Meidän pikku vegetaristi

Bella on kyllä hassu. Aina, kun keittiössä leikataan kurkkua tai porkkanaa, Bella on viivana paikalla kerjäämässä. Ilmeisesti kukaan ei ole kertonut Bellalle, että koirat eivät ole vegetaristeja. Tänään testasin, mitä se tekee, jos saa kuvan mukaisen kurkun loppupätkän kokonaan itselleen. Bellahan innostui kovasti, ja juoksi onnessaan karkuun kurkku hampaissaan. En sitten kuitenkaan uskaltanut antaa sen syödä koko loppupätkää, vaan vähän järsiä vain. Niin kuin kuvasta näkyy.

Ompeluvirhe - eiku...

Tilasin me&i-vaatekutsuilta itselleni ihanan retropuseron (medaljonki nimeltään). Kun paita tuli, helma oli tuollainen, kun kuvassa näkyy. Kangas on vain saksilla leikattu ja n. sentin päässä on koristeommel.

Olin ihan varma, että kyseessä on virhe, helman rispaantuva osa on unohdettu kääntää nurjalle puolelle ja ommella kiinni sinne. Tein valituksen kuluttajapalveluun, josta vastattiin, että sen kuuluukin olla tuollainen. Siis häh? Jätetään tuollainen rullalle kiertyvä huolittelematon helma näkyviin. Merkillistä?!?

Kuluttajapalvelun mukaan voin toki palauttaa tuotteen, jos en ole siihen tyytyväinen, mutta hyvistystä tuosta ei tietenkään saa, koska tuote ei ole virheellinen. Mietiskelin asiaa pitkään, mutta koska paita miellyttää minua kovin retroudessaan, päätin pitää sen ja ommella helman mieleiselläni tavalla IHAN ITSE!

Vuosipäivä!

Tänään on tullut kuluneeksi vuosi siitä, kun Bella muutti meille. Silloin Bella oli 1 v 8 kk, ja nyt siis 2 v 8 kk. Hassulta tuntuu, että se on ollut meillä vasta vuoden, kun itsestä tuntuu, että se on ollut meillä aina. Tai ei oikein osaa kuvitella, että Bellaa ei olisi.

Ulkoisesti neiti on muuttunut aika paljon, koska turkkia ei ole leikattu sen muutettua meille. Oletan sen olevan nyt niin pitkä, kuin siitä tulee. Oikeastaan onni, ettei siitä ihan valtavan megapitkää tai paksua tullut, tuollainen "keskimittainen" vain. Onpahan helpompi hoitaa.

Kun Bella tuli meille, ajattelin laihduttaa sitä hieman. Toisin on käynyt. Painoa on tullut hiukan lisää... ei sentään kovin katastrofaalisesti, mutta kuitenkin.

Meillä oli myös vankka päätös siitä, että Bella nukkuu jossain muualla kuin makuuhuoneessa. Tämä vankka päätös kesti muistaakseni yhden yön. Sitten päätimme, että ok, Bella saa tulla makuuhuoneeseen, mutta nukkuu lattialla. Tämäkin päätös taisi kestää yhden yön. Nyt Bella nukkuu yöt meidän sängyssä ja on ilmeisesti hyvin onnellinen, että meidän vankat päätökset kestivät noin vähän aikaa.

Muita varsinaisia vaikeuksia ei ole ollut, paitsi aluksi meidän perään itkeminen. Ulvomista kitkettiin D.A.P.-haihduttimella, radion päälle jättämisellä ja puuhapusseilla (kangaskassin sisälle kätketty keittiöpyyhe, jonka sisällä on herkkupaloja). Aika nopeasti nuo auttoivatkin, enää Bella ei itke, eikä näytä muutenkaan olevan paniikissa (ei esim. tärise), kun lähdemme aamulla kotoa.

Terveyttäkin on onneksi riittänyt, lähinnä riesana on ollut kolme ulkokorvantulehdusta, joille ei ole oikein keksitty syytä. Varsinkin tämä viimeinen, talvella puhjennut on mystinen, koska ulkoa ei kantaudu pahemmin bakteereita pakkassäällä esim. tassun pohjaan.

Päätös hankkia Bella on ollut varmaan meidän perheen onnistunein ostos ikinä.

Valkoinen neuletakki

Kuvassa sorja pikkusiskoni upouudessa neuletakissaan. Ohje neuletakkiin löytyy Suuresta Käsityölehdestä numerosta 3/2008, mutta jouduin pelaamaan aika paljon silmukkamäärien kanssa, koska käyttämäni lanka oli eri paksuinen. Ohje oli alun perin Garnstudio Drops Silke-Alpaca -langalle (kuulostaa kalliilta!), puikot 4, mutta minä käytin siinä Novitan Sofia-lankaa (66 % akryylia, 25 % puuvillaa, 9 % viskoosia), puikot 6.

Tämä neule oli puikoillani viime kesästä asti, ja sen piti valmistua lokakuuksi pikkusiskon synttärilahjaksi. No, parempi myöhään kun ei silloinkaan... Syy tuohon pitkään venymiseen olivat juuri nuo silmukoiden laskemiset. Aina, kun piti kaventaa, leventää tai tehdä noita laskoksia, kauhea laskeminen, kun lanka oli niin eri paksuista. No, toisaalta tulipahan matemaattisia taitojakin välillä kerrattua!

Pikkusisko oli neuleeseen kovin tyytyväinen, ja itsellekin tuli hyvä mieli, kun se istui noin hyvin.

Bellan ruskapaita ja neuleohje siihen

Vuoden 2009 ensimmäinen neule on valmistunut. Villapaita Bellalle, kuinkas muuten. Laskin, että nyt niitä on yhdeksän, mutta ainakin 2-3 on niin huonoa, että ei niitä tule pidettyä. Ne olivat niitä harjoituskappaleita viime keväältä.

Tämä uusi paita on neulottu jälleen Austermann Step -langasta, ja ajattelin liittää tähän mukaan neuleohjeen. Koko on sopiva kohtuullisen kokoiselle coton-tytölle, ja muillekin pikkukoirille, joiden rinnanympärys on n. 44-45 cm. Poikakoiralla sopivuutta ei ole testattu, että onko resori liian pitkä, jotta siihen tulisi helposti pissaa.

Tarvikkeet: Puikot nro 3, sukkapuikot nro 3, yksi kerä Austermann Step -lankaa.
Langantiheys sileällä neuleella 26 s. (Ei haittaa, vaikka olisi HIVENEN löysempi, tällä tiheydellä neuleesta tulee aika napakka.)

Luo 124 s ja neulo 2 o 2 n joustinneuletta 12 cm. Neulo sen jälkeen sileää neuletta 5 cm. Kun neuleen pituus on 17 cm, neulo oikean puolen kerroksella 14 o, päättele 14 s, neulo 68 o, päättele 14 s ja neulo loput 14 s oikein. Luo seuraavalla kerroksella uudet 14 s edellisellä kerroksella pääteltyjen tilalle molempien aukkojen kohdalla.

Jatka sileää neuletta, mutta kavenna jokaisella oikealla kerroksella 1 s 14 silmukan päässä reunasta (hihanreiän kohdalla). Kun neuleen pituus on 22 cm (tai sileää neuletta on 5 cm hihanaukkojen jälkeen), aloita 1 o 1 n joustinneule. Kavenna jokaisen kerroksen alussa 1 s. Kun joustinneuleen pituus on 5 cm, päätä kaikki silmukat kerralla.

Ompele vatsasauma. Poimi kolmelle sukkapuikolle (koko 3) hihanaukosta 32 silmukkaa ja neulo 5 cm sileää neuletta. Sileän neuleen jälkeen neulo vielä 2 cm 1 o 1 n joustinneuletta. Päättele hiha. Tee toinen hiha samoin. Päättele langanpäät.

Eipä sitten muuta kuin ulkoilemaan! Villapaita suojaa kylmältä, lumipaakuilta ja kuralta.

Turkinhoidosta (Mamille ja Miisalle)

Edelliseen postaukseen tulleen kysymyksen innoittamana ajattelin kirjoittaa vähän turkinhoidosta, ja miten itse sitä toteutan.

Ilmeisesti tuo vähän alle vuoden ikään osuva "takkukausi" on ihan yhtä hankala niin cotoneille kuin bichoneillekin. Meillehän Bella tuli vasta 1 v 8 kk ikäisenä, joten sitä varsinaista takkukautta se ei ole meillä ollut. Mutta Bellan turkki oli meille tullessa kohtuullisen lyhyt, joten aluksi sekin takkuuntui aika lailla, ja harjasin sitä alkuun aivan päivittäin, välillä jopa parikin kertaa päivässä.

Mitä pidemmäksi turkki on kasvanut, sen vähemmän se takkuuntuu. Kummallista, mutta totta. Bichoneilla varmaan kiharuus vielä edistää takkuuntumista?

Kohtuullisen usein tapahtuva turkin peseminen ja hoitoaineella hoitaminen näyttävät myös estävän takkuja. Omat aineeni ostan aina eläinkaupasta, ja ne on suunniteltu juuri pitkälle ja valkoiselle turkille. Pesun jälkeen pienehköt takut selviävät kuin itsestään.

Isoihin takkuihin ei sitten kyllä hoitoainekaan enää auta. Jos on päässyt syntymään huopaantunut paakku, sen eliminoimiseksi käytän kolmea keinoa: a) hellävarainen repiminen, b) ompelukoneen mukana tulleen ratkojan käyttäminen, sen avulla pääsee takun juureen katkomaan karvoja, tai c) sakset, joilla leikkaan n. puolet huopapaakusta pois. Se loppu siitä yleensä aukeaa kammalla, ja samalla olen välttänyt leikkaamasta koiran nahkaa, kun sakset eivät olleet ihan takun juuressa. Tuon ratkojan kanssakin on syytä olla varovainen, ettei pistä koiraa sillä terävällä kärjellä.

Ja viimeinen vinkkini on se, että käytän aina teräskampaa, pehmeämmällä harjalla on se huono ominaisuus, että se antaa takun kohdalla "periksi" ja helposti luulee, ettei koirassa takkuja olekaan. Kunnes sitten jonain päivänä jostain kohtaa turkkia kimppuun hyppää kammottava huopapaakku.

Uuden vuoden raportti

Hyvää uutta vuotta 2009!

Hengissä ollaan, jopa Bella. Kokemukset rauhoittavien käytöstä olivat kohtuullisen positiiviset, tosin ensi vuonna niiden antaminen pitää aloittaa joko a) tuntia aikaisemmin tai b) tyhjään tai ainakin tyhjempään mahaan. Eilen annoin ekat tabletit klo 17 heti ruuan perään, ja seuraavat klo 18 ohjeen mukaan, ja tuntui, että vasta puoli kahdeksan maissa ne alkoivat kunnolla vaikuttaa. Ainakin tuo tunti 18-19 oli ihan täyttä läähätystä ja tärinää. Yhden tehostustabletin annoin sitten vielä klo 23 tyhjään mahaan, ja se näytti hyvin tehoavan ja jatkavan lyhytaikaisen lääkkeen vaikutusta vielä sinne puolen yön kunnon rytinään, vaikka ohjeen mukaan olisi silloinkin pitänyt antaa vielä kaksi.

Pelkäsin, että koiralta menee ihan taju noista lääkkeistä, mutta ei niin onneksi käynyt. Aluksi tosiaan tuntui, etteivät tehoa ollenkaan, mutta sitten kun vaikutus alkoi, Bella muuttui rentoutuneeksi ja vähän uneliaaksi. Mutta ei kuitenkaan niin rennoksi, että olisi esim. jäänyt paikoilleen makaamaan, kun minä vaihdoin huonetta. Kyllä mamin perässä piti silti tulla. Portaiden kulkeminen näytti vähän epävarmalta, joten ne sitten varmuuden vuoksi kannoin Bellan ylös. Lähinnä pelkäsin, että lyö polvensa portaisiin ylöspäin mennessään, kun ei voima riitä ponnistukseen.

Lenkitykset hoidin niin, että illalla puoli kuuden maissa käytiin ihan pienellä pissalenkillä, ja sitten aamuyöstä klo viisi. Sen jälkeen nukuttiin onnellisesti kymmeneen ja päästiin vähän ennen yhtätoista liikenteeseen kirpeään pakkassäähän ja auringonpaisteeseen.