Lihotuskuuri

Ollapa itsellä Tuiken ongelma: alipaino. Neiti on oikea paastomestari! Tyhjän vatsan oksentelusta ollaan onneksi päästy eroon, mutta nirppanokkailu jatkuu. Tuike nyt vaan on ilmeisesti päättänyt syödä vain niin vähän, että elossa pysyy. On päiviä, kun se ei suostu syömään lainkaan, joskus menee kaikki, mitä päivän aikana painoon suhteutettuna pitäisikin mennä, mutta normaalipäivinä se syö ehkä 60-80% täydestä määrästä. Minä taas olisin sitä mieltä, että ihan jokaista kylkiluuta ja selkänikamaa ei tarvitsisi noin selvästi tuntea, puoli kiloa painoa lisää olisi varmaan oikein hyvä. Jopa mikrosiru tuntuu kohoumalta kaulalla, kun ei siinäkään ole yhtään ylimääräistä rasvaa. Viimeksi eläinlääkärillä se painoi 5,4 kg, eli juurikaan painoa ei ollut tullut lisää muutamaan kuukauteen (takana on tosin se joulukuun oksenteluongelma). Vertailun vuoksi: Bella on kutakuinkin saman korkuinen kuin Tuike, ei laiha eikä lihava ja painaa 6,9 kg.

Siinä, kun lähes kaikki laihduttavat tammikuussa, meidän Tuike on nyt lihotuskuurilla. Tarjoan sille Royal Caninin Mini Sensible -ruokaa, jonka energia-arvot näyttivät olevan aika hyvät, 435 kcal/100g (jos joku tietää tuhdimman valmisruuan, vinkatkoon), ja siitä ei ainakaan maha näytä ärtyvän. Nappulat Tuike syö ainoastaan kuivana. Jos sinne heittää sekaan vettä tai jos erehtyy liottamaan ne, se ei koske niihin lainkaan. Päivän toiseen ruokaan laitan vielä eläinkaupasta ostettua rasvalisää, ällöttävää murusteltua läskiä suoraan pakastimesta, toiseen ruokaan puristan pari kalaöljykapselia. Ihme ja kumma tuo läski näyttää kelpaavan Tuikelle ihan hyvin, kalaöljyyn se on tottunut, kun on saanut sitä ihan pennusta asti. Satunnaisesti, jos ruoka on näyttänyt muutamalla ruualla kelpaavan tosi huonosti, lisään sekaan maksanmakuista Cesaria tai maksamakkaraa, mutta en joka ruualle. 

Haastavinta on saada Tuike edes kiinnostumaan syömisestä. Se ei ole yhtään mustasukkainen ruuasta, vaikka ne söisivät Bellan kanssa ihan vierekkäin. Usein se ei viitsi tulla edes keittiöön, vaikka kuulee ruokaa laitettavan kuppeihin. Yllä olevasta kuvastakin näkyy, kuinka olen asetellut kupin sen nenän alle, ja se syö siitä vähän laiskasti ISTUEN! Uskomaton tyyppi. Ei mulla ole koskaan ennen ollut koiraa, joka ei sen vertaa kiinnostu syömisestä, että ei edes viitsi nousta seisomaan... Monesti käy niin, että se käy haistamassa ruokaa, ja päättää sitten peittää sen. Kauhea tuuppiminen käy nenällä kupin ympärillä ja sitten kiukkuista ääntelyä, kun kuppi ei yllättäen peitykään.

Kaikesta huolimatta Tuike on hyvin pirteä ja energinen, eli ei se aliravittu voi olla. Haluaisin vaan saada sitä painoa sen verran lisää, että olisi pieni vararavintovarasto vaikka sairastumisen varalle. 

