Uudesta vuodesta jokseenkin selvitty. Koiranomistajan näkökulmasta tämä on kyllä vuoden kurjin juhla. Kun vuosi vaihtui, istuin koirien kanssa makuuhuoneessa verhojen takana mahdollisimman kirkkaassa valaistuksessa, radio pauhaten musiikkia ja koliseva kuivausrumpu päällä tekemässä lisää ääntä peittämään pamaukset. Niin, ja kaiken tämän lisäksi Bella oli tietysti lääkitty rauhoittavilla.
Huh huh. Bella selvisi kohtuullisesti lääkityksen kanssa, mutta nyt sitä taas pelottaa lähteä ulos. Viime vuonnakin tämä pelko jatkui ainakin viikon pari uuden vuoden jälkeen. Onneksi aamulla ei kuulunut yhtään pamausta, kun oltiin jo yhdeksän aikaan liikenteessä.
Tuikeakin pamaukset pelottivat ja se reagoi niihin olemalla todella levoton. Oikeastaan koko yönä en itsekään nukkunut varmaan tuntia pidempää pätkää kerrallaan, koska Tuike seilasi lattian ja sängyn väliä (se piti aina nostaa sänkyyn) ja sängyssäkin se vaihtoi asentoa koko ajan ja huokaili ja vähän inisikin välillä. Aamulla jo ajattelin, että se on jostain kohtaa kipeä, ja ehkä jotain vatsaoireita olikin, koska aamulla tuli taas oksennus (ensimmäinen puoleentoista viikkoon). Mutta nyt se näyttää olevan ihan normaali, rauhallinen ja rento. Pepcid-kuuri on loppunut jo maanantaina, Antepsiniä olen sille vielä antanut. Eilen annoin Antepsiniä vain yhden annoksen, ja näköjään se heti vaikutti. En siis lopeta sitä lääkitystä vielä. Toistaiseksi jatketaan myös kolmen ruuan päivävauhdilla. Toivottavasti nuo vatsaongelmat jossain vaiheessa helpottavat.
Kaikesta yllä olevasta huolimatta hyvää uutta vuotta! Tästä on suunta vain ylöspäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti