Koirarotua valittaessa ja koiraa hankittaessa on luonnollisesti tärkeää miettiä, minkä värinen koiran pitäisi olla. Valkoinen turkki on - kuten kaikki varmasti arvaavat - ihan ykkösvalinta. Suomessa kun ei juuri koskaan ole kuraista ulkona...
.
Jos nyt kuitenkin on syystä tai toisesta päätynyt valkoiseen, pitkäturkkiseen koiraan, turkkia on hoidettava säännöllisesti. Oheisesta kuvasarjasta näkyy likainen koira (takkuisessa turkissa on mm. spagettikastiketta), koira pesussa (hoitoaine on juuri turkissa odottamassa imeytymistään) ja lopulta ihanainen lopputulos, puhdas koira.
.
"Kuinka usein peset cotonisi?" on yksi coton-foorumilla esitetyistä kysymyksistä, ja olen saanut siihen vastailla myös uteliaille ohikulkijoille, jotka ovat pysähtyneet ihastelemaan meidän kaunista neitokaista. Vastauksena on ollut 1-3 viikon välein, riippuen keleistä.
.
Coton de tulearin omistajan ihanuutta on puhdas, silkkinen turkki, joka selviää kuin itsestään vähän kampaa näyttämällä. Tämä ihannetila on kuitenkin valitettavan lyhytaikainen; hoitoaineen siloittava vaikutus kestää muutaman päivän. Pikkuhiljaa turkki taas hieman karhenee, eikä takuiltakaan aina vältytä. Bellan takut löytyvät yleensä "kainalosta" etutassujen takaa, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että valjaat hankaavat turkkia hieman kainaloiden kohdalta. Todennäköisesti kaulapanta hankaisi vielä enemmän, koska se pyörii, joten valjaat ovat se vähemmän huono vaihtoehto.
.
Kurakeleillä apua tuovat onneksi myös ulkovaatteet, joita aion säiden pikkuhiljaa kylmetessä esitellä myös täällä blogissa.
2 kommenttia:
Kyllä tuo Bella vaan on julmetun söpö otus, jopa likaisena :)
Olen täysin samaa mieltä. :)Likaisena se on jotenkin ihan hellyttävän reppanan näköinen, ja puhtaana sitten suloisen kaunis.
Lähetä kommentti