Tuiken virallinen nimi rekisterissä on Sissilinnan Aarteeni Kallehin. Päivä päivältä tuntuu aina vaan enemmän siltä, että nimi on kyllä löytänyt oikean omistajan. Tuiken luonne tuntuu olevan aivan mahtava. Se on luottavainen, avoin, utelias, rauhallinen, peloton ja kertakaikkisen suloinen.
Eilen ja tänään olemme käyneet vähän "sosiaalistamiskierroksella". Eilen olimme paikallisilla maalaismarkkinoilla ihmisvilinässä, eikä Tuike ollut millänsäkään hulinasta, vaikka todella vaikeaa sitä oli siellä ihmisten jaloissa taluttaa, kun se on niin pieni. Suurimman osan matkasta kökötti turvallisesti mun sylissä, ja sai kyllä kovasti ihailua ja rapsutuksia osakseen. Tänään ajeltiin n. 70 km mummolaan ja käytiin myös veljeni perheelle Tuikea näyttämässä. Nämäkin kohtaamiset menivät hienosti. Mummolan labradorinnoutaja Vera ei ollut Tuikesta moksiskaan, tosin eihän Tuike ylettänyt sitä korvista puremaan, niin kuin Bellaa... Tuikea olisi kiinnostanut enemmänkin, mutta tyytyi sitten lopulta painimaan Bellan kanssa.
Siisteyskasvatus on edennyt. Tuike aivan ilmiselvästi on tajunnut, että vessa on takapihalla. Jopa niin hyvin, että ulkoillessa hihnan kanssa tarpeiden tekeminen on hyvin harvinaista; lopulta pitää tulla asioille takapihalle lenkin jälkeen. No, en ota tästä paineita, eiköhän se pissaaminen tien varteen ala jossain vaiheessa kiinnostaa. Ulos Tuike ei vielä osaa pyytää, joten vahinkoja sattuu sisällekin, mutta jos säännöllisesti muistaa käyttää ulkona, niin hienosti menee.
Ruokailut ovat muuttuneet myöskin sujuviksi. Välillä menee jo koko kupillinen ruokaa, välillä jää hieman kupin pohjalle. Bellan kuppi kiinnostaa myös kovasti, mutta sieltä olen pitänyt Tuiken erossa Bellan syödessä, ettei tule tappelua. Tulevalla viikolla on rokotusaika, punnitsen siellä Tuiken paremmalla vaa'alla, mutta ilmeisesti painoa on tullut, koska Tuike on mummin mukaan kasvanut kovasti kahdessa viikossa. Mummi siis näki Tuiken, kun se tuli meille ekaa kertaa ja nyt tänään, kun se on ollut meillä tasan kaksi viikkoa. Itsestäkin tuntuu, että ainakin jäntevyyttä on tullut kovasti lisää ja ponnistusvoimaa, vaikkei sohvalle nouseminen vielä onnistukaan.
Sitten tämä "sisaruussuhde" Bellan kanssa. Uskomattoman hyvin on kyllä mennyt. Kymmenen pistettä Bellan hermoille! Paljon nuo tyttöset painivat keskenään, mutta meno on loppujen lopuksi hyvin maltillista, ei juurikaan mitään murinaa kuulu. Lähinnä sellaista könyämistä ja välillä kauheaa taka-ajoa vaan. Hauskaa seurattavaa! Bellasta on vähän pakon edessä tullut paljon aktiivisempi (vaikkei se kovin passiivinen koira ole koskaan ollutkaan), ja se näyttää tekevän sille oikein hyvää.
Tyytyväistä koiraelämää täällä siis elellään. :)
7 kommenttia:
Pikku Tuikuskan viime pyhänä tavanneena en voi olla kuin samaa mieltä siitä, miten suloinen tapaus hän on! Olisin ottanut vaikka heti omakseni :)
Ihanaa, että kaikki on mennyt näin hyvin!
Mukavaa on myös kuulla, että Tuikella on paljon tekemistä ja virikkeitä. Todella hyvä juttu, että olette kulkeneet sen kanssa eri paikoissa.
Muillakin sisaruksilla on huomenna rokotus. Tuiken veli Pontus muutti viime viikolla Tornioon uuteen kotiin.
Wandan ja Salsan kanssa ollaan opeteltu myös sisäsiisteysasioita. Wanda ja Salsa syövät jo muronsa kuivina. Tuikenkin kanssa voisi varmaan kohta siirtyä kuivaan ruokaan? :) Täällä nimittäin into aikuisten kupille menemiseen oli niin suuri, että päätimme lopettaa murojen turvottamisen.
t. Liisa ja koirapoppoo
Voi että. Ihanaa, että Pontuskin sai oman kodin! <3
Joo, kun ruokahalu Tuikellakin on nyt ihan kohdallaan, niin varmaan voisi siirtyä kuivaan ruokaan. Muutenkin meinaa välillä tuo turvottaminen unohtua, ja sitten viime tipassa olen kuumalla vedellä turvottanut. - Ja sen jälkeen odottaminen, että milloin ruoka on tarpeeksi viileää syötäväksi!
Minuakin helpotti aika lailla, että sai alkaa syöttää kuivaa ruokaa. Kysyin asiaa ensin kokeneemmalta kasvattajalta ja hän suorastaan suositteli lopettamaan turvottamisen. Se turvottaminen unohtuu tosiaan herkästi, jos ei pidä mielessä. :) Ruokamäärän kanssa täytyy nyt vain olla vähän tarkempi: meillä neitien ruokahalu on lähes pohjaton, kun saa rouskuttaa kuivana. ;)
Ennen rokotusta kannattaa muuten laittaa vielä matokuuri. Silmien kohdalle voi muuten leikata aukot. Minä leikkasin pois silmien välissä olevat karvat ja pikkuisen otsatukkaa. Nyt tytöt näkevät paremmin! ;) Silmien väliin voi tavallaan muotoilla kolmion, joka seisoo kärjellään. Vähän hankalaa selittää näin sanallisesti.
Ilmoittauduimme Wandan ja Salsan kanssa myös tapakasvatuskurssille, joka alkaa marraskuussa. Mukavaa saada jokin harrastus. Joko teidän kurssi Bellan kanssa on alkanut?
-Liisa
Juu. Bellan kanssa on yhden kerran koulutuskehässä käyty. Luoksetuloa ja seuraamista harjoitellaan. Olen sitten vähän yrittänyt näitä oppeja Tuikellekin harjoitella alustavasti, kun tuossa viereisessä pikkumetsässä molempia voi pitää irti (sellainen avonainen niemenkärki, josta näkee kaukaa, jos muita tulee).
7.10. on seuraava kokoontuminen ja tuttu keskiviikko on päivänä 18-21 :D
Kiits, Mette. Otetaan vakavaan harkintaan tuo ryhmä. ;)
Lähetä kommentti