaan täytyy jossain vaiheessa myös hankkia, Bellaa kun ei tarvitse föönata, kun sen turkki on sen verran ohut ja ilmava, että se kuivuu ihan hetkessä (suorastaan yläkerrasta alakertaan juostessa).

Kaksi viikkoa vielä, ja sitten päästään hakemaan Tuike kotiin. Onneksi molemmille viikoille osuu työreissu, niin ehkä aika kuluu vähän nopeammin. Ensi viikonlopun ohjelmassa on parin koiranpedin päällisten ompeleminen. Ajattelin leikata poikien vanhasta patjasta sopivat palaset molemmille koirille ja ommella niihin kiinteän päällyskankaan ja sitten niiden päälle vielä vaihdettavat ja pestävät päälliset, ikään kuin tyynyliinat.

Takapihalle on ostettu aita, joten sinne Tuike on turvallista päästää pissalle. Sisätiloissa päänvaivaa aiheuttaa lähinnä portaat, niihin ei ihan pientä koiraa uskalla yksin päästää. Portaiden yläpäässä sijaitseva portti olisi varmaan järkevää siirtää alas, koska koirat ovat lähinnä alakerrassa (paitsi yöllä makkarissa, mutta siellä on ovi kiinni, joten portaista ei pääse yöllä putoamaan). Pelkään vaan, että portin väliköt ovat liian harvat. Ehkä kuitenkin siirrän portaille jonkun painavan esteen, esim. käsityöarkkuni. Sillä estimme Bellan kulkemisen yläkertaan, kun sillä oli maha täynnä tikkejä leikkauksen jäljiltä. Miehen soittokamojen piuhat on myös syytä suojata jollain keinolla. Muuten tämä asunto vaikuttaisi kohtuullisen pentuturvalliselta.

3,5 viikkoa vielä...

Kasvattajalta tuli viestiä. Pikku Tuike on kasvanut hienosti, käynyt eläinlääkärin tarkastuksessa, mikrosirutettu ja todettu terveeksi. Kaikki siis oikein hyvin.

Lupaava pentu kuulemma ulkonäkönsäkin perusteella. Saapas nähdä, tuleeko meille ensimmäistä kertaa ihan oikea näyttelykoira. Tarkoituksena on sännätä ensimmäiseen sopivaan pentunäyttelyyn, kunhan ikää on riittävästi. Meikäläisen aikaisemmat näyttelykokemukset ovat olleet enemmän tai vähemmän likilaskuisia. Kamalinta oli silloin, kun jo aikapäiviä sitten edesmennyt pomeranianurokseni lensi kehästä ulos purtuaan tuomaria käteen. Bella taas on sellainen uusien tilanteiden jännittäjä, että sitä on turha lähteä viemään viralliseen näyttelyyn. Ehkä jossain mätsärissä vielä käydään, jos siltä tuntuu.

Tässä ja tässä vielä linkit pariin uuteen kuvaan Tuikesta! Kun klikkailet kuvia eteenpäin, näet koko pentueen (neljä pentua, kaksi ruskeaa, kaksi mustaa). Ihan pehmoleluja!

Uusi pentu ja miten koiran hankintaan päädyttiin

Niin, meille on siis tulossa uusi koira. Pikkuinen lhasa apso tyttö, jonka luovutus on syyskuun alussa. Tässä koiran hankinnassa on kyllä kohtalolla ollut sormensa pelissä.

Alunperin sain idean toisesta koirasta tänä kesänä. Kesälomalla haarukoin rotua. Toinen coton olisi ollut helppo valinta, mutta sitten ajattelin, että olisi kiva saada erivärinen koira, joka ei ehkä olisi ihan niin läheisriippuvainen kuin Bella. Meikäläisen sylihän on joka tapauksessa varattuna lähes aina, joten olisi ehkä järkevää etsiä koiraa, jolla ei ole niin suurta sylin tarvetta kuin Bellalla. Pientä koiraa myöskin etsin, ja pitkäturkkista. (Ilmeisesti tekemisen puute minulla.)

