Pieni valkoinen leijona

Eräs söpöimmistä asennoista, joihin Bella itsensä vääntää, on tämä selällään kellimisasento. Koira näyttää ihan pikkuleijonalta, kun kaikki naaman ja pään karvat leviävät naaman ympärille isoksi harjaksi.
.
Tämä asento on vaan vähän hankala kuvata, koska se vaatii taiteilua kameran kanssa koiran päällä. Ja kun menen tallustelemaan Bellan päälle (siis tallaamatta sitä kuitenkaan!), Bella luulee heti, että kyseessä on joku hauska leikki ja yrittää kierähtää jaloilleen.
.
Tästä kuvakulmasta muuten huomaa, että Bellalla ei ole käytännössä lainkaan punaisia värjäytymiä leukakarvoissa. Se näyttää olevan hyvin yleistä cotoneilla (ja muillakin bichon-tyyppisillä koirilla). Jotkut sanovat, että värjäytymiä tulee ruuasta, jotkut väittävät, että ne johtuvat koiran kuolasta (vaikka eivät cotonit kyllä kuolaa?!?). Meillä ruokana on Royal Canin Poodle, eli villakoiralle tarkoitettu roturuoka, joka tarjoillaan kuivana ja johon sekoitetaan vähän raejuustoa ja vähän tuoretta koiranruokaa purkista (tyyliin Cesar tai Lidlin Optidog). Värjäytymiä ei ole tullut, ei leukaan eikä silmien alle.

Bellan glitterpaita

Kuvassa Bella poseeraa upouusi Cocos-langasta neulottu glitterpaita päällään. Myönnettäköön, että tämä neule on aivan silkkaa turhuutta ja hörhötystä, mutta aika ihana silti. Tuossa Cocos-langassahan on siis sellainen kulta-hopea-säie mukana, joten pientä säihkettä neulepinnassa on (ei taida oikein kuvassa erottua). Tuo lanka tuli ostettua, kun se oli tarjouksessa, ja pikkusisko yllytti neulomaan siitä Bellalle vaatteen.

.

Koirien pukeminen on just nyt tosi trendikästä, mutta periaatteessa cotonin pukemisessa on myös hyötynäkökohta. Talvella villainen vaate lämmittää koiraa, jolla on lämpimän näköinen turkki, mutta joka on oikeasti aika viluinen. Turkissa ei nimittäin ole mitään aluskarvaa ja varsinkin tuuli puhaltaa turkin läpi tuosta vaan. Samoin tuollaisella villapaidalla on kurankerääjäfunktio; märällä kelillä juuri etujalat ja mahanalus kuraantuvat pahiten ja pukemalla villis päälle iso osa kurasta päätyy siihen. Kuvassa oleva villis ei ole talvikäyttöön, koska se on puuvillasekoite, mutta kevät-kesä-syksyaikaan sitä voi käyttää kurankerääjänä tai sitten ihan vaan näyttäytymistarkoituksessa. ;)

.

Ei muuten ole ihan helppoa tehdä koiran vartalolle istuvaa neuletta. Monen kokeilun jälkeen olen nyt muutaman onnistuneen saanut väsättyä. Kolme ensimmäistä joutaisi purkuun, mutta en taida viitsiä tehdä edes sitä. Roskiin vaan.

Uusi kirjastokassi

Uusi kirjastokassi valmistui eilen illalla. Se on neulottu vihreitä ruutuja lukuunottamatta kaksinkertaisesta (vihreä lanka oli vähän paksumpaa, joten se on yksinkertaista) ohuesta puuvillalangasta käyttäen nurkasta nurkkaan -tekniikkaa ja aina oikein neuletta. Toisella puolella toistuvat samat värit, ja reunoilla on kaistale punaista, samaa kuin kahvoissa ja tuossa yhdessä ruudussa.

.

Huomenna onkin kirjaston kirjojen palautuspäivä. Katsotaan, paljonko kirjoja tuohon mahtuu, kun kassi venyy ja paukkuu. Entiseen kirjastokassiin mies onnistui joskus tunkemaan neljä isoa kylpypyyhettä plus jotain muuta uimarannalle otettavaa pikkusälää. Se olikin sitten varsinainen änkemisen ja venyttämisen ennätys.

Puolen vuoden etappi

Bella on ollut meillä nyt puoli vuotta. Aamun poseeraus sujui kasvattajalta saadun Nallukka-lelun kanssa. Lelun nimi oli alunpitäen Nallukka-Pallukka, mutta nyttemmin sen nimi on pikemminkin Nallukka-Ruipukka, koska sen keskivartalosta ovat kaikki täytteet pikkuhiljaa tyhjentyneet. Nallukka on ollut tosi rakas lelu ja kovassa käytössä.

.

Puoli vuotta on mennyt toisaalta tosi nopeasti, toisaalta taas tuntuu, että Bella olisi ollut meillä aina. Niin hyvin se on tänne sopeutunut ja ottanut oman paikkansa perheessä, ja oikean vahtikoiran roolin. Jotenkin kummallista ajatella aikaa, kun vasta suunniteltiin koiran ottamista, saati sitten niitä vuosia, kun elettiin kokonaan ilman koiraa allergian pelossa, ja osin siksi, että ajattelin lasten ja koiran kanssa elämisen jotenkin kamalan vaivalloiseksi. Vaikka eihän se ainakaan enää sitä ole, kun lapset ovat jo niin isoja, että he pikemminkin auttavat koiran hoidossa sen sijaan, että heidän hoitamisensa veisi liikaa aikaa koiran hoidolta.

Ikioma Toyota

Minullapa on varastossa ikioma Toyota. Ei tietenkään auto, vaan vanha neulekone, jonka ostin käytettynä lastemme entiseltä perhepäivähoitajalta. Muutama vuosi sitten käytin sitä pariin otteeseen ja tein kuvan harmaasävyisen villatakin Nalle-langasta sekä siihen sopivan hameen, jonka olen ilmeisesti pistänyt jo kierrätykseen, kun ei sitä mistään löydy.

Kokemukseni koneneulonnasta? Huonot. Vaivalloista, yksitoikkoista, tilaa vievää ja pölyistä. Vaikka minulla olisi uusi neulekone, niin tuskin silti kokisin sen kummempaa iloa sillä neulomisesta kuin tuolla vanhalla ränkälläkään. Kyllä oikeat puikot ja käsin neulominen sentään ovat jotain!

Ei kukaan tarttis vanhaa neulekonetta? Sais nimittäin halvalla...

Valkoinen koira

Koirarotua valittaessa ja koiraa hankittaessa on luonnollisesti tärkeää miettiä, minkä värinen koiran pitäisi olla. Valkoinen turkki on - kuten kaikki varmasti arvaavat - ihan ykkösvalinta. Suomessa kun ei juuri koskaan ole kuraista ulkona...

.

Jos nyt kuitenkin on syystä tai toisesta päätynyt valkoiseen, pitkäturkkiseen koiraan, turkkia on hoidettava säännöllisesti. Oheisesta kuvasarjasta näkyy likainen koira (takkuisessa turkissa on mm. spagettikastiketta), koira pesussa (hoitoaine on juuri turkissa odottamassa imeytymistään) ja lopulta ihanainen lopputulos, puhdas koira.

.

"Kuinka usein peset cotonisi?" on yksi coton-foorumilla esitetyistä kysymyksistä, ja olen saanut siihen vastailla myös uteliaille ohikulkijoille, jotka ovat pysähtyneet ihastelemaan meidän kaunista neitokaista. Vastauksena on ollut 1-3 viikon välein, riippuen keleistä.

.

Coton de tulearin omistajan ihanuutta on puhdas, silkkinen turkki, joka selviää kuin itsestään vähän kampaa näyttämällä. Tämä ihannetila on kuitenkin valitettavan lyhytaikainen; hoitoaineen siloittava vaikutus kestää muutaman päivän. Pikkuhiljaa turkki taas hieman karhenee, eikä takuiltakaan aina vältytä. Bellan takut löytyvät yleensä "kainalosta" etutassujen takaa, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että valjaat hankaavat turkkia hieman kainaloiden kohdalta. Todennäköisesti kaulapanta hankaisi vielä enemmän, koska se pyörii, joten valjaat ovat se vähemmän huono vaihtoehto.

.

Kurakeleillä apua tuovat onneksi myös ulkovaatteet, joita aion säiden pikkuhiljaa kylmetessä esitellä myös täällä blogissa.