Naapuri muuten kävi eilen kertomassa, että heidän corgillaan on täitä. Aargh. Tänään piti sitten varuksi käydä ostamassa täinhäätöaineet ja lyödä molempien tyttöjen niskaan. En todellakaan jäänyt odottamaan, näkyykö niitä vai ei. Apteekistakin sanoivat, että voi ihan hyvin laittaa ennaltaehkäisevästi. Samaa ainetta, millä ehkäistään kesällä punkkeja. Aika pieni todennäköisyys, että niitä löytyisi meidän koirista, koska nyt kun on ollut niin kovia pakkasia, ei olla useinkaan osuttu ulos yhtä aikaa, eikä ole jääty seisoskelemaan pihalle koirien painia katselemaan. Onneksi.

Melkein marimekko

Tällaiset villikset ovat vuoden 2010 ensimmäinen käsityö. Tämän vuoden näperryksille ja räpellyksille olen varannut tunnisteen valmistuneet10. Hassulta näyttää tuo uusi vuosiluku noin kirjoitettuna. Bellan punavalkoinen neule on tehty kokonaan Nallesta, Tuiken neuleessa punaiset raidat ovat samaa Nallea kuin Bellankin paidassa, ruskea raita on Novita Woolia. Mies kuvaili Bellan paitaa sanalla "räikeä".

Aika kova pakkasjakso takana, joten kyllä noita neuleita on jo pidettykin. Nyt on vähän lämpimämpää, joten ollaan ulkoiltu lähinnä heijastinliiveissä, jotka ostin typyköille joululahjaksi. Poseeraus tehtiin portaissa ihan sen kunniaksi, että nyt Tuike uskaltaa tulla portaat myös alas. Muutenkin hyviä uutisia Tuiken suhteen. Maha on nyt kunnossa, eikä Antepsiniäkään enää tarvita. Ruokahalu on kohtuullinen, parempikin voisi olla. Mieluiten Tuike näköjään söisi koko päivän ruoka-annoksen kerralla viimeiseksi illalla.

Alakulmahampaiden sormilla vääntely näyttäisi tuottavan vähän tulosta. Ainakin toinen kulmahampaista on jo nyt muutamassa päivässä siirtynyt ihan selvästi oikeaan suuntaan. Tietysti siinä auttaa sekin, että pentukulmurit on vedetty edestä pois. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että IHAN ei ole tullut joka päivä 3x15 minuuttia niitä venyteltyä. Ei kai kukaan pentukoira pysy sylissä noin kauan, jos joku vääntää hampaita suussa!?!?!

Tuike hammaslääkärissä

Olen ollut jo jonkin aikaa huolissani Tuiken hurjasta alapurennasta ja maitohampaista, jotka eivät halunneet lähteä itsekseen pois. Tänään käytiin sitten eläinklinikkamme hampaisiin erikoistuneella lääkärillä poistattamassa kaikki maitokulmahampaat sekä pari muuta roikkumaan jäänyttä hammasta. Toimenpidehän vaatii nukutuksen, kuvassa ylhäällä Tuiken tämän illan tunnelmia. Uneliasta peiton alla makaamista.

Tässä eläinlääkärin kommentteja (lainauksia "epikriisistä"): Kaikki neljä maitokulmahammasta poistettu, poistokohtien päälle ommeltu ienfläppi. Tikit sulavia. Plakkia oli jo nyt muodostunut jonkin verran hampaiden pinnalle, joten kotihoitona harjaaminen olisi erittäin tärkeää!

Jatkohoito: ei mitään kovaa purtavaa viikkoon, ruoka pehmeää, ei luita, keppejä tms. Metacam särkylääke painon mukaan huomisesta alkaen. Hexarinse-huuhtelua poistokohtiin.

Voimakkaan alapurennan (= yläleuka liian lyhyt suhteessa alaleukaan) takia yläetuhampaiden kruunut painavat alaleuan etuhampaiden taakse limakalvoon painannetta. Lisäksi pysyvät alakulmahampaat eivät ole kasvamassa oikealle kohdalleen, ne suuntautuvat nyt liian eteen ja ovat jäämässä yläleuan hampaiden sisäpuolelle.