Haarukoinnin, kirjojen ja netin selailun ja muutaman nettitestin jälkeen päädyin lhasa apsoon. Mutta halusin vielä tietää, olisiko kenelläkään kokemuksia näistä kahdesta rodusta. Laitoin tiibettiläisten rotujen keskustelupalstalle kyselyä, mutta vastausta ei ennen meidän ulkomaan matkaa kuulunut. Ajattelin palata asiaan lomamatkan jälkeen.

Lomamatkalta palatessa tapasin lentokentälle vievässä pikkubussissa ihmisen, jolla sattumalta oli kotona sekä coton että apso (ja vielä chihukin). Ja apsolla n. kuukauden ikäiset pennut, joita ei ollut vielä varattu mihinkään! Käsittämätön sattuma, että tapasimme bussissa ja aloimme vielä keskustella koirista! Vaihdoimme yhteistietoja ja aloin tosissaan pähkäillä, voisimmeko ottaa koiran jo nyt, eikä ensi vuonna, niin kuin alun perin olin ajatellut. Oma työsyksyni näytti ensin kiireiseltä, mutta sattumien summana ehdinkin käydä kahdella työreissulla jo ennen pennun saapumista, ja se kolmas, joka olisi hankaloittanut pienen pennun hoitoa, peruuntui kuin tilauksesta. Tässä vaiheessa tuntui, että jos en nyt älyä, että tämä pentu on tarkoitettu meille, kohtalo ei ehkä keksi enää enempää alleviivauksia ja huutomerkkejä.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että pieni ruskea tyttöapso on meille varattuna. Lähdemme hakemaan sitä syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kasvattajan luvalla saan julkaista kuvat. Emon kyljessä köllöttää ihan pikkuinen pentu (ja tassujen välissä näkyy vähän toista, mustaakin pentua), kyljestä näkee juovat, jonka vuoksi tyttöä kutsutaan toistaiseksi Tiikeriksi, mutta tuo toinen kuva on tuore, tältä päivältä käsittääkseni. Neiti on siis nyt viiden viikon ikäinen. Blogitekstin tunnisteeksi tulee Tuike, koska tätä nimeä olemme pennulle kaavailleet.

Täällä odotetaan koiraa aivan kauheasti. Minulla on tunne, että tästä elokuusta tulee piiiiiiitkä.

Molempien päiden määräaikaishuolto

Tänään käytiin vaihteeksi eläinlääkärillä. Päivän teemana oli poistaa hammaskivi ja tyhjentää anaalirauhaset. Bella rauhoitettiin kevyesti, koska viimeksi nukutuksesta oli vähän vaikea herätä. Nyt mitään komplikaatioita ei onneksi tullut. Typykkä oli ihan hereillä, kun menin sitä heräämöstä hakemaan. Ostin nyt koirien hammastahnaakin, ja pyhä tarkoitus on alkaa huolellinen hampaidenhoito, ettei hammaskiveä enää pääsisi niin kertymään. Se on kuulemma hyvin tyypillinen nimenomaan pienten koirien vaiva. Kyllähän meilläkin Bella syö oman ruokansa ihan kovina papanoina ja sen lisäksi vielä puruluita, mutta eipä näytä silti takahampaiden hammaskiveä ehkäisevän. Etuhampaissa sitä ei kuulemma ollut lainkaan.

Anaalirauhasetkin ovat tässä pari-kolme viikkoa vaivanneet. Ne voisi kuulemma itsekin tyhjentää, mutta minä en ainakaan osaa. Pesun yhteydessä olen yrittänyt takapuolta lämpimällä kovasti suihkutella ja hieroa, mutta eivät ole ainakaan nuo konstit auttaneet. No, onneksi ovat tyhjät nyt. Toivottavasti eivät ihan heti ala uudestaan vaivata.

Kahdeksan tassun projekti etenee...