Tuliaiset emokoiralle

Matkalta on kotiuduttu, sekä Bella että me ihmiset. Yllä olevissa kuvissa Bella poseeraa villapaidoissa, jotka vietiin tuliaisiksi Milla-emolle. Molemmat on tehty Nalle-langasta, ja keriä on jäljellä niin paljon, että teen kyllä Bellalle vielä omatkin, ennen kuin kylmät ja märät kelit alkavat. Vaan vielä on kesää jäljellä...

Ihmisperheen loma oli oikein onnistunut, ja oletan, että niin oli myös Bellan vierailu alkuperäisessä kodissaan. Ainakin tyttö jäi sinne ihan mielellään, ja oli kaikesta päätellen myös viihtynyt. Tuttuun tapaansa oli aina tunkenut syliin istumaan, sänkyyn nukkumaan ja nuolemaan naamaa, tai edes jotain kohtaa ihosta. Kielen suun sisällä pitäminen ei edelleenkään ole Bellan vahvuuksia.

Mutta kyllä oli Bellalla ilo myös ylimmillään, kun käytiin hakemassa se kotiin. Mukava olla poissa, mukava tulla kotiin.

Ai niin, ja on yksi ehkä-uutinenkin. En uskalla vielä ihan ääneen edes ajatella, mutta voi olla, että meidän perheessä tassuja on kohta kahdeksan! Tähän liittyy hauska tarina, jonka kerron, kunhan asiat vähän varmistuvat.

Matkakuumetta

Kuvan kannolla kököttävä juhannusneito on kohta lähdössä kesäreissuun. Tai siis me ihmisperhe olemme, joten Bella lähtee kasvattajan ja äitikoiran hellään huomaan. Uskoisin, että se on Bellalle paras kesähoitopaikka muistaen, että se on siellä viettänyt ensimmäiset 1 v 8 kk elämästään. Välimatka kasvattajan luo on vähän turhan pitkä, mutta onneksi sentään siinä mielessä matkan varrella, ettei tarvitse ihan monien satojen kilometrien koukkausta tehdä, kun Helsinki-Vantaalle Keski-Suomesta ajaa. Autoilusta on myös tullut Bellalle kohtuullisen miellyttävä asia, joten siinäkään mielessä pitkä matka ei haittaa.

Meillä on Milla-emolle tuliainenkin, mutta enpä julkaise kuvaa vielä, jos Kirsi vaikka sattuu blogissa piipahtamaan... ;)

Cotonhepuli mökillä

Eilen oltiin illalla eräällä mökillä saunomassa. Ihana huomata, miten pikkuhiljaa Bella tällaisissa erilaisissakin ympäristöissä viihtyy aina vaan paremmin ja paremmin. Viime kesänä käytiin samaisella mökillä muutamaan kertaan, ja meidän saunassakäynti oli Bellalle painajainen. Saunassa se ei jaksanut olla mukana, kun tuli kuuma, mutta yksinkään se ei viihtynyt, vaan vinkui oven takana seuraa vailla.

Nyt tilanne on ihan toinen. Bella viipottaa mökin ympäristössä ihan rohkeana, eikä meidän saunoessa enää vikise oven takana. Käy välillä tsekkaamassa, että ollaanko sieltä tulossa uimaan vai ei, mutta tyytyy odottelemaan ulkopuolella, jos meitä ei heti kuulu.

Todistettua tuli sitten ihkaensimmäinen cotonhepuli. Olen kuullut/lukenut näistä toisilta cotonin omistajilta, mutta Bella ei ole sellaista vielä saanut. Eikä varmaan olisi saanut nytkään, jos ei mies olisi vähän innostanut. Aivan mahdoton juoksu- ja takaa-ajokohtaus mökillä kuitenkin käytiin, mies ja koira vuoronperään toisiaan takaa-ajaen. Mökin piha oli riehuleikin jälkeen täynnä ruopimisjälkiä - en oikein tiedä kummanko jättämiä. Epäilen kuitenkin koiraa.

Epäonnistunut villatakki

Kuvassa näkyvän "välityön" väsäsin lankakorista löytyneillä ruskeilla langoilla. Joukossa on sekä Floricaa että jotain vähän paksumpaa, samantuntuista ja MELKEIN samansävyistä toista lankaa (sävyerot kyllä näkyvät työssä), jonka olen saanut jostain joskus.

Ohje on Novita Kevät 2007 -lehdestä, jossa tuo villatakki on neulottu 7-veljestä jättiraidasta, ja on tosi raikkaan ja kivan näköinen. Mun takkini on tunkkaisen näköinen ja tuo etureunus-kaulussysteemi epäonnistui täydellisesti. Sen nimittäin piti olla niin leveä, että se alaosastaan lerppuu vähän alaspäin antaen takille erilaista, jännittävämpää muotoa. Ollakseen sellainen mun pitäis purkaa koko kaulussysteemi ja lisätä paljon silmukoita. Enpä taida nyt kuitenkaan viitsiä. Pistän koko hökötyksen kierrätykseen, ja toivottavasti joku löytää sen ja jopa tykkääkin siitä. Huokaus. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Kiitokset kuitenkin pikkusiskolle poseerauksesta. Meikäläisen pullerovartalossa tuo takki olisi näyttänyt vieläkin kamalammalta!

Erossaoloa

Olen juuri kotiutunut kymmenen päivän työreissulta. Kylläpä oli ikionnellinen koira vastassa, ikävä oli tainnut olla ihan molemminpuolista! Ihana oli silti huomata, että Bella ei enää ole ihan onneton, kun mami on poissa. Hyvin olivat perhe ja koira pärjänneet kotimiehinä reissuni ajan. Syksyllähän oli vielä niin, että Bella oli Romanian reissuni ajan mököttänyt lähes kaiken ajan saunassa. Nyt ei ollut saunaan muuta asiaa kuin yhden rajun ukkosen aikana. Silloin ikkunaton pesuhuone oli tuntunut turvallisimmalta paikalta pakoilla jyrinää. Lasten- ja koiranhoitajana toiminut pikkusiskoni oli käärinyt Bellan minun yöpaitaani, ja kai se sitten oli tuonut vähän lisäturvaa pikkuiselle.

Oikeastaan ainoa erikoisuus, jonka poissaoloni aiheutti, oli se, että Bella ei halunnu lähteä kovin pitkälle lenkille pois kaikkein tutuimmista maisemista. Puoli kilometriä oli suurinpiirtein se säde, jonka sisällä oli suostunut kulkemaan. Onneksi tässä on ihan talon vieressä ihana pieni metsikkö, joka on Bellalle niin tuttua reviiriä, että siellä suostuu mielellään kulkemaan.

Heinäkuun lopulla olemme lähdössä koko (ihmis)perheen voimin Bulgariaan, mutta sen viikon koiranhoitojärjestelyt ovat onneksi parhaat mahdolliset. Bella pääsee viikoksi oman emon ja kasvattajan hellään huomaan. En usko, että tuosta viikosta tulee Bellalle kovinkaan vaikea, koska kyseessä on paikka, jossa Bella vietti ensimmäiset 1 v 8 kk elämästään. Ainakin viimekesäinen kohtaaminen emon ja kasvattajaperheen kanssa oli riemukas.

Kuvassa on muuten Bella parin rakkaan ystävänsä kanssa. Pehmolelut ovat Bellalle ihan ykkösjuttu.