Kotioikominen: Oikominen sormilla: taivutetaan alakulmureita ulospäin. Pallo-oionta: kaikki muut lelut koiralta pois. Rohkaistaan koiraa pitämään palloa suussaan (pallon halkaisija n. 5-6 cm, mielellään täyskuminen pallo). Oikomista pitää tehdä aktiivisesti 2-4 viikon ajan, vähintään 3 x 15 min./päivä. Seuratkaa, miten kulmurit suuntaavat kasvua, sekä aiheuttavatko yläetuhampaat vielä syvempiä painaumia alahampaiden taakse. Kontrolliaika n. 4 viikon kuluttua.

Että sellaisia hammasuutisia. Ihan turhaan en siis ollut huolissani. Toivottavasti saadaan purentaa nyt sillä tavalla kotikonstein korjattua, että ainakin nuo alakulmahampaat eivät jäisi noin huonoon paikkaan. Siinä on kuulemma vaara, että ne sitten kitalakeen tekevät reikää tai kuoppaa. Yläetuhampaita voidaan kuulemma tarvittaessa vaikka hieman hioa lyhyemmäksi, jotta ne eivät vastaavasti painaisi alaleukaan.

Näyttelyhaaveisiin tämä myös todennäköisesti tulee vaikuttamaan; alapurenta on muodostunut niin voimakkaaksi, että keskimmäiset alahampaat näkyvät, vaikka Tuikella olisi suu kiinni. Ja tämä ei ilmeisesti ole ihan sallittua, vaikka rodulla lievä alapurenta saakin (pitääkin) olla. Kiinnostavaa olisi kuulla, miten siskoilla purenta on muodostunut, ja ovatko kaikki maitohampaat jo lähteneet?

Joululahjaksi neulottu

Tässäpä viime vuoden viimeinen neuletyö. Pikkusiskolle, joka antoi luvan julkaista kuvansa, neuloin Sublime Baby Cashmere Merino Silk -langasta hattu-huivisetin, joista huivi ei ihan ehtinyt pukinkonttiin, vaan tuli perille jälkitoimituksena. :)

Aikamoinen sanahirviö tuo langan nimi. Arvokasta lankaa, mutta ihanan pehmeää ja ylellisen tuntuista.

Uuden vuoden lupaus

Uuden vuoden kynnyksellähän on aina tapana tehdä lupauksia uudelle vuodelle. Omalla kohdallani en enää viitsi valehdella laihduttavani 20 kiloa, koska se ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Sen sijaan keksin jotain toteutuskelpoisempaa:

Vuosi 2010 olkoon meidän perheen EKOVUOSI. Ajatuksena on siis pienin askelin muuttaa käyttäytymistämme ja ostotottumuksiamme vihreämpään, kotimaisempaan, luomumpaan ja reilumpaan suuntaan. Koska muutoksen tekijänä on kuitenkin ruuhkavuosiaan elävä työssäkäyvä perheenäiti, mitään suurta ihmettä ei ehkä ole odotettavissa, mutta askeleita oikeaan suuntaan.

Lupaan, että vuonna 2010 meidän perheeseen ei osteta uutta autoa, eikä varsinkaan kakkosautoa (no, ellei entinen kohtuullisen vähäkulutuksinen ja pienipäästöinen auto nyt jostain syystä täysin hajoa). Meidän perhe ei tee tänä vuonna yhtään lomamatkaa lentämällä. Jos itse joudun lentämään työasioissa ulkomaille, maksan vapaaehtoisen maksun aiheuttamastani tuhosta ilmakehälle. Tuskin tänä vuonna joudun työasioissakaan lentämään, koska organisaatio säästää "turhista" matkoista. 

