Lhasa apson rotuesittely

Uusimmassa Koiramme-lehdessä (6/2011) on lhasa apson rotuesittely. Luin jutun heti tuoreeltaan ja mielestäni se oli aika ihana. Plussana mainittakoon vielä se, että haastatteluun oli saatu monta apsokasvattajaa.

Apson hieman ristiriitainen "ihmisrakas, mutta ei sylikoira" ja "valpas mutta ei räkyttäjä" -luonne nousi voimakkaasti esiin. Olin aika hämmästynyt, että löytyy harrastajia, jotka käyvät apsojensa kanssa agilityssä ja tokossa. Ilmeisesti sitten kaikki apsot eivät ole yhtä jääräpäitä kuin meidän Tuike. :) Voin oikein sielujeni silmillä kuvitella meidän pikkuprinsessan agiradalla tuijottamassa halveksuen - tai mahdollisesti välinpitämättömänä - estettä, joka muka pitäisi omistajan käskystä ylittää. Ja vielä juostakin pitäisi!? PAH! ;)

Kummipoika

Kesäkuun hyväntekeväisyysbloggauksena saa vuoron World Visionin kummitoiminta. Tämä asia ei ole kohdallani mikään tämän vuoden tai kuukauden uutuus, vaan meidän perheellä on ollut kummipoika Emmanuel (tällä hetkellä 9 v) jo n. 4,5 vuoden ajan (tämä tieto piti tarkistaa meidän muistineroesikoiselta!). Emmanuel on kotoisin Ugandasta Nabuyogan alueelta.

World Visionillahan ei auteta pelkästään yksittäisiä lapsia (mikä olisi mielestäni tosi epäreilua kummittomia kohtaan), vaan kokonaista yhteisöä. Nabuyogan aluekehitysohjelma oli vasta alullaan silloin kun saimme Emmanuelin kummilapseksemme, nyt projekti lähenee puoliväliään ja paljon on saatu aikaiseksi. On ollut erittäin mielenkiintoista seurata hankkeen etenemistä ja oman kummilapsen uutisia, joita kuulemme parisen kertaa vuodessa. Samalla toivon tämän olevan omille lapsilleni suvaitsevaisuus- ja kansainvälisyyskasvatusta.

25 euron veloitus suoraan tililtä kerran kuukaudessa on mielestäni pieni uhraus verrattuna siihen hyötyyn, joka meidän kummien avusta tällekin alueelle näyttää konkreettisesti olevan. Suosittelen lämpimästi. :) Sitten kun lakkaan köyhtymästä, matkustan Ugandaan moikkaamaan Nabuyogan kyläläisiä paikan päälle - toistaiseksi World Visionin järjestämät kummimatkat ovat olleet oman budjettini saavuttamattomissa.

Kutinoita

Kirjataan muistiin: Viime syksyn mustakitaturska-tapiokadieetin jälkeen Bellan kutinat ja iho-ongelmat hävisivät. Vaikka pikkuhiljaa talven aikana lisäsin kaikkea mahdollista Bellan ruokaan, oireet eivät tulleet takaisin. Ennen kuin nyt. Toukokuulla huomasin, että parina päivänä silmä rähmi, laitoin tippoja ja se meni ohi. Toisena päivänä korvaa kutitti ja Bella raapi sitä. Huomasin sen punoittavan. Putsasin korvan ja se meni ohi, mutta Tuike näyttää olevan kovin kiinnostunut Bellan korvista ja haluaisi nuolla niitä sisäpuolelta koko ajan, mikä on mielestäni vähän epäilyttävää. Jotain "mielenkiintoista" niissä ilmeisesti on. Tassujen nuoleminen ja kuonon rapsutus on myös astunut taas kuvioihin, ei toistaiseksi päivittäin, mutta aina välillä.

