Vuoden ekat käsityöt

Kovasti oranssina lähtee tämä vuosi liikkeelle. Oikeastaan nämä ovat yhtä paria lukuunottamatta viime vuoden tuotoksia, mutta viimeistely eli päättely meni tälle vuodelle. Olkoon sitten vuoden 2012 ensimmäiset käsityöt. Edelleenkään en ole juuri lankaostoksilla pyörinyt, vaan haaveena olisi vieläkin kutistaa entistä varastoa ensin ja saada langat mahtumaan kahteen isoon laatikkoon kolmen sijasta. Vaikka en ole lankaostoksilla viihtynytkään, niin tuo yläkuvan Nalle Kukkaketolanka on kyllä itselleni uutta, mutta se tuli vaihdossa Netcyclerin kautta. Nämäkin sukat ja lapaset taidan laittaa sinne vaihtoa odottamaan, jos joku vaikka tarvitsisi. :)

Uusi vuosi koitti

Vuosi aloitetaan aina mitä kurjimmalla juhlalla. Tai ei kai siinä juhlassa muuta kamalaa ole kuin ne ilotulitukset. Kiitos Alproxin Bellakin selvisi taas hengissä, mutta vuosi vuodelta jotenkin huonommin puree tuo lääke ja se on maksimiannostuksessaan. Tuike vietti suurimman osan illasta sängyn alla, joten ei silläkään mukavaa ollut. En tiedä, pitäisikö ensi vuodeksi jo yrittää keksiä joku vähän syrjäisempi uuden vuoden viettopaikka. Tänä aamuna uloslähteminen oli yhtä tuskaa. Bella meinasi karata yläkertaan, kun hihnaa vilautin.

Noh, kyllä se tästä taas lähtee. Uuden vuoden lupauksia? No, kun parempaa en keksinyt, niin laihdutetaan nyt sitten taas. Koirat ovat tällä hetkellä erittäin sopivassa lihassa, ehkä jopa hoikan puolella, joten tämä projekti on nyt sitten emännän ihan oma juttu. Saas nähdä, montaa asiaa on vuosien saatossa kokeiltu, ja nyt on taas yksi uusi juttu. Karppaus se EI ole, sillä sen tien talsin läpi jo kauan ennen kuin siitä tuli muoti-ilmiö. Useamman kokeilun jälkeen tulin siihen tulokseen, että ei ole mun juttu. Paljastan metodini jos siitä jotain alkaa kehkeytyä. ;)

Jouluntoivotus

Bella ja Tuike sekä heitä hoitava ihmisjoukko toivottavat kaikille ihmis- ja koirakavereille, sukulaisille ja muille satunnaisille tai vähemmän satunnaisille vierailijoille oikein hyvää joulua ja menestystä uudelle alkavalle vuodelle. Sinä, joka et saanut meidän perheeltä joulukorttia tänä vuonna, tsekkaa tämän blogin kirjoitukset otsikolla "hyväntekeväisyys" ja tiedät, mihin rahat menivät. :)

P.S. Meillä oli kaksi NIIN innokasta joulusiivoojaa tänä vuonna, että ensi jouluna lattiamoppeina toimivat Bella ja Tuike!

Hyväntekeväisyysvuoden päätös

Joulukuun hyväntekeväisyysteon päätin hoitaa pois päiväjärjestyksestä Lahjaksi lehmä -verkkokaupassa. Ostin äidille puutarhan. Lainaus World Visionin sivuilta: "Köyhä perhe saa omaan pihaansa kasvimaan Intiassa, Kolumbiassa, Perussa, Keniassa tai Ugandassa. World Vision antaa perheelle siemeniä, taimia tai tarvikkeita kasvimaan perustamiseksi ja kouluttaa kasvien viljelyssä ja säilytyksessä. Vanhemmille kerrotaan lasten tasapainoisesta ruokavaliosta ja aliravitsemuksen hoidosta. Näin lapset saavat riittävästi ruokaa ja ovat terveempiä." Kehitysmaissa perheiden toimeentulo on pitkälti äitien vastuulla, siksi valitsin tällaisen kohteen.

Hyväntekeväisyydelle nimetty vuoteni alkaa olla lopuillaan. Muutaman rahaa vaatimattoman teon lisäksi olen lähinnä lahjoittanut rahaa eri kohteisiin. Laskeskelin, että 500 euroa ei riitä tämän vuoden kaikkiin lahjoituksiin, mutta silti ei ole kyllä yhtään köyhempi olo - päinvastoin. Aika mukava on ollut miettiä aina kuukauden kohdetta ja kokea antamisen iloa. Jos viime vuoden ekovuosi meni vähän pyllylleen, niin tämän vuoden teema sentään onnistui mukavasti.

Myyjäisiin tehtyjä

Kuopuksen koululla on joka vuosi myyjäiset, joissa luokat keräävät itselleen retkirahaa. Oma panokseni tämän vuoden myyjäisiin oli kohtuullinen kasa sukkia, muutamia kirjoja, elokuvia ja pelejä sekä yllä olevan kaltaiset askartelukset. Ylimpänä on heijastimia ympyrän ja tonttujen muodossa - näitä jäi itsellekin omiin joulukorttikuoriin mukaan pakattaviksi.

Kahdessa alemmassa kuvassa joulukortteja, jotka kävivät oikein mukavasti kaupaksi. Nuo sukkakortit olivat oikea hitti jo toisena vuonna peräkkäin. Täytynee muistaa ensi vuonna aloittaa noiden pikkusukkien neulominen vähän aiemmin, että ehtii tehdä niitä enemmän. Vaikka syksy on ollut kiireinen ja pitkä ja pimeä, olen ihan yllättynyt siitä, että näiden askarteluksien jälkeen minulla oli vielä energiaa tehdä joulukortit lähimmille ystäville ja sukulaisille itse. Monena vuonna on käynyt niin, että myyjäisiin olen viitsinyt askarrella ja sitten omat kortit onkin haettu kaupasta.

Fiksu tyttö!

Bellahan tunnetusti inhoaa sitä, että meikäläinen lähtee reissuun ja jättää sen oman onnensa nojaan kylmään maailmaan. (Muuta perhettä  - ehkä esikoista lukuunottamatta - Bella ei laske yhtikäs miksikään, vain mamin hoito kelpaa, ja suurimman osan poissaoloajastani Bella mököttää saunassa). Usein reissuun lähtiessäni pakkaan kamani kuvassa makuualustana toimivaan isoon mustaan kassiin. Tällä kertaa leväytin kassin keittiön lattialle pakatakseni siihen myyjäisiin menevää tavaraa. Bella kuitenkin ilmeisesti säikähti ja luuli minun taas olevan lähdössä johonkin ja päätti, että tällä kertaa häntä ei sivuuteta. Varmin tapa päästä mukaan on linnoittautua reissukassiin! :)

Marraskuun lahjoitus

Marraskuun hyväntekeväisyyskohteeksi valikoituivat jälleen ihmiset. :) Tuin vammaistyötä ja tilasin jo toista kertaa tänä vuonna Tukilinja-lehden. Perustelut ovat entiset: Lähipiiristä löytyy ihmisiä, jotka ovat saaneet apua Vammaisten koulutuksen ja työllistämisen tuki ry:n kautta. Useimmiten heidän käyttöönsä on annettu tietokone ja siihen liittyviä tarvittavia apulaitteita tai ohjelmia.

Oikeastaan marraskuuhun sisältyy toinenkin hyvä työ, mutta siitä en halua blogissa kirjoittaa sen enempää.