Ostoksissa pyrin vaihtamaan tuotteet luomuun, kotimaiseen tai vähintään reilun kaupan tuotteisiin. Tämä tulee olemaan haastavaa ajatellen lähimarkettimme valikoimaa. Toisaalta haluan suosia sitä, koska sinne pääsee kävellen. Lähimpään ekokauppaan tai autonarkettiin on n. 20 km, enkä haluaisi autoilla niihin koko ajan. Lihansyöntiä vähennetään, pakkauskokoihin ja -materiaaleihin kiinnitän enemmän huomiota. Kesällä on luvassa kasviskuukausi, jonka olen toteuttanut aiemminkin. Tämä tarkoittaa siis kokonaista kuukautta ilman lihaa ja kalaa. Kokemuksesta tiedän, että omalla kohdallani se tarkoittaa sen verran voimallista paneutumista ruuanlaittoon, että parasta jättää se kesälomakuukaudelle. 

Ostohysteria saa toistaiseksi jäädä. Isommat ostokset harkitaan tarkkaan ja kaikenmaailman ihmevempaimia emme tarvitse. No, joulukuussa ehkä joutuu lopulta taipumaan Pleikkari kolmoseen, mutta toisaalta olen viivyttänyt senkin ostamista jo kahden joulun yli joka tapauksessa. Ompelukoneella lupaan tehdä entistä enemmän korjausompelua, jotta rikkoutuneet vetoketjut eivät automaattisesti tarkoita hylkyyn menevää vaatetta. Muutama ostoskassi täytyy kierrätyskankaista ommella pikimmiten. Ai niin, lankoja en myöskään osta tänä vuonna, entiset täytyy ensin neuloa pois kuljeksimasta.

Sähkönkulutus otetaan tarkkailuun, valoja sammutellaan, uunissa valmistetaan enemmän kerralla ja pyykinkuivuri joutaa kesäaikaan pannaan. Vedenkulutus tulee olemaan haaste ajatellen, että meillä on kaksi pitkäturkkista koiraa, joita pitää pestä usein. Raportoin aina silloin tällöin, miten ekoilu etenee. Blogitunnisteena olkoon "ekovuosi".

Neiti puolivuotias

Tuossa kuvassa poseeraan minä, puolivuotias Tuike. Vaikka mami kyllä vähän muokkasi tuota kuvaa "taiteellisemmaksi". Kyllä minä tiedän, miksi muokkasi. Tietysti siksi, kun se alkuperäinenkin oli jo vähän heilahtanut ja epätarkka, niin sitten se raukka keksi, että muokkaamalla sitä se alkuperäinen epäonnistuminen muka häviää tuohon taiteelliseen vaikutelmaan. Niin varmaan.

Olen siis tänään puolivuotias, aika iso tyttö jo. Painoa oli viimeksi eläinlääkärissä käydessä muutama viikko sitten 5,3 kg. Aika laihahan minä olen, kun olen aika huono syömään. Aina pitäisi olla vaan maksamakkaraa tai ainakin nakkia. Ja jos ei ole, niin sitten paastoan kunnes tulee kunnon nälkä. Ja tuossa paastoamisessa on se ongelma, että sitten alkaa oksettaa, kun masu menee tyhjäksi. Mamille tulee kuulemma harmaita hiuksia minun syömisistäni. Minä olen sitä mieltä, että lisää maksamakkaraa kehiin, niin kaikki on hyvin! Lääkekuurin jälkeen maha on kyllä ollut paljon parempi, mutta kyllähän minä sitä Antepsin-litkua joudun vielä juomaan ja ruokaa ollaan tuputtamassa joka käänteessä.

Sisäsiistiksi olen oppinut hienosti, vaikkakin on meillä vielä varuilta se yksi patja sisävessana, jos arkipäivinä ihmispalvelijoiden ollessa töissä ja koulussa tulee hätä. Ei sitäkään joka päivä tarvita. Melko aikaisin aamulla herätän mamin viemään minut aamupissalle edelleen, mutta mielestäni se saa olla tyytyväinen, etten mieluummin pissaa makuuhuoneeseen.

Koirakouluakin olen käynyt ja oppinut istumaan, makaamaan, ottamaan katsekontaktia ja tulemaan sivulle. Ja luoksetulo onnistuu hienosti siellä koulussa, mutta kotona irti ollessa tai takapihalta en oikein malttaisi tulla kun kutsutaan. On välillä vähän muita juttuja, kivoja tuoksuja ja sen sellaisia.

Portaikossa minulla on nyt vapaa kulku, ylös menen tosi sujuvasti, mutta alaspäin en oikein uskalla tulla. Olenkin keksinyt, että kun yläkerrassa muutaman kerran surkeasti ulvahtaa, niin aina joku tulee tarjoamaan kyydin. Mami vaan nauraa, että taas siellä yläkerrassa Tuike tilaa taksia. Sohvalle ja sänkyyn olen onnistunut muutaman kerran innostuksissani hyppäämään, mutta ei siitä vielä ole tapaa tullut, vähän puolivahingossa olen onnistunut. Mihinkähän mami siirtää neuleensa ja lankakeränsä sitten, kun tosiaan alan hypellä sohvalle ja ne neuleet lojuvat siinä? Olen salamannopea levittämään ja sotkemaan lankakerän yltympäriinsä! Vielä en ole oppinut, miten se sitten keritään takaisin kerälle, vaan mami joutuu ne aina kerimään, välillä olen kuulemma ihan umpisolmujakin saanut aikaan.

Kaiken kaikkiaan olen ymmärtänyt olevani erittäin suloinen, kaunis, rakastettava ja vähän omapäinenkin. Niin, ja sitten piti vielä lisätä, että onnea myös siskoille ja veljellekin, jos hänen perheensä tänne blogiin joskus eksyy. :)

Uuden vuoden raportti

Uudesta vuodesta jokseenkin selvitty. Koiranomistajan näkökulmasta tämä on kyllä vuoden kurjin juhla. Kun vuosi vaihtui, istuin koirien kanssa makuuhuoneessa verhojen takana mahdollisimman kirkkaassa valaistuksessa, radio pauhaten musiikkia ja koliseva kuivausrumpu päällä tekemässä lisää ääntä peittämään pamaukset. Niin, ja kaiken tämän lisäksi Bella oli tietysti lääkitty rauhoittavilla.

Huh huh. Bella selvisi kohtuullisesti lääkityksen kanssa, mutta nyt sitä taas pelottaa lähteä ulos. Viime vuonnakin tämä pelko jatkui ainakin viikon pari uuden vuoden jälkeen. Onneksi aamulla ei kuulunut yhtään pamausta, kun oltiin jo yhdeksän aikaan liikenteessä.

Tuikeakin pamaukset pelottivat ja se reagoi niihin olemalla todella levoton. Oikeastaan koko yönä en itsekään nukkunut varmaan tuntia pidempää pätkää kerrallaan, koska Tuike seilasi lattian ja sängyn väliä (se piti aina nostaa sänkyyn) ja sängyssäkin se vaihtoi asentoa koko ajan ja huokaili ja vähän inisikin välillä. Aamulla jo ajattelin, että se on jostain kohtaa kipeä, ja ehkä jotain vatsaoireita olikin, koska aamulla tuli taas oksennus (ensimmäinen puoleentoista viikkoon). Mutta nyt se näyttää olevan ihan normaali, rauhallinen ja rento. Pepcid-kuuri on loppunut jo maanantaina, Antepsiniä olen sille vielä antanut. Eilen annoin Antepsiniä vain yhden annoksen, ja näköjään se heti vaikutti. En siis lopeta sitä lääkitystä vielä. Toistaiseksi jatketaan myös kolmen ruuan päivävauhdilla. Toivottavasti nuo vatsaongelmat jossain vaiheessa helpottavat.

Kaikesta yllä olevasta huolimatta hyvää uutta vuotta! Tästä on suunta vain ylöspäin.