Lihotuskuuri

Ollapa itsellä Tuiken ongelma: alipaino. Neiti on oikea paastomestari! Tyhjän vatsan oksentelusta ollaan onneksi päästy eroon, mutta nirppanokkailu jatkuu. Tuike nyt vaan on ilmeisesti päättänyt syödä vain niin vähän, että elossa pysyy. On päiviä, kun se ei suostu syömään lainkaan, joskus menee kaikki, mitä päivän aikana painoon suhteutettuna pitäisikin mennä, mutta normaalipäivinä se syö ehkä 60-80% täydestä määrästä. Minä taas olisin sitä mieltä, että ihan jokaista kylkiluuta ja selkänikamaa ei tarvitsisi noin selvästi tuntea, puoli kiloa painoa lisää olisi varmaan oikein hyvä. Jopa mikrosiru tuntuu kohoumalta kaulalla, kun ei siinäkään ole yhtään ylimääräistä rasvaa. Viimeksi eläinlääkärillä se painoi 5,4 kg, eli juurikaan painoa ei ollut tullut lisää muutamaan kuukauteen (takana on tosin se joulukuun oksenteluongelma). Vertailun vuoksi: Bella on kutakuinkin saman korkuinen kuin Tuike, ei laiha eikä lihava ja painaa 6,9 kg.

Siinä, kun lähes kaikki laihduttavat tammikuussa, meidän Tuike on nyt lihotuskuurilla. Tarjoan sille Royal Caninin Mini Sensible -ruokaa, jonka energia-arvot näyttivät olevan aika hyvät, 435 kcal/100g (jos joku tietää tuhdimman valmisruuan, vinkatkoon), ja siitä ei ainakaan maha näytä ärtyvän. Nappulat Tuike syö ainoastaan kuivana. Jos sinne heittää sekaan vettä tai jos erehtyy liottamaan ne, se ei koske niihin lainkaan. Päivän toiseen ruokaan laitan vielä eläinkaupasta ostettua rasvalisää, ällöttävää murusteltua läskiä suoraan pakastimesta, toiseen ruokaan puristan pari kalaöljykapselia. Ihme ja kumma tuo läski näyttää kelpaavan Tuikelle ihan hyvin, kalaöljyyn se on tottunut, kun on saanut sitä ihan pennusta asti. Satunnaisesti, jos ruoka on näyttänyt muutamalla ruualla kelpaavan tosi huonosti, lisään sekaan maksanmakuista Cesaria tai maksamakkaraa, mutta en joka ruualle. 

Haastavinta on saada Tuike edes kiinnostumaan syömisestä. Se ei ole yhtään mustasukkainen ruuasta, vaikka ne söisivät Bellan kanssa ihan vierekkäin. Usein se ei viitsi tulla edes keittiöön, vaikka kuulee ruokaa laitettavan kuppeihin. Yllä olevasta kuvastakin näkyy, kuinka olen asetellut kupin sen nenän alle, ja se syö siitä vähän laiskasti ISTUEN! Uskomaton tyyppi. Ei mulla ole koskaan ennen ollut koiraa, joka ei sen vertaa kiinnostu syömisestä, että ei edes viitsi nousta seisomaan... Monesti käy niin, että se käy haistamassa ruokaa, ja päättää sitten peittää sen. Kauhea tuuppiminen käy nenällä kupin ympärillä ja sitten kiukkuista ääntelyä, kun kuppi ei yllättäen peitykään.

Kaikesta huolimatta Tuike on hyvin pirteä ja energinen, eli ei se aliravittu voi olla. Haluaisin vaan saada sitä painoa sen verran lisää, että olisi pieni vararavintovarasto vaikka sairastumisen varalle. 

Naapuri muuten kävi eilen kertomassa, että heidän corgillaan on täitä. Aargh. Tänään piti sitten varuksi käydä ostamassa täinhäätöaineet ja lyödä molempien tyttöjen niskaan. En todellakaan jäänyt odottamaan, näkyykö niitä vai ei. Apteekistakin sanoivat, että voi ihan hyvin laittaa ennaltaehkäisevästi. Samaa ainetta, millä ehkäistään kesällä punkkeja. Aika pieni todennäköisyys, että niitä löytyisi meidän koirista, koska nyt kun on ollut niin kovia pakkasia, ei olla useinkaan osuttu ulos yhtä aikaa, eikä ole jääty seisoskelemaan pihalle koirien painia katselemaan. Onneksi.