Mitä tästä voimme päätellä? Bella on allerginen kesälle - tai ainakin jollekin siitepölylle, kasville tai vastaavalle. Viime syksyn allergiatestit eivät näyttäneet mitään tähän viittaavaa, mutta eläinlääkäri sanoikin, etteivät ne ole sataprosenttisen luotettavia. Toisekseen Bellan allergiaoireiden loppuminen viime vuoden puolellakin tukee ajatuksiani mahdollisesta allergian aiheuttajasta. Allergiaoireet loppuivat loppusyksystä, kun luonnossa alkoi kaikki elollinen kasvikunta olla kuollut pois, niillä ei ilmeisesti ollut mitään tekemistä ruuan kanssa. Naudannahkaluitakin, joiden epäilin aiheuttavan kutinaa, Bella on talven aikana pystynyt syömään ihan hyvin ilman oireita.

Jatkossa en nyt sitten oikein tiedä, mitä tekisin. Kannattaisikohan allergiatestejä teettää vielä uudelleen? Toisaalta jos aiheuttaja on ulkona luonnossa, sitä on melko hankala välttää. Oireiden pahentuessa voin varmaan kääntyä eläinlääkärin puoleen lääkityksen merkeissä - mutta onko siinäkään tapauksessa olennaista tietää, mikä allergian aiheuttaja tarkalleen on? Vai onkohan allergioihin jotain täsmälääkkeitä? Palaan asiaan, jos/kun aihetta on. Toistaiseksi oireet ovat melko mietoja, ja korvat näyttävät pysyvän siistinä, kunhan niitä aina välillä putsailee.

Kuva on muuten otettu Sumiaisten vierasvenelaiturilla. Kävimme äitienpäivänä matkailuautopiknikillä kiertelemässä Keski-Suomen maisemareittejä.

Tuurin näyttelykuulumiset

Oliko meillä Tuurissa tuuria? No ei varsinaisesti. Tuike oli oma hurmaava jääräpäisyytensä, eikä kehässä kävelemisestä taaskaan meinannut tulla yhtään mitään. En tiedä, millä Tuiken saisi innostumaan, se kun on luonteeltaan niin kertakaikkisen rauhallinen. Pöydällä neiti näyttää sen sijaan viihtyvän ihan hyvin (niin kai, kun ei tarvitse kävellä...).

Tuomarina oli Kristiina Ahlberg, tuloksena H. Tässä sinänsä ihan mukava arvostelu, suluissa kursiivilla omia kommenttejani:

Feminiininen pitkärunkoiselta vaikuttava nuori narttu. Hyvä kallo. Kauniit silmät. Hyvä kuono. Pitkä alaleuka. Näyttää mielellään hampaitaan. (Tähän mennessä ei mitään uutta tai yllättävää.) Hyvä luusto ja eturinta. Voimakas tuhti runko. (Siis taas "tuhti"! Kai mun on pikkuhiljaa uskottava, että laihempikin se saisi olla!?!?) Pitkä lanne. Riittävät takakulmaukset. Hyvin hoidettu turkki. (Tämä on aina ihana kuulla, ei ole työ mennyt hukkaan.) Liikkuu rodunomaisesti mutta laiskasti. Ei halua tänään näyttää parhaita puoliaan. (tänäänKÄÄN ;) )

Alla muutamia kuvia. Sää Tuurissa oli ensin todella sateinen, tuulinen ja kylmä. Onneksi keli poutaantui ennen apsokehää, mutta todella syväjäässä ainakin me ihmiset olimme. Yksi lisäkerros vaatetta olisi ollut ihan kova juttu.

Tuulen tuiverrusta. Turkki ei pysynyt yhtään siinä asennossa, mihin sen kampasi. Onneksi ongelma oli sama muillakin apsoilla, joita muuten oli ilmoittautunut ja saapunut paikalle 8.

Tuiken mielipide näyttelytouhuista. :)

Kiskotaan apsotyttöä perässä, osa 1.

Kiskotaan apsotyttöä perässä, osa 2.
"Voin harkita seisovani nätisti, jos saan namin."

Pöydällä on sentään mukavaa.

Huomiseksi olin ilmoittanut Tuiken Varkauden näyttelyyn, mutta tämä päivä otti niin koville matkoineen ja syväjäädytyksineen, että huominen jää kyllä väliin. Meitä lähellä olevaan Saarijärven näyttelyyn 6.-7.8. ajattelin Tuiken vielä ilmoittaa, mutta koska menestyksen kanssa on ollut vähän niin ja näin, eikä Tuike näytä juurikaan näyttelytoiminnasta nauttivan, niin eiköhän meidän näyttelyura ala olla pikkuhiljaa käsitelty. Onneksi ilman näyttelymenestystäkin Tuike on meille todella rakas ja tärkeä. <3

Bella 5 v

Bella täyttää tänään viisi vuotta. Onnea onnea Bellalle! Synttärikakuksi koirat saivat viimevuotiseen tapaan maksamakkara-juustoleivokset, joka oli koristeltu broilerisydämillä. Höysteenä vähän Royal Canin kuivanappuloita. Hyvin maistui. Bella meinasin ensin olla vähän hämillään liian lähelle tunkevasta kamerasta, joten ensimmäistä kertaa ikinä kävi niin, että Tuike voitti Bellan syömisnopeudessa. :)

Kisastudion tuotteita

Tämä postaus on sikäli vähän myöhässä, että yllä olevat neuleet ovat vaaleansinistä villatakkia (jonka jo aiemminkin esittelin) lukuunottamatta joko valmistuneet tai ne on ainakin viimeistelty jääkiekon MM-kisojen aikana. Oli niin jännittäviä matseja, että 2 o, 2 n joustinneulekin meinasi välillä mennä ihan sekaisin. :) Enkä turhaan kisakatsomossa töllöttänyt, kun kultaakin vielä tuli!

Ylimmän kuvan Palma-neuletakit on oikeastaan näytillä Ipalle, joka saapi valita, kumman takin haluaa itselleen - tai siis kaverin vauvalle. Molemmat ovat samankokoiset, n. 70-senttiselle. Toisen vien sitten työkaverilleni, jonka vaimo myöskin saattoi maailmaan potran pojan juuri samana päivänä kun Suomi voitti kultaa. Hauska yhteensattuma tuokin.

Alakuvissa on sitten parit naisten sukat (taidan pitää itselläni nuo hauskat punakeltaiset) ja neljät lasten. Ihan mukava pino mulla täällä alkaa sukkia olla ajatellen joulumyyjäisiä. Pitäisköhän välillä väsätä vaikka lapasia?

Hurinalaiset 2011 hyväntekeväisyyskonsertti

Toukokuun hyväntekeväisyystempauksena menköön esikoisen koulun vanhempainyhdistyksen järjestämä Hurinalaiset 2011 hyväntekeväisyyskonsertti, jonka järjestelyissä olen itsekin yhdistysaktiivina ollut mukana. (Linkki vie mainosjulisteeseen.)

Koulujen käyttörahat pienenevät vuosi vuodelta ja erityiskoulujen oppilailla on taviskoululaisia kalliimmat tarpeet. Jos erityiskoulun porukka haluaa käydä vaikkapa taidenäyttelyssä, on inva-ajoneuvojen vuokraaminen paljon kalliimpaa kuin tavallisten. Oppilaat tarvitsevat mukaansa enemmän henkilökuntaa kuin tavallisen koulun oppilaat. Kaiken lisäksi suuri osa Huhtarinteenkin koulun oppilaista on sellaisia, joita ei voi työntää ovesta ulos pesuaine- tai sukkatilauslistojen kanssa keräämään tilauksia ja sitä kautta rahaa luokalle. Tämän vuoksi me saimme aikoinaan idean hyväntekeväisyyskonsertin järjestämisestä. Kolme vuotta järjestimme vastaavan tilaisuuden ensimmäisen kerran, ja nyt olemme liikkeellä taas.

Huhtarinteen Koti ja Koulu Yhdistys ry ylpeänä esittää: Hurinalaiset 2011 hyväntekeväisyyskonsertti Jyväskylässä 17.5.2011 Jyväshovin Bra:ssa klo 18. Ikäraja anniskeluoikeuden takia K-18. Liput 25 e, ja niitä voi ostaa Levykauppa Äxästä ja Jyväshovin Public Barista. Esiintyjinä Vicky Rosti, Hanna Pakarinen, Maria Lund, Sami Hintsanen, Juha Laitila ja illan isäntä Timo Rautiainen. Tilaisuudessa järjestetään myös huutokauppa, jonka tuotto menee myös Huhtarinteen koululaisten retki- ja virkistystoimintaan. Tervetuloa mukaan!