Tuike steriloitu

Nyt on Tuikekin steriloitu. Juuri äsken hain typykän eläinlääkäristä. Hereillä se on kiikun kaakun, mutta aina välillä uinahtaa uudelleen. Munasarjat poistettiin tähystysleikkauksella, mutta kohtu jätettiin paikoilleen, koska se oli normaali. Juoksuaikoja ei enää tule. Tikit sulavat pois itsestään, kymmenen päivää pitää käyttää joko lampunvarjostinta tai pukua, joka estää nuolemisen. Meiltä löytyvät molemmat, kun Bellalle aikoinaan neuloin sellaisen haalarin. Hyppimistä ja riehumista pitää välttää pari viikkoa, mutta jo huomenissa päästään hihnassa pihalle koiran voimien mukaan.

Aika paljon helpommalta ainakin näin alkuunsa tuntuu tämä tähystämällä leikatun koiran jälkihoito kuin avoleikkauksella leikatun. Bella oli todella kipeä monta monta päivää. Tuikella on jopa lupa kulkea portaita huomisesta alkaen, jos se vaan itse lähtee niitä kiipeämään. Hintakin oli kyllä korkea. Muistaakseni Bellan avoleikkaussterilointi maksoi alle 300 euroa. Tämä tähystysleikkaus maksoi 586 e. Toivottavasti se oli sen arvoinen ja sain ostettua Tuikelle terveitä elinvuosia pitkäksi aikaa eteenpäin. :)

Matalapainetta, mutta elonmerkkejä kuitenkin

On ollut vähän hiljaista blogirintamalla. Koirat ovat onneksi terveitä ja Tuikelle on varattu sterilisaatioaika ensi viikolle. Tähystämällä tehdään operaatio, joten sen pitäisi olla nopea ja jälkiseuraamuksiltaan huomattavasti helpompi kuin Bellan sterilointi. Kuva Tuikesta on jo täällä kerran julkaistu, mutta menköön laiskuuden piikkiin...

Minä sen sijaan sain työpaikaltani ikäviä uutisia. Työpaikkani todennäköisesti siirtyy vuoden 2013 kesällä Etelä-Suomeen, enkä minä paikalleni juurtunut kovin mielelläni lähtisi sinne perhettäni muuttamaan. Uusia töitä tässä siis etsiskellään ja opintoja täydennellään sen kun keritään. Tällaiset uutiset ovat kuitenkin koko ajan päällimmäisenä mielessä, enkä siksi ole oikein muuta jaksanut harrastella.

Laihdutus sentään otti tuulta purjeisiinsa - kymmenen kilon rajapyykki häämöttää ihan käden ulottuvilla. :)

Vuoden ekat käsityöt

Kovasti oranssina lähtee tämä vuosi liikkeelle. Oikeastaan nämä ovat yhtä paria lukuunottamatta viime vuoden tuotoksia, mutta viimeistely eli päättely meni tälle vuodelle. Olkoon sitten vuoden 2012 ensimmäiset käsityöt. Edelleenkään en ole juuri lankaostoksilla pyörinyt, vaan haaveena olisi vieläkin kutistaa entistä varastoa ensin ja saada langat mahtumaan kahteen isoon laatikkoon kolmen sijasta. Vaikka en ole lankaostoksilla viihtynytkään, niin tuo yläkuvan Nalle Kukkaketolanka on kyllä itselleni uutta, mutta se tuli vaihdossa Netcyclerin kautta. Nämäkin sukat ja lapaset taidan laittaa sinne vaihtoa odottamaan, jos joku vaikka tarvitsisi. :)

Uusi vuosi koitti

Vuosi aloitetaan aina mitä kurjimmalla juhlalla. Tai ei kai siinä juhlassa muuta kamalaa ole kuin ne ilotulitukset. Kiitos Alproxin Bellakin selvisi taas hengissä, mutta vuosi vuodelta jotenkin huonommin puree tuo lääke ja se on maksimiannostuksessaan. Tuike vietti suurimman osan illasta sängyn alla, joten ei silläkään mukavaa ollut. En tiedä, pitäisikö ensi vuodeksi jo yrittää keksiä joku vähän syrjäisempi uuden vuoden viettopaikka. Tänä aamuna uloslähteminen oli yhtä tuskaa. Bella meinasi karata yläkertaan, kun hihnaa vilautin.

Noh, kyllä se tästä taas lähtee. Uuden vuoden lupauksia? No, kun parempaa en keksinyt, niin laihdutetaan nyt sitten taas. Koirat ovat tällä hetkellä erittäin sopivassa lihassa, ehkä jopa hoikan puolella, joten tämä projekti on nyt sitten emännän ihan oma juttu. Saas nähdä, montaa asiaa on vuosien saatossa kokeiltu, ja nyt on taas yksi uusi juttu. Karppaus se EI ole, sillä sen tien talsin läpi jo kauan ennen kuin siitä tuli muoti-ilmiö. Useamman kokeilun jälkeen tulin siihen tulokseen, että ei ole mun juttu. Paljastan metodini jos siitä jotain alkaa kehkeytyä. ;)

Jouluntoivotus

Bella ja Tuike sekä heitä hoitava ihmisjoukko toivottavat kaikille ihmis- ja koirakavereille, sukulaisille ja muille satunnaisille tai vähemmän satunnaisille vierailijoille oikein hyvää joulua ja menestystä uudelle alkavalle vuodelle. Sinä, joka et saanut meidän perheeltä joulukorttia tänä vuonna, tsekkaa tämän blogin kirjoitukset otsikolla "hyväntekeväisyys" ja tiedät, mihin rahat menivät. :)

P.S. Meillä oli kaksi NIIN innokasta joulusiivoojaa tänä vuonna, että ensi jouluna lattiamoppeina toimivat Bella ja Tuike!

Hyväntekeväisyysvuoden päätös

Joulukuun hyväntekeväisyysteon päätin hoitaa pois päiväjärjestyksestä Lahjaksi lehmä -verkkokaupassa. Ostin äidille puutarhan. Lainaus World Visionin sivuilta: "Köyhä perhe saa omaan pihaansa kasvimaan Intiassa, Kolumbiassa, Perussa, Keniassa tai Ugandassa. World Vision antaa perheelle siemeniä, taimia tai tarvikkeita kasvimaan perustamiseksi ja kouluttaa kasvien viljelyssä ja säilytyksessä. Vanhemmille kerrotaan lasten tasapainoisesta ruokavaliosta ja aliravitsemuksen hoidosta. Näin lapset saavat riittävästi ruokaa ja ovat terveempiä." Kehitysmaissa perheiden toimeentulo on pitkälti äitien vastuulla, siksi valitsin tällaisen kohteen.

Hyväntekeväisyydelle nimetty vuoteni alkaa olla lopuillaan. Muutaman rahaa vaatimattoman teon lisäksi olen lähinnä lahjoittanut rahaa eri kohteisiin. Laskeskelin, että 500 euroa ei riitä tämän vuoden kaikkiin lahjoituksiin, mutta silti ei ole kyllä yhtään köyhempi olo - päinvastoin. Aika mukava on ollut miettiä aina kuukauden kohdetta ja kokea antamisen iloa. Jos viime vuoden ekovuosi meni vähän pyllylleen, niin tämän vuoden teema sentään onnistui mukavasti.

Myyjäisiin tehtyjä

Kuopuksen koululla on joka vuosi myyjäiset, joissa luokat keräävät itselleen retkirahaa. Oma panokseni tämän vuoden myyjäisiin oli kohtuullinen kasa sukkia, muutamia kirjoja, elokuvia ja pelejä sekä yllä olevan kaltaiset askartelukset. Ylimpänä on heijastimia ympyrän ja tonttujen muodossa - näitä jäi itsellekin omiin joulukorttikuoriin mukaan pakattaviksi.

Kahdessa alemmassa kuvassa joulukortteja, jotka kävivät oikein mukavasti kaupaksi. Nuo sukkakortit olivat oikea hitti jo toisena vuonna peräkkäin. Täytynee muistaa ensi vuonna aloittaa noiden pikkusukkien neulominen vähän aiemmin, että ehtii tehdä niitä enemmän. Vaikka syksy on ollut kiireinen ja pitkä ja pimeä, olen ihan yllättynyt siitä, että näiden askarteluksien jälkeen minulla oli vielä energiaa tehdä joulukortit lähimmille ystäville ja sukulaisille itse. Monena vuonna on käynyt niin, että myyjäisiin olen viitsinyt askarrella ja sitten omat kortit onkin haettu kaupasta.