perjantai 12. helmikuuta 2010

Koirakoulukuulumisia



Yllä koirien uutukaiset neuleet Nallen kesä- ja talvilangasta. Yllättäen talvi on tuo punasävyinen ja kesä on tuo sinisävyinen. Mun pitää kohta ostaa koirille oma vaatekaappi.

Tuiken pentukoulu on nyt ohi. Viimeiselle kerralle ei päästy, koska venäytin itse sählyssä pohjelihaksen niin, ettei kävely kyseisenä iltana oikein onnistunut. Yhdeksän kertaa kuitenkin roikuimme mukana. Tulos: hyvä kontakti koiran ja ohjaajan välillä, alkuun päästiin muutamassa peruskäskyssä, kuten istuminen, makaaminen ja seisominen. Mutta se, että koiran voisi jättää paikalleen ja itse lähteä kauemmas, ei vielä oikein onnistu. Kotiharjoittelu on jäänyt vähäiseksi, koska olen laiska ja koska kahta koiraa on hankala ja hidas kouluttaa yhtä aikaa, enkä jotenkin henno teljetä Bellaa pois tilanteesta, kun sitäkin uuden opettelu ja etenkin makupalat kovasti kiinnostavat.

Kaksi viimeistä kertaa menivät ihan pieleen, koska Tuike säikähti 8. kerralla koulutushallin yläkerrasta kuuluvaa kolinaa ja ryminää, jonka sinne häkkiin laitettu ylimääräinen koira aiheutti. Ääni kuulosti hallissa aika kovalta, vähän kuin ukkosen jyrinältä (jota Tuike ei kyllä tähän mennessä ole kuullut), ja Tuike meni siitä ihan paniikkiin. 9. kerralla pelko jatkui, Tuike ei oikein suostunut tekemään mitään liikkeitä, elleivät ne johtaneet suoraan ovelle päin. Paukkuarkuutta siis ilmassa. En tiedä, olisiko sitä tullut, jos se ei olisi tarttunut Bellasta, vai oliko Tuikella jo itselläänkin alttiutta siihen. Ainakin alusta asti se on säikkynyt isoja autoja ja esim. aura-autoja, jos ne menevät liian läheltä tai liian lujaa ohi, kun ollaan lenkillä.

Olen kuitenkin ilmoittanut Tuiken jo jatkokurssille samaiseen koirakouluun. Kurssi alkaa ensi viikolla, ja toivon todella, että turha pelko yläkerran äänistä väistyy ja pääsemme Tuiken kanssa oikeasti opettelemaan uutta. Toisaalta pitää kuitenkin realistisesti varautua siihen, että poisoppimista tuosta pelosta voi kuitenkin vielä joutua työstämään.

Ai niin, ja tänään huomasin, että Tuikesta on tullut iso tyttö: ekat juoksut ovat alkaneet. Käytöksessä ei toistaiseksi ole huomattavissa mitään erilaista. Nuolemisesta sen havaitsin.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanasti olet saanut Tuiken ja Bellan poseeraamaan muotikuviin =)

Susku Ö.

tahja kirjoitti...

Tuo poseeraamaan saaminen on kyllä joka kerta yhtä vaikeaa! :)

Ei koirat vissiin oikein tajua, että mitä intoa on kököttää sisätiloissa villapaidat päällä, kun yleensä ne tarkoittavat ulos lähtemistä!

Liisa kirjoitti...

Hei!

Onpas Tuikesta tullut vaalea! Mukavaa aina nähdä täältä kuvista, miltä se näyttää. Todella kaunis tyttö siitä on kasvanut.

Millainen Tuike on muuten luonteeltaan? Onko se muualla arka kuin koulussa? Haukkuuko se herkästi? Antaako hyvin tehdä hoitotoimenpiteet vai muriseeko helposti? Meillä molemmat haukkuvat jonkin verran. Takkuja ei ole vielä kunnolla tullut, joten aihetta murinaan ei ole ollut. Monesti minusta koiran luonne punnitaan juuri takkuja selvittäessa.

Entä pyrkiikö Tuike syliin? Meillä molemmat ovat hyvin läheisyydenkipeitä. Pusuja satelee vaikka jatkuvasti ja sylissä täytyy saada olla. :)

Silloin ihan pienenä Tuike vaikutti todella kiltiltä ja seurasi aina ihmisen perässä, varsinkin minun. Siitä tulikin oikein erityisen rakas pentu, josta luopuminen oli vaikeaa... Onneksi voin iloita siitä, että se on saanut aivan loistavan hyvän ja rakastavan kodin!

Myös tällä blogilla on ollut suuri vaikutus, kun olemme saaneet seurata Tuiken kuulumisia. Koska pentue on ensimmäinen meille, olemme suhtautuneet koiravauvoihin varmaan liiankin tunteella. ;)

Meidän tytöillä ei vielä ole tullut juoksuja, mutta varmaan täytyy alkaa vähitellen tarkkailla tarkemmin.

tahja kirjoitti...

Liisa! Kirjoitanpa seuraavan postauksen vastaamalla noihin kysymyksiin. Tulee sellainen yhteenveto Tuikesta. Mutta yhdellä sanalla määritellen Tuike on IHANA.

Juu, ja aikamoinen blondi siitä on kyllä tullut! :D Mitä enemmän turkki kasvaa, sitä enemmän tummempi ruskea näyttää väistyvän ja vaaleaa karvaa kasvaa tilalle. Selän mustat raidat ovat käytännössä hävinneet kokonaan, mustaa on enää kuonossa, korvien kärjissä ja hännässä sellainen kaunis raita.

Liisa kirjoitti...

Onpa kiva kuulla, että Tuike on ihana! Odottelen seuraavaa postausta innolla. ;)

Mette (Mettuska) kirjoitti...

Ihanat muotikuvat!