Tänään on tullut kuluneeksi vuosi siitä, kun Bella muutti meille. Silloin Bella oli 1 v 8 kk, ja nyt siis 2 v 8 kk. Hassulta tuntuu, että se on ollut meillä vasta vuoden, kun itsestä tuntuu, että se on ollut meillä aina. Tai ei oikein osaa kuvitella, että Bellaa ei olisi.
Ulkoisesti neiti on muuttunut aika paljon, koska turkkia ei ole leikattu sen muutettua meille. Oletan sen olevan nyt niin pitkä, kuin siitä tulee. Oikeastaan onni, ettei siitä ihan valtavan megapitkää tai paksua tullut, tuollainen "keskimittainen" vain. Onpahan helpompi hoitaa.
Kun Bella tuli meille, ajattelin laihduttaa sitä hieman. Toisin on käynyt. Painoa on tullut hiukan lisää... ei sentään kovin katastrofaalisesti, mutta kuitenkin.
Meillä oli myös vankka päätös siitä, että Bella nukkuu jossain muualla kuin makuuhuoneessa. Tämä vankka päätös kesti muistaakseni yhden yön. Sitten päätimme, että ok, Bella saa tulla makuuhuoneeseen, mutta nukkuu lattialla. Tämäkin päätös taisi kestää yhden yön. Nyt Bella nukkuu yöt meidän sängyssä ja on ilmeisesti hyvin onnellinen, että meidän vankat päätökset kestivät noin vähän aikaa.
Muita varsinaisia vaikeuksia ei ole ollut, paitsi aluksi meidän perään itkeminen. Ulvomista kitkettiin D.A.P.-haihduttimella, radion päälle jättämisellä ja puuhapusseilla (kangaskassin sisälle kätketty keittiöpyyhe, jonka sisällä on herkkupaloja). Aika nopeasti nuo auttoivatkin, enää Bella ei itke, eikä näytä muutenkaan olevan paniikissa (ei esim. tärise), kun lähdemme aamulla kotoa.
Terveyttäkin on onneksi riittänyt, lähinnä riesana on ollut kolme ulkokorvantulehdusta, joille ei ole oikein keksitty syytä. Varsinkin tämä viimeinen, talvella puhjennut on mystinen, koska ulkoa ei kantaudu pahemmin bakteereita pakkassäällä esim. tassun pohjaan.
Päätös hankkia Bella on ollut varmaan meidän perheen onnistunein ostos ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti