Eläinsuojelua

Maaliskuun hyväntekeväisyyspäätös oli liittyminen Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen jäseneksi ja sitä kautta Suomen eläinsuojeluyhdistysten liittoon (viereinen kuva toimii linkkinä). Joskus teininä olen viimeksi kuulunut kyseiseen yhdistykseen, nyt tuli sen aika jälleen. Mielestäni nykyisellään kyseinen yhdistys ja liitto ovat maltillisemmalla linjalla kuin silloin 80-luvulla, kun viimeksi olin jäsen. Ja tällaiselle täti-ihmiselle se on ehdottomasti plussaa. :) Ihan kettutytöksi minusta ei kyllä enää ole, vaikka minun puolestani turkistarhaus saisi kyllä loppua esim. sitä kautta, että kaikki yksinkertaisesti lakkaisivat ostamasta turkiksia. Ei kysyntää - ei tuotantoa.

Hihatin

Maaliskuun rajuihin lämpötilanvaihteluihin sopii tällainen hassu hihatin, joka on nopea pukea päälle, kun palelee ja heittää pois, kun tulee kuuma. Lanka on jotakin vanhaa, vyötteestä päätellen 70-lukulaista karkeahkoa villalankaa. Erään lankoja paljon värjänneen ystäväni mielestä lanka tuntuu ja näyttää kasviväreillä värjätyltä. Marjapuuron väri ei välttämättä ole oma lempparini, mutta eiköhän tämä silti asiansa aja.

Ohje on napattu uusimmasta Modasta 2/2011, malli nro 2. Silmukkamääriä piti aika paljon soveltaa.

Bolero ja tunika

Lankakorin pohjalta löytyi järkyttävät määrät puuvillalankaa, mm. kaksi täyttä 800 g Cotton Bomb -kerää. Ostettu Anttilasta joskus markka-aikaan kalliilla rahalla, saatu lahjoituksena eräältä työkaverilta. Pienen mietinnän jälkeen päätin tehdä niistä pienelle tytölle tunikan. Etsiessäni sopivaa tunikan ohjetta muokattavaksi omille langoilleni törmäsin myös kivaan boleron ohjeeseen.

Tuloksena bolero ja tunika 4-vuotiaalle Omppu-neidille. Hyvää syntymäpäivää (vaikka luulinkin ensin, että neiti on jo viisi...)! Boleron sovelsin Moda 6/2009 ohjeesta nro 37. Tunikan innoittajana toimi ohje nro 43 Modasta 4/2009, mutta yläosasta tuli kyllä ihan erilainen, kun jätin hupun pois ja pyöristin kädenaukot.

Miinuspuolena mainittakoon, että lankakerät eivät näin pienistä töistä vajentuneet paljoakaan. Lisää käyttöä on keksittävä.

Tuiken poseeraukset

Yleisön pyynnöstä muutama Tuiken poseeraus. :) Eilen oli pesupäivä, ja tänään otettiin kuvia esikoisen kanssa. Minä en muuten onnistu millään seisottamaan Tuikea takajalat hieman taakse ojennettuina, niin kuin näyttelyssä olisi suotavaa. Aina se korjaa itse asennon tuollaiseksi normaaliksi.

Hiihtolomalaiset

"Minäkin tykkään hengailla portaissa."

Pitkän kylmän kauden jälkeen päästään taas kunnolla lenkkeilemään. Toivottavasti kovat pakkaset ovat tältä talvelta ohi, ne eivät miellytä Bellaa eikä mamia; Tuike ei sen sijaan ole moksiskaan. Mutta jos pakkasta on -30, ei sinne huvita Tuikenkaan kanssa kovin pitkäksi aikaa jäädä ihmettelemään. Tuiken turkki on talven aikana edelleen kasvanut ja nyt se laahaa lapojen kohdalta maata. Pitäisi varmaan hennoa hieman tasoittaa laahaavia latvoja pois, mutta en ole toistaiseksi uskaltanut. Ehkä odotettavissa olevat kevään kurakelit innostavat maltillisiin parturintoimiin...

Huomasin, että molemmille koirille on tullut talven laiskottelun seurauksena vähän ylimääräistä massaa kylkiluiden päälle. Hieman on jo ruoka-annoksia pienennetty, mutta nyt vielä toivotaan, että sää pysyy ulkoilulle suotuisana.

Vuoden alussa lupasin harrastaa hyväntekeväisyyttä. Helmikuun kohde oli Yhteisvastuukeräys. Apua saavat yksinäiset nuoret Suomessa ja Mosambikissa. Uhkasin maksaa sinne euron jokaisesta tykkäyksestä, jonka postaukseni sai FB:ssa. Koska tykkääjiä oli vain seitsemän, laitoin oma-aloitteisesti vähän lisää. :)

Lankavaraston kutistusta

Sukat joka viikonpäivälle. Näitä olen tässä vuoden alkuun neuloskellut. Sukat on siitä kivoja, kun ne valmistuvat ulkomuistista, niitä voi antaa lahjaksi vaikka satunnaisille ohikulkijoille ja niihin saa helposti upotettua jämälankoja. Kuvasta näkyy, että jämälankoja on todella käytetty. Koot vaihtelevat n. 37-45 välillä.

Muuten täällä vaan odotellaan kevättä. Ei kurakelien takia, mutta siksi, että tarkenisi (pakkasennätys meidän mittarissa toistaiseksi -34,5) ja että koirille olisi taas muitakin kulkureittejä kuin tienvieret. Olen ihan varma, että se viimeviikkoinen koirien vatsatautikin tuli siitä, kun kaikki koirat, niin sairaat kuin terveetkin, kulkevat noita samoja yksipuolisia reittejä. Metsään ei lumen takia ole nyt mitään asiaa. :/

Vatsatauti

Näin nätiksi mami minut ehti eilen illalla pestä ja laittaa, kun rupesin sitten ripuloimaan. Ulkona hypätessä meni koko yö, yhden kerran en ehtinyt edes ulos asti. Tänään olenkin vaihteeksi keskittynyt oksenteluun. Mami haki Nutrisalia ja pakotti minut juomaan sitä kokonaisen ruiskullisen, kymmenen millilitraa, vaikka en olisi yhtään halunnut. Aika märkää touhua! Ruokaa se ei suostu minulle tänään antamaan. Ihme tauti, en yhtään ymmärrä mistä tämä tuli. Toivottavasti ei tartu Tuikeen... :(