Turkinhoidosta (Mamille ja Miisalle)

Edelliseen postaukseen tulleen kysymyksen innoittamana ajattelin kirjoittaa vähän turkinhoidosta, ja miten itse sitä toteutan.

Ilmeisesti tuo vähän alle vuoden ikään osuva "takkukausi" on ihan yhtä hankala niin cotoneille kuin bichoneillekin. Meillehän Bella tuli vasta 1 v 8 kk ikäisenä, joten sitä varsinaista takkukautta se ei ole meillä ollut. Mutta Bellan turkki oli meille tullessa kohtuullisen lyhyt, joten aluksi sekin takkuuntui aika lailla, ja harjasin sitä alkuun aivan päivittäin, välillä jopa parikin kertaa päivässä.

Mitä pidemmäksi turkki on kasvanut, sen vähemmän se takkuuntuu. Kummallista, mutta totta. Bichoneilla varmaan kiharuus vielä edistää takkuuntumista?

Kohtuullisen usein tapahtuva turkin peseminen ja hoitoaineella hoitaminen näyttävät myös estävän takkuja. Omat aineeni ostan aina eläinkaupasta, ja ne on suunniteltu juuri pitkälle ja valkoiselle turkille. Pesun jälkeen pienehköt takut selviävät kuin itsestään.

Isoihin takkuihin ei sitten kyllä hoitoainekaan enää auta. Jos on päässyt syntymään huopaantunut paakku, sen eliminoimiseksi käytän kolmea keinoa: a) hellävarainen repiminen, b) ompelukoneen mukana tulleen ratkojan käyttäminen, sen avulla pääsee takun juureen katkomaan karvoja, tai c) sakset, joilla leikkaan n. puolet huopapaakusta pois. Se loppu siitä yleensä aukeaa kammalla, ja samalla olen välttänyt leikkaamasta koiran nahkaa, kun sakset eivät olleet ihan takun juuressa. Tuon ratkojan kanssakin on syytä olla varovainen, ettei pistä koiraa sillä terävällä kärjellä.

Ja viimeinen vinkkini on se, että käytän aina teräskampaa, pehmeämmällä harjalla on se huono ominaisuus, että se antaa takun kohdalla "periksi" ja helposti luulee, ettei koirassa takkuja olekaan. Kunnes sitten jonain päivänä jostain kohtaa turkkia kimppuun hyppää kammottava huopapaakku.