Niin, meille on siis tulossa uusi koira. Pikkuinen lhasa apso tyttö, jonka luovutus on syyskuun alussa. Tässä koiran hankinnassa on kyllä kohtalolla ollut sormensa pelissä.
Alunperin sain idean toisesta koirasta tänä kesänä. Kesälomalla haarukoin rotua. Toinen coton olisi ollut helppo valinta, mutta sitten ajattelin, että olisi kiva saada erivärinen koira, joka ei ehkä olisi ihan niin läheisriippuvainen kuin Bella. Meikäläisen sylihän on joka tapauksessa varattuna lähes aina, joten olisi ehkä järkevää etsiä koiraa, jolla ei ole niin suurta sylin tarvetta kuin Bellalla. Pientä koiraa myöskin etsin, ja pitkäturkkista. (Ilmeisesti tekemisen puute minulla.)
Haarukoinnin, kirjojen ja netin selailun ja muutaman nettitestin jälkeen päädyin lhasa apsoon. Mutta halusin vielä tietää, olisiko kenelläkään kokemuksia näistä kahdesta rodusta. Laitoin tiibettiläisten rotujen keskustelupalstalle kyselyä, mutta vastausta ei ennen meidän ulkomaan matkaa kuulunut. Ajattelin palata asiaan lomamatkan jälkeen.
Lomamatkalta palatessa tapasin lentokentälle vievässä pikkubussissa ihmisen, jolla sattumalta oli kotona sekä coton että apso (ja vielä chihukin). Ja apsolla n. kuukauden ikäiset pennut, joita ei ollut vielä varattu mihinkään! Käsittämätön sattuma, että tapasimme bussissa ja aloimme vielä keskustella koirista! Vaihdoimme yhteistietoja ja aloin tosissaan pähkäillä, voisimmeko ottaa koiran jo nyt, eikä ensi vuonna, niin kuin alun perin olin ajatellut. Oma työsyksyni näytti ensin kiireiseltä, mutta sattumien summana ehdinkin käydä kahdella työreissulla jo ennen pennun saapumista, ja se kolmas, joka olisi hankaloittanut pienen pennun hoitoa, peruuntui kuin tilauksesta. Tässä vaiheessa tuntui, että jos en nyt älyä, että tämä pentu on tarkoitettu meille, kohtalo ei ehkä keksi enää enempää alleviivauksia ja huutomerkkejä.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että pieni ruskea tyttöapso on meille varattuna. Lähdemme hakemaan sitä syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kasvattajan luvalla saan julkaista kuvat. Emon kyljessä köllöttää ihan pikkuinen pentu (ja tassujen välissä näkyy vähän toista, mustaakin pentua), kyljestä näkee juovat, jonka vuoksi tyttöä kutsutaan toistaiseksi Tiikeriksi, mutta tuo toinen kuva on tuore, tältä päivältä käsittääkseni. Neiti on siis nyt viiden viikon ikäinen. Blogitekstin tunnisteeksi tulee Tuike, koska tätä nimeä olemme pennulle kaavailleet.
Täällä odotetaan koiraa aivan kauheasti. Minulla on tunne, että tästä elokuusta tulee piiiiiiitkä.
5 kommenttia:
Woi hyvänen luttana miten ihana! Ja ihan varmasti just teidän pentu kun kerta tuolleen järjestyi kaikki!
Arvatenkin päivät ja viikot on pitkiä!
Ihana kirjoitus! :) Täällä kasvattaja ilolla katselee, että pentua todella odotetaan. Tuike lähettää terveisiä ja heiluttaa iloisesti häntää! Terveisiä myös Sissi-äidiltä ja muilta pennuilta! :)
parempaa kotia ei pentu voisi saadakaan=)..kiva kun Bella saa leikkikaverin=))..
Kiva kun olet Kirsi tuota mieltä. Itseä vähän jännittää, onko Bella mustasukkainen. Toisaalta olen luottavainen, että koska se on sellainen sylivauva, niin kyllä se oman huomionsa saa ja ottaa. :)
Saattaapi olla mustis kyllä=)..mutta eiköhän se siitä suju ja kyllä varmasti ottaa oman huomionsa=))...
Lähetä kommentti