Ylijäämäkamaa

Yllä olevat kasat vaatteita, kirjoja, pehmoleluja ja astioita vein SPR:n kierrätyskeskukseen tällä viikolla. Päätin tehdä kaappien siivouksen ja yllättävän paljon tavaraa sitä näköjään oli taas nurkkiin kertynyt. Pehmolelut ovat näköjään menneen talven lumia. Pojat olisivat luopuneet jopa lastenkirjoistaan, mutta niitä taas en halua itse antaa pois, jos niitä vaikka vielä joskus lapsenlapsille pääsisi lukemaan... Brion puinen junarata ja Duplot kuuluvat samaan säästettävien sarjaan. Lapset kasvavat, vaatteet käyvät pieniksi. Mutta miksiköhän ne omatkin vaatteet olivat taas kutistuneet?

En ole oikein kirppari-ihmisiä, joten harrastuneisuus ei riitä siihen, että ottaisin kirpparilta pöydän ja kävisin sitä joka päivä järjestelemässä. Mielestäni lahjoitus SPR:lle on kätevää ja lisäksi siitä saa hyvän mielen - ja samalla heinäkuun hyväntekeväisyysbloggauksen.

Kesä ja leppäkerttuja

Tässä kuvassa ollaan lähdössä leppäkerttuponnarit päässä 4o-vuotissynttäreille. Viikon hoidossaolo oli mennyt molemmilta koirilta hienosti, Tuikekaan ei ollut oksennellut sappinesteitä kertaakaan. Muutenkin sen vatsa on ollut viime aikoina ihan esimerkillisessä kunnossa. Vaikka ruokahalu helteillä on välillä ihan kadoksissa ja ruokailuvälit venyvät pitkiksi, kun se saattaa jättää esim. aamuaterian kokonaan väliin, tyhjän mahan oksenteluja ei silti ole ollut. Useampi kuukausi taitaa olla viimekertaisista pulautuksista.

Tuiken turkki oli hoidossa päässyt mahan alta mukavaan takkuun. Näitä takkuja sitten pesun jälkeen selvittelin ihan saksien kanssa (ei onneksi kuitenkaan päällepäin näy). Vähän ihmettelin tuota, sillä ei se kotona noin paljon viikossa takkuunnu. Ilmeisesti se on maannut enemmän sängyssä ja kangassohvalla kuin kotona, ja mahanalunen on siinä päässyt vähän huopaantumaan. Meidän neiti 2 vee oli yrittänyt kovasti pistää mummolan 8-vuotiasta Vera-labbista ruotuun..! Vera-raukka ei ollut järin innoissaan, kun se huomasi, että nämä kaksi pikkukoiraa jäivät sen kotiin, kun me ihmiset lähdettiin reissuun.

Hoitoon!

Meidän perheen ihmisväki lähtee tänään matkailuautoilemaan Ruotsiin ja Tanskaan. Koska koirien maastavienti ja varsinkin maahantuonti on niin monimutkaista, me jäädään hoitoon tuttuihin ja osaaviin käsiin Keuruulle. Mami ei uskalla laittaa meitä koirahoitolaan, koska sillä on yksi huono kokemus sellaisista (kohta 20 vuoden takaa...).

Tuike täyttää ensi viikon lauantaina 2.7. kaksi vuotta, joten etukäteisonnittelut Tuikelle, koska päivitystä tähän blogiin on luvassa aikaisintaan 4.7. alkavalla viikolla.

Lhasa apson pentuja

Taivaskatseen kennelissä Kemissä on lhasa apson luovutusikäisiä pentuja myynnissä tai sijoitettavissa. Blogissa on ihania kuvia pennuista. Pieni mainos sallittakoon, sillä nämä pennut ovat kauniista ja hyväluonteisista vanhemmista rakkaudella kasvatettuja. Linnean ja Pontuksen pennuille meidän Tuike on täti.

Jos yhtään apsokuume vaivaa, nyt olisi hyvä tilaisuus. :)

Lhasa apson rotuesittely

Uusimmassa Koiramme-lehdessä (6/2011) on lhasa apson rotuesittely. Luin jutun heti tuoreeltaan ja mielestäni se oli aika ihana. Plussana mainittakoon vielä se, että haastatteluun oli saatu monta apsokasvattajaa.

Apson hieman ristiriitainen "ihmisrakas, mutta ei sylikoira" ja "valpas mutta ei räkyttäjä" -luonne nousi voimakkaasti esiin. Olin aika hämmästynyt, että löytyy harrastajia, jotka käyvät apsojensa kanssa agilityssä ja tokossa. Ilmeisesti sitten kaikki apsot eivät ole yhtä jääräpäitä kuin meidän Tuike. :) Voin oikein sielujeni silmillä kuvitella meidän pikkuprinsessan agiradalla tuijottamassa halveksuen - tai mahdollisesti välinpitämättömänä - estettä, joka muka pitäisi omistajan käskystä ylittää. Ja vielä juostakin pitäisi!? PAH! ;)

Kummipoika

Kesäkuun hyväntekeväisyysbloggauksena saa vuoron World Visionin kummitoiminta. Tämä asia ei ole kohdallani mikään tämän vuoden tai kuukauden uutuus, vaan meidän perheellä on ollut kummipoika Emmanuel (tällä hetkellä 9 v) jo n. 4,5 vuoden ajan (tämä tieto piti tarkistaa meidän muistineroesikoiselta!). Emmanuel on kotoisin Ugandasta Nabuyogan alueelta.

World Visionillahan ei auteta pelkästään yksittäisiä lapsia (mikä olisi mielestäni tosi epäreilua kummittomia kohtaan), vaan kokonaista yhteisöä. Nabuyogan aluekehitysohjelma oli vasta alullaan silloin kun saimme Emmanuelin kummilapseksemme, nyt projekti lähenee puoliväliään ja paljon on saatu aikaiseksi. On ollut erittäin mielenkiintoista seurata hankkeen etenemistä ja oman kummilapsen uutisia, joita kuulemme parisen kertaa vuodessa. Samalla toivon tämän olevan omille lapsilleni suvaitsevaisuus- ja kansainvälisyyskasvatusta.

25 euron veloitus suoraan tililtä kerran kuukaudessa on mielestäni pieni uhraus verrattuna siihen hyötyyn, joka meidän kummien avusta tällekin alueelle näyttää konkreettisesti olevan. Suosittelen lämpimästi. :) Sitten kun lakkaan köyhtymästä, matkustan Ugandaan moikkaamaan Nabuyogan kyläläisiä paikan päälle - toistaiseksi World Visionin järjestämät kummimatkat ovat olleet oman budjettini saavuttamattomissa.

Kutinoita

Kirjataan muistiin: Viime syksyn mustakitaturska-tapiokadieetin jälkeen Bellan kutinat ja iho-ongelmat hävisivät. Vaikka pikkuhiljaa talven aikana lisäsin kaikkea mahdollista Bellan ruokaan, oireet eivät tulleet takaisin. Ennen kuin nyt. Toukokuulla huomasin, että parina päivänä silmä rähmi, laitoin tippoja ja se meni ohi. Toisena päivänä korvaa kutitti ja Bella raapi sitä. Huomasin sen punoittavan. Putsasin korvan ja se meni ohi, mutta Tuike näyttää olevan kovin kiinnostunut Bellan korvista ja haluaisi nuolla niitä sisäpuolelta koko ajan, mikä on mielestäni vähän epäilyttävää. Jotain "mielenkiintoista" niissä ilmeisesti on. Tassujen nuoleminen ja kuonon rapsutus on myös astunut taas kuvioihin, ei toistaiseksi päivittäin, mutta aina välillä.

Mitä tästä voimme päätellä? Bella on allerginen kesälle - tai ainakin jollekin siitepölylle, kasville tai vastaavalle. Viime syksyn allergiatestit eivät näyttäneet mitään tähän viittaavaa, mutta eläinlääkäri sanoikin, etteivät ne ole sataprosenttisen luotettavia. Toisekseen Bellan allergiaoireiden loppuminen viime vuoden puolellakin tukee ajatuksiani mahdollisesta allergian aiheuttajasta. Allergiaoireet loppuivat loppusyksystä, kun luonnossa alkoi kaikki elollinen kasvikunta olla kuollut pois, niillä ei ilmeisesti ollut mitään tekemistä ruuan kanssa. Naudannahkaluitakin, joiden epäilin aiheuttavan kutinaa, Bella on talven aikana pystynyt syömään ihan hyvin ilman oireita.

Jatkossa en nyt sitten oikein tiedä, mitä tekisin. Kannattaisikohan allergiatestejä teettää vielä uudelleen? Toisaalta jos aiheuttaja on ulkona luonnossa, sitä on melko hankala välttää. Oireiden pahentuessa voin varmaan kääntyä eläinlääkärin puoleen lääkityksen merkeissä - mutta onko siinäkään tapauksessa olennaista tietää, mikä allergian aiheuttaja tarkalleen on? Vai onkohan allergioihin jotain täsmälääkkeitä? Palaan asiaan, jos/kun aihetta on. Toistaiseksi oireet ovat melko mietoja, ja korvat näyttävät pysyvän siistinä, kunhan niitä aina välillä putsailee.

Kuva on muuten otettu Sumiaisten vierasvenelaiturilla. Kävimme äitienpäivänä matkailuautopiknikillä kiertelemässä Keski-Suomen maisemareittejä.