Uusimmassa Koiramme-lehdessä (6/2011) on lhasa apson rotuesittely. Luin jutun heti tuoreeltaan ja mielestäni se oli aika ihana. Plussana mainittakoon vielä se, että haastatteluun oli saatu monta apsokasvattajaa.
Apson hieman ristiriitainen "ihmisrakas, mutta ei sylikoira" ja "valpas mutta ei räkyttäjä" -luonne nousi voimakkaasti esiin. Olin aika hämmästynyt, että löytyy harrastajia, jotka käyvät apsojensa kanssa agilityssä ja tokossa. Ilmeisesti sitten kaikki apsot eivät ole yhtä jääräpäitä kuin meidän Tuike. :) Voin oikein sielujeni silmillä kuvitella meidän pikkuprinsessan agiradalla tuijottamassa halveksuen - tai mahdollisesti välinpitämättömänä - estettä, joka muka pitäisi omistajan käskystä ylittää. Ja vielä juostakin pitäisi!? PAH! ;)
4 kommenttia:
Harrastaa jotkut agii ja tokoo ranskistenkii kanssa! Mikäs siinä, jos haasteista tykkää, mut kyl monen muun rodun kanssa pääsis paljon helpommalla...
Voi kyllä hyvin kuvitella, mitä Tuike olis kyseisistä lajeista mieltä XD
Joo, ei olis kyllä ranskanpullakaan ihan eka vaihtoehto, jos agista haaveilisin. :D
Jekun kans käytiin hyppimässä agilitykentällä joku aika sitten ja onhan meillä kotonakin muutama hyppyeste. Kyllä se varmaan tykkäis agilitystä, ainaki vauhtia löytyy, mutta kun kurssille päästäkseen koiran pitäis osata käyttäytyä edes melko sosiaalisesti muita kohtaan. :D Ja se puoli ei onnistu alkuunkaan.
Tuikella ei oikein tuota vauhtia ole koskaan ollut. Nyt kun kaksi vuotta on kohta täynnä ja neiti on aikuistumassa, niin tuntuu, että vauhti vaan hiljenee. Vaikeasti innostettavissa oleva koira. :)
Bellan kans ollaan kerran kokeiltu agi-esteitä, ja se hiffas ne kokeilemamme ihan heti ja oli ihan tohkeissaan. Bella tykkäis varmaan, jos itse jaksaisin alkaa sitä käyttää. Mutta ei taida olla emännällä innostusta tarpeeksi. :/
Lähetä kommentti