Meillä on aamurutiini: kello viiden pisu. Joka aamu viiden ja kuuden välillä herään siihen, kun Tuike hyppää sängyn laitaa vasten takajaloilleen ja alkaa etukäpälillä raapia sängyn laitaa. Ei vikinää tai haukkua, vain pientä raapimista. Tästä tiedän, että on aamupisun aika. Kaappaan koiran kainaloon, hapuilen pimeässä portaat alakertaan ja päästän Tuiken takapihalle. Bella seuraa kiltisti perässä. Pissa tulee yleensä heti, ja monesti kakkakin samaan syssyyn. En edes muista, milloin Tuike olisi viimeksi pissannut makuuhuoneeseen, ehkä kolmisen viikkoa sitten. Muutenkin siisteyskasvatus on tuottanut upeasti tulosta. Tosi harvoin on enää lätäköitä tai kökkösiä lattialla.
Arkiaamuina en välttämättä palaa enää nukkumaan, mutta viikonloppuisin ja näin lomalla kannan Tuiken takaisin yläkertaan makuuhuoneeseen nukkumaan. Bella seuraa jälleen kiltisti perässä. Erityistä luxusta asiaan tuo se, että aamupisun jälkeen Tuikekin pääsee loppuaamuksi sänkyyn nukkumaan. Tänäkin aamuna nukuttiin puoli kuuden aamupisun jälkeen vielä yli kolme tuntia.
(Kuvassa Tuike pesun jälkeen pari viikkoa sitten. Paikallaan pysyminen oli tuona iltana kamalan vaikeaa...)
3 kommenttia:
Niinpä, nopeasti ne koiruanpennut tuon siisteyskasvatuksen hoksaa kun vaan jaksaa olla alussa tosi ahkera ja tarkka. Sit se palkitsee :) Jatkounet on kivoja!
Ihanalta kuulostaa teidän aamujutut! Mukavaa kuulla, että Tuike on ymmärtänyt aamutoimet noin hyvin ja pääsee vielä sänkyyn nukkumaan... :) Meillä siskot ovat päässet vasta pari kertaa yläkertaan, koska pienempi ei vielä itse pääse portaita ja jää aina itkemään alas. Isompi kyllä tulee reippaasti itsekin, mutta ollaan rajoitettu sen tulemista, ettei toinen jää yksin. Sänkyyn en ole uskaltanut ottaa, ettei tule vahinko lakanoihin... ;) Mutta kohta kyllä kokeilen, koska olisihan se ihanaa köllötellä pennun kanssa edes vähän! ;)
-Liisa
Tuikekaan ei saa vielä itse kulkea portaita, vaikka osaisi kyllä. En vaan halua riskeerata, että putoaa väleistä alas. Sylissä siis matkustaa ylös ja alas.
Lähetä